"The signature scent of a sensual and glamorous woman, in the seductive game that sparks the imagination but makes no revelations"
Tämä on toinen tuoksu Annick Goutalilta jota olen kokeillut. En juurikaan syttynyt sille edelliselle eikä tämäkään onnistu minua sen paremmin sytyttämään. En koe tuoksua lainkaan yllä olevan kuvauksen kaltaiseksi. Mon Parfum Chéri, par Camille ei tunnu inspiroivan minua millään tasolla.Fragrantican mukaan:
Top notes: Indonesian patchouli, plum
Heart: iris, powder, violet and heliotrope
Base: patchouli
En osaa kuvata sanoin mikä tässä tuoksussa potkii vastaan mutta jokin siinä tuoksuu vastenmieliseltä ja vähän tunkkaiselta. Olin alkuun hieman hämmentynyt koska jokin tässä tuoksussa muistutti minua mintusta.
Ehkä se on patsuli. Se kuuluu samaan kasviheimoon kuin minttu (tämä minttuinvaasio alkaa tuntumaan jo suorastaan uskomattomalta ja saamaan suorastaan naurettavia ulottuvuuksia)!
Ensikokeilulla tämä tuntui jotenkin hirmu tutulta, muistutti jostain tuoksusta hyvin voimakkaasti. Hetken päästä mieleen nousikin sitten Chanelin No 5. En pysty erottelemaan sen tarkemmin mikä tässä muistuttaa tuosta Chanelin vitosesta, lieneekö iiris ja tuoksun puuterisuus.
Tuoksun kesto ärsyttää. Se muuttuu hyvin nopeasti erittäin lähellä ihoa roikkuvaksi ja kummallisen olemattomaksi. Toisaalta tuoksu leijailee ranteelta nenään aavistuksenomaisena ja vähän kuin varkain. Kun sen kuvittelee jo kadonneen lähes kokonaan, se soljuukin täyttämään otsalohkon pehmeän puuterisella pölykerroksella.
En pidä tästä. Se ei aiheuta niinkään inhoreaktiota vaan se tuntuu enemmänkin ärsyttävänä. Tämä tuoksu saa minut jostain syystä kiukustumaan.
