Serge Lutens; Douce Amére EdP

Ihan alussa tuoksuu jokin nuotti jota en osaa asettaa kartalle. Se on jollain tapaa vähän kirsikkainen tavallaan. Tässä tuoksussa pitäisi olla tiare-kukkaa jota en toistaiseksi tunnista, joten mietiskelin itsekseni voisiko tuo tuoksu, jota en osaa määritellä, olla juurikin tiare.

Douce Amére on aika erilainen kukkaistuoksu kuin mihin olen tähän mennessä ollut tottunut. Se on lämpimän mausteinen ja pehmeä, siitä tulee mieleen kanelilla ja vaniljalla maustettu lämmin maito katettuna pöytään, jonka keskellä on maljakossa muutama kukkiva jasmiininoksa.

Kaneli ei ole erityisen ilmeinen tässä tuoksussa vaan se sekoittuu saumattomasti muihin nuotteihin. Se ei erotu selkeästi omana itsenään vaan se on ikään kuin saumaton osa tuoksua mutta kuitenkin havaittavissa. Douce Amére on tasapainoisen kaunis ja rauhallinen tuoksu.

Alun täyteläisyys asettuu nopeahkosti melko lähellä ihoa viihtyväksi, lämpöisen mausteiseksi kukkaisuudeksi. Vanilja tuoksuu mukana pehmoisena ja miellyttävänä taspainottaen kanelin tuomaa särmää. Vanilja ei ole kuitenkaan millään lailla äänekäs. Tämä tuoksu on kuin kaunista moniäänistä laulua jossa stemmat ovat todellakin kohdallaan.

Minun iholleni Douce Amére asettuu helposti, se on heti kuin kotonaan ja tuoksuu niin kuin se kuuluisi ihooni, olisi osa sitä. Tuoksun nuoteista pitäisi löytyä anista, itse en sitä kuitenkaan löydä. Douce amére on ranskaksi kitkerän makea ja se on myös punakoison ranskankielinen nimi. Punakoiso on hyvin myrkyllinen kasvi. En tiedä onko tuoksu nimetty mitä mielessä pitäen mutta tavallaan molemmat merkitykset siihen sopivat.

Kuva täältä.

Parfum d'Empire; Ambre Russe EdP

Kun kokeilin tätä ensimmäistä kertaa niin ensimmäinen ajatus tuoksua nuuhkaistessani oli isovanhempieni samovaari. Että kaippa tässä jotain venäläistä on. ;-)

Ambre Russe Parfum d'Empiren sanoin:
An opulent elixir , as passionate as the Slavic soul.
In this intense elixir, the opulence of the Russian Empire is conjured by the golden warmth of ambergris, intensified by vibrant spices, the smoky aroma of Russian tea and the spirituality of incense.
Ambre Russe, a fragrance for impassioned souls.

Minun esiesiesi-isäni ovat kotoisin Venäjältä. Minä olen kuitenkin aivan täysin paljasjalkainen hämäläinen. Ainoa vähänkään venäläisyyteen viittaava asia elämässäni on ollut mummolan samovaari. Kuitenkin koen Ambre Russen jotenkin venäläiseksi. Yllättäen myös kotoisaksi ja tutuksi. Mitä ihmettä??

Rakastan Ambre Russen savuista teen aromia, jonka Parfum d'Empirekin kuvaa tuoksussa olevan. Kerrankin todellakin erotan savuisuuden tuoksusta. Mahtavaa! Ambre Russe on jotenkin todella levoton, suorastaan kiihkeän levoton. Tässäkin olen samaa mieltä tuoksun kuvauksen kanssa. Mieleen nousee mielikuva levottomista jaloista.

Toisaalta tuoksu on myös rauhallinen. Tekee mieli haaveilla slaavilaisesta rakastajasta! Jos haave toteutuisi niin jäisikö siitä kuitenkaan jäljelle muuta kuin sydänsurut ja muistot, joita olisi kenenkään vaikea ylittää...? Mitään pysyväähän olisi nimittäin turha odottaa.

Jostakin mielen perukoilta ryömii päivänvaloon muisto eräästä TV-sarjasta; Tsaarin kuriiri oli ohjelman nimi. Olen ollut aika pieni kun sarjaa on esitetty Suomen televisiossa, mutta se jäi näköjään melko lähtemättömästi mieleen. Vladimir Cosman säveltämä Nadjan teema tuntuu heti kovin tutulta (joka ei ole kuitenkaan sarjan tunnusmusiikki).

Olen jostain syystä aina kuvitellut etten pidä Ambre Russen kaltaisista, melko mausteisista tuoksuista. En osaa sanoa miksi. Ehkäpä ne olivat liian tujuja pikku-Mohnille ja olen sitten kartellut niitä myös aikuistuttuani.Tästä kuitenkin pidän. Saattaa jopa olla, että olen vähän rakastunut.

Ambre Russe kiehtoo. Se on herkullisen lämmin, viettelevä, mutta kuitenkin helposti lähestyttävä ja silti vähän pelottava. Se herättää luottamuksen, mutta ei lupaa mitään. Se tulee ja menee miten tykkää eikä kysele lupaa keneltäkään. Se hurmaa, rakastaa ja antaa kaikkensa. Niin kauan kunnes se lähtee, ilman selityksiä. Tosin joskus saatat huomata toivovasi, että se jo lähtisi...

Myös Gogolin nenä on tuoksutellut Ambre Russea, lähdenpä tästä itsekin lukemaan mihin Gogol on päätynyt arviossaan.

Kuvat täältä ja täältä.