Serge Lutens; Douce Amére EdP

Ihan alussa tuoksuu jokin nuotti jota en osaa asettaa kartalle. Se on jollain tapaa vähän kirsikkainen tavallaan. Tässä tuoksussa pitäisi olla tiare-kukkaa jota en toistaiseksi tunnista, joten mietiskelin itsekseni voisiko tuo tuoksu, jota en osaa määritellä, olla juurikin tiare.

Douce Amére on aika erilainen kukkaistuoksu kuin mihin olen tähän mennessä ollut tottunut. Se on lämpimän mausteinen ja pehmeä, siitä tulee mieleen kanelilla ja vaniljalla maustettu lämmin maito katettuna pöytään, jonka keskellä on maljakossa muutama kukkiva jasmiininoksa.

Kaneli ei ole erityisen ilmeinen tässä tuoksussa vaan se sekoittuu saumattomasti muihin nuotteihin. Se ei erotu selkeästi omana itsenään vaan se on ikään kuin saumaton osa tuoksua mutta kuitenkin havaittavissa. Douce Amére on tasapainoisen kaunis ja rauhallinen tuoksu.

Alun täyteläisyys asettuu nopeahkosti melko lähellä ihoa viihtyväksi, lämpöisen mausteiseksi kukkaisuudeksi. Vanilja tuoksuu mukana pehmoisena ja miellyttävänä taspainottaen kanelin tuomaa särmää. Vanilja ei ole kuitenkaan millään lailla äänekäs. Tämä tuoksu on kuin kaunista moniäänistä laulua jossa stemmat ovat todellakin kohdallaan.

Minun iholleni Douce Amére asettuu helposti, se on heti kuin kotonaan ja tuoksuu niin kuin se kuuluisi ihooni, olisi osa sitä. Tuoksun nuoteista pitäisi löytyä anista, itse en sitä kuitenkaan löydä. Douce amére on ranskaksi kitkerän makea ja se on myös punakoison ranskankielinen nimi. Punakoiso on hyvin myrkyllinen kasvi. En tiedä onko tuoksu nimetty mitä mielessä pitäen mutta tavallaan molemmat merkitykset siihen sopivat.

Kuva täältä.

Serge Lutens; Jeux de Peau EdP

Monilla Lutensin tuoksuilla on jännä tapa tuntua ensialkuun epämiellyttäviltä. Useista tulee ensimmäiseksi fiilis, että en pidä tästä. Kuitenkin jossain vaiheessa  tuoksun kehityskaarta huomaan suhtautuvani siihen hyvinkin positiivisesti ja vähintään toisella kokeilulla löydän itseni jossain vaiheessa mietiskelemästä miten tykkään tuoksusta. Siis aika monesta sellaisestakin joista en ole ensi alkuun pitänyt.

Tämän tuoksun innoittaja taisi olla muisto ranskalaisen leipuriliikkeen tuoksusta pikkupojan kokemana. Tai jotain sinne päin. Itse haistan tässä palaneen maidon heti alussa. Haalean, palaneen maidon.

Se voisi olla myös lämmin, vaniljalla maustettu maito ja aamiaispöydän keskellä olevassa tuhkakupissa käryävä, puoliksi poltettu savuke. Aamiaispöydästä löytyy myös sopivasti tummaksi paahdettuja paahtoleipiä ja auringonkultaista aprikoosimarmeladia. Kahvin sijaan on tarjolla vaniljainen Café au lait.

En pidä alun käryävästä maidosta, kaiken lisäksi se on jotenkin häiritsevällä tavalla perverssi. En osaa selittää edellistä lausetta sen kummemmin. Onneksi se ei ole kovin pitkäikäinen. 

Raikkaan aprikoosimarmeladin ahmin sen sijaan halulla. Mitä enemmän sitä ahmin, sitä enemmän minun tekee sitä mieleni. En muista, että olisin koskaan saanut näin herkullista aprikoosimarmeladia! 

Jeux de Peau tuoksuu siltä, että voisin kuvitella sen addiktoivan melko vaivatta ja nopeasti. Ensin siitä ei pidä ollenkaan. Sitten se tekee sinulle jotakin ja huomaatkin pitäväsi siitä. Seuraava askel on, että toteat pitäväsi siitä oikein kovasti. Oikeastaan rakastat sitä! Argh, sinun on itseasiassa pakko saada se!!

En löydä kaikkia nuotteja joita tuoksussa pitäisi olla. Mutta ei se haittaa. Tämä on kieroutunut tuoksu joka ärsyttää ja häiritsee samalla, kun se tuoksuu vastustamattoman puoleensavetävältä ja toimii kuin magneetti. Mukamas viaton, mukamas harmiton, mukamas pullantuoksuinen.

Toisaalta Jeux de Peau on todella pehmoinen tuoksu, lempeä ja notkea, hyvin mukautuvainen, miellyttävä. Tässä ei ole mitään pistävää tai hyökkäävää eikä päällekäyvää ja voisin kuvitella, että tuoksuille kovin herkätkin henkilöt voisivat tätä ehkä käyttää.

Taidan sijoittaa tämän tuoksun kakkosaaltooni. Se tarkoittaa sitä, että saatan ehkä joskus hankkia sen omaksi, sitten kun kiireellisemmät hankinnat on joskus tehty. ;-)

Kuvat täältä ja täältä.