Lorenzo Villoresi; Teint de Neige EdT

Tervehdys kaikille tuoksuttelijoille pitkän kesätauon jälkeen! Le Mond des Rêvesin syksy alkaa pehmeän puuterisella Lorenzo Villoresin Teint de Neigellä. Villoresin tuoksut eivät ole minulle ennestään tuttuja, Teint de Neige on ensimmäinen tuoksu Villoresilta jota olen kokeillut.

Yleisesti käytetty käännös Teint de Neigelle tuntuu olevan "lumen väri", mutta oikeampi käännös lienee "lumivalkoinen hipiä".  Joskin Villoresin omilla nettisivuillakin nimi on käännetty sekä italiaksi että englanniksi "lumen väriksi". Tiedä sitten kumpi versio on oikein, mutta ainakin Villoresin sivuilla oleva kuvaus tuoksusta puhuisi "lumivalkoisen hipiän" puolesta.

"Teint de neige, “the colour of snow”, the delicate rosy hue of a powdered face. The unmistakable scent of perfumed powders, the fragrance of face powder, the perfume of talc, a soft, gentle, enveloping Eau de Toilette, yet intense and persistent. An aroma delicately permeated by the richness of the natural extracts of precious flowers, recalling the light, images and atmosphere of the belle-époque."

Useissa tämän tuoksun kuvauksissa viitataan lumeen ja yritetään etsiä tästä tuoksusta viitteitä lumen tuoksuun. Minä en koe tässä tuoksussa yhtään mitään lumista eikä tuo Villoresin kuvaus tuoksusta anna mitenkään ymmärtää, että tuoksussa olisi edes yritetty ilmentää lunta tai sen tuoksua.

Teint de Neige on selkeästi runsaan puuterinen tuoksu ja viittaus belle-époqueiin sopii siihen mielestäni erittäin hyvin. Tuoksu on minun nenääni makeahkon kukkainen. Tosin siinä on varsinkin alussa melko pistävä efekti josta en juurikaan pidä, mutta se hiipuu pikku hiljaa pois tuoksun kehittyessä.

Teint de Neige on mielestäni mukavasti erilainen kukkaistuoksu. Se on olemukseltaan tiivis, mutta ei kuitenkaan liian raskas. Se ei ole erityisen moniulotteinen mielestäni, mutta en koe sitä silti tylsäksi. Tuoksu on melko voimakas ja voisin kuvitella, että liikaa annosteltuna sillä saisi hyvin tilaa ympärilleen. Minulle Teint de Neige on niillä rajoilla, voisinko sitä itse käyttää. En todennäköisesti usein, mutta se voisi olla mukava tuoksu olla olemassa silloin tällöin käytettäväksi. En kuitenkaan pidä siitä niin paljoa, että haluaisin sijoittaa siihen.

En yleensä ole pitänyt heliotroopista. Ensi kerran Teint de Neigeä kokeillessani minusta tuntui, että voisin pitää siitä ellei siinä olisi niin paljon heliotrooppia. Sittemmin tuoksun heliotrooppisuus ei ole enää häirinnyt ja yllätyksekseni huomaan välillä jopa pitäväni siitä. Tuoksun nuottiluettelossa on heliotroopin lisäksi muitakin kukkia, kuten ruusu ja jasmiini, mutta minun nenääni heliotrooppi on niin voimakas, että se peittää tehokkaasti muut kukat alleen. Drydownissa tuoksuu ihanasti tonkapapu, ehdottomasti tämän tuoksun paras osio!

Teint de Neige on jotenkin sukupuoleton tuoksu, neutraalin intohimoton. Se on toki selkeästi naisellinen tuoksu, mutta siitä puuttuu totaalisesti kaikenlainen seksuaalisuus. Se on iloinen, vähän turhamainen ja kevytmielinen ja keskittynyt ilakoimiseen. Sen päätavoite on elämästä nauttiminen, mielellään kaiken keskipisteenä ja valokeilassa, täydelliseksi puuteroituna.

Kuvat täältä ja täältä.

Donna Karan New York: Be Delicious Fresh Blossom Juiced EdT, le

Hyvin kukkainen, aavistuksen vihertävä. Minun nenäni poimii tästä ihan ensimmäiseksi kielon, jota seuraa hentoisen puuterinen ruusu. Ruusu tosin pysyttelee hyvin lähellä ihoa ja ihan iholta haisteltuna ruusu tuoksuu selkeän voimakkaasti.

Kehityskaari tässä tuoksussa on aika suoraviivainen ja minun nenääni tämä tuoksuu koko kaarensa ajan yksinkertaisesti kukkaiselta. Kielon ja ruusun lisäksi olen aistivinani häivähdyksen hajuhernettä ja ihan pahnanpohjimmaisena tuoksuu myskin kuivakka jauhoisuus.

Fragrantican mukaan tässä pitäisi tuoksua mm. greippi ja mustaherukka mutta tuoksun kieloisuus peitti ne ainakin minulta hyvin tehokkaasti alleen. Voisin kuvitella käyttäväni tätä kevyenä arkituoksuna, tämä on sellainen harmittoman kaunis ja helppo tuoksu.

Heeley; Ophélia EdP

Ensireaktio: jasmiini, tuberosa, ylang-ylang. Aika lailla yhtenä. Minulle ehkä liian kukkaisan mehevän voimakas. Hetken päästä tuoksun asetuttua paremmin iholle, siitä muodostuu vähemmän ärjyvä, se tasapainottuu, herkistyy ja muuttuu sitä hienostuneemmaksi mitä pidempään se iholla kypsyy.

Toisella kokeilukerralla alku ei enää tunnu ihan yhtä ärjyvältä, vaikka se kovaa ääntä pitääkin.  Kovin lähelle ihoa ei nenää tee silti mieli tunkea heti tuoksun lisäämisen jälkeen. Tuoksun inspiraatiolähteenä sanotaan olevan Shakespearen Hamlet-näytelmän traagisen surullinen Ophelia-neito.

Hamlet ei ole koskaan kuulunut omiin lemppareihini, joten myös Ophelia hahmona on minulle vähän etäisempi. Mutta se vähä mitä Ophelian henkilökuvasta tiedän niin sanoisin, että Heeleyn tuoksutulkinta sopii kyllä hahmoon.

Ehkä voisin harkita käyttäväni tätä kesällä, juhannuksen nurkilla...kesäinen aamuyö, satakieli on juuri aloittanut liverryksensä, maa on kasteesta kostea ja pelloilla hiipii hentoinen usva. Auringon ensimmäiset säteet hiipivät pikku hiljaa kultaamaan korkeimpien puiden latvat. Livahdamme hiljaa heinälatoon. On vähän kylmä mutta ei se haittaa, lämmitämme toisiamme.

Ophélian jasmiini on mielestäni hyvin aidon oloinen eikä se muutu liian painavaksi tai eritteiseksi niin kuin toisinaan tuppaa jasmiinituoksuissa käymään. Pidän tässä tuoksussa siitä, että kukat ovat kiitettävästi tasapainossa keskenään, ne eivät hukuta toisiaan allensa vaan tuoksuvat sulassa sovussa yhdessä. Tosin minun nenääni jasmiinilla on tässä tuoksussa aavistuksen dominoiva rooli mutta se ei käyttäydy kuitenkaan diivan elkein.

Tuoksu kestää hyvin, sen intensiteetti on ihailtava vielä tuntienkin päästä lisäämisestä. Jasmiini kehittyy ajan mittaan todella kauniisti. Uskaltaisinko sanoa, että tähän mennessä tuoksuttelemistani jasmiituoksuista tämän on kaunein ja aidoin. Tosin en ole mikään konkari todellakaan ja kokemukseni on vähäistä. Tuberosa tuoksuu minun nenääni tukituoksuna mikä vähän yllätti. Usein haistan tuberosan aika raskaana mutta tässä se sointuu hyvin kauniisti toisiin nuotteihin. Ylang-ylang tuntuu matkan varrella jäävän vähän muista jälkeen, liekö hieman ujo.

Drydown tuoksuu minun nenääni ihanan makeana. Myski tuntuu siinä hempeänä ja lempeänä. Sitä on minun makuuni juuri sopivasti ja houkuttelevan vähän. Se ei viivy kauaa, käy vain pikaisesti kylässä. Jasmiini ja tuberosa astuvat alas näyttämöltä useiden tuntien esityksen jälkeen ja lavalle jää kainosti tanssahtelemaan ylang-ylang. Tosin jasmiini on sen verran turhamainen, että sen on pakko käydä välillä pyörähtämässä ihan vain näön vuoksi vaikka back stage jo enemmän kutsuukin.

Ophélia pääsi yllättämään kehityskaarellaan. Heti iholle pääsyn jälkeen se tuntui aivan liian ärtsyltä ja tukahduttavalta mutta ajan kanssa tuoksusta kehittyikin vallan kaunis kokonaisuus. Miellän tämän kovin kesäiseksi mutta enemmän viileisiin ja kuulaisiin kesäöihin sopivaksi kuin helteeseen. Henkilökohtaisesti koen voimakkaat ja raskaat kukkaistuoksut kuten esim. jasmiini ja tuberosa helposti kyllästyttäviksi, ne vain alkavat jossain vaiheessa kärytä raatomaiselle. Tähän tuoksuun se toisaalta olisi kenties ollut ihan osuvakin loppuhuipennus...

Tässä tapauksessa en tuota ikävää raatoefektiä kuitenkaan kokenut (mitä en toki jäänyt harmittelemaan), vaan tuoksu pysyi kauniina loppuun saakka. Ophélian drydown on kertakaikkisen ihana!

Tätä tuoksua voisin kuvitella käyttäväni mutta en taida pitää siitä ihan niin paljoa, että raaskisin sijoittaa kokonaiseen pulloon. Varsinkaan, kun pullossa on 100 ml ja se maksaa toistasataa euroa.  Lisärajoitteena vielä sekin, että tuoksun raskauden ja täyteläisen kukkaimelyyden takia sitä tulisi todennäköisesti käytettyä suhteellisen harvoin.

En osaa laittaa näitä rehevän mutta toisaalta herkän kukkaisia tuoksuja minkäänlaiseen järjestykseen tässä vaiheessa "tuoksuttelu-uraani". Mikä on paras jasmiinituoksu, entä tuberosa? Erot ovat hienonhienoja silloin, kun kysymys on selkeästi kukkaistuoksuista. Tämän kaltaisia tuoksuja pitäisi kenties tuoksutella useampaa yhtä aikaa (jos vaan moiseen kykenee) voidakseen erotella tuoksujen eroavaisuuksia ja yksilöllisiä ominaisuuksia muutenkin kuin vain mutu-tuntumalla.

Syysviiru arvioi kanssani Ophélian simultaaniarviona.

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Serge Lutens; Datura Noir EdP

Tästä tuli ensimmäisenä mieleen lapsuudesta tuttu vaaleanpunainen penisilliini. Jotkin karkit maistuvat saman tapaiselle kuin se vaaleanpunainen litku. Onneksi en joutunut sitä litkimään samoissa määrin kuin reppana sisareni, jolla oli korvatulehdus vähän väliä ja tämän tästä. Tuo penisilliinin häivähdys on nopea ja häviää lähes saman tien.

Datura Noirissa minun nenääni tunkee ehdottomasti selkeimmin tuberosa. Se on niin voimakas, että sen alta on vaikea erottaa muita nuotteja. Tämä jätti ihooni jäljen, pienen punerruksen kämmenselkään. Kuvittelin myös tuntevani pientä kihelmöintiä iholla jossain vaiheessa.

Tämä on täyttä tuoksua. Tyylikäs ja määrätietoinen, jotenkin sellainen kummallinen risteytys piinkovaa bisnestä ja röyhelöistä naisellisuutta. Kaiken kukkuraksi tuoksun eläessä siihen tulee jossakin vaiheessa mukaan ripaus rahvaanomaisuutta, hameen helma nousee kadunkulmassa ja esille pyrkii sukkanauhoin kiinnitetty verkkosukka.

Kadunkulmasta päästään kuitenkin suht nopeasti ohitse ja helmatkin laskeutuvat omalle paikalleen. Poskien punoituksen laskemiseen menee tosin hetken verran pidempään. Loppua kohden tuoksu pehmenee ja tulee kiltimmäksi. Tuberosa antaa (ehkä vähän vastentahtoisesti) tilaa toisillekin nuoteille, joskaan se ei päästä kokonaan irti.

Drydown on silti aavistuksen homssuinen ja äklö, tuoksu alkaa pikkuisen kyllästyttää loppua kohden. Siitä tulee hiukan tyrkky olo. Levinnyt huulipuna, kokoalushame joka on yläosastaan vähän vinossa, verkkosukkiinkin on tullut reikä. Pölynimurikauppias....




Jos et pidä tuberosasta niin tämä ei todennäköisesti ole sinun tuoksusi. Jos taas pidät niin kannattaa kokeilla. Itselleni Datura Noirin tuberosa on vähän turhan ylitsepursuava ja vanilja sekä kookos tekevät siitä hieman turhan raskaan yhdistelmän. Tuoksu on tavallaan kiehtova mutta ihan liian täyteläinen minun makuuni, ainakin jos mietin sen käytettävyyttä.

Nina Ricci; Nina EdT (vintage) ja Nina EdT

Kaivelin tuossa hajuvesiarkkuani (esikoiseni puukässyissä väkäämä ihanan sininen aarrearkku) ja tajusin siinä tuoksujani tutkaillessani, että mitä ihmettä; minullahan on kaksin kappalein Nina Riccin Ninaa! Whaaat??

 Ja eikun nettiin tutkimaan. Viisastuin sen verran, että ensimmäinen Nina on julkaistu 1987. Sen luoja on Christian Vacchiano. Tiesin toki, että minulla on siellä vanha Nina Ricci. Jostain syystä muistan sen aina olevan L'Air du Temps. Mikä on sinänsä hassua, koska en ole koskaan omistanut kyseistä tuoksua. Ostaessani uudempaa Ninaa en todellakaan muistanut, että minulla on jo yksi Nina.

Käytin hajuvesiä parinkympin molemmin puolin ihan kiitettävästi ja rakastin tuoksuja. Sitten perustin perheen ja elin hetken aikaa enemmän ja vähemmän hörhöistä vauva- ja pikkulapsiperheen elämää ja olin noin 8 vuotta käyttämättä tuoksuja. Tarkoitan tuoksuilla nyt hajuvesiä ja sen tyyppisiä tuotteita.

Toki henkilökohtaisesta hygieniasta huolehdin myös tuoksuvilla tuotteilla (vaikkakin esim. kristallikividödö oli useamman vuoden aktiivisessa käytössä). Varmasti olen jokusen kerran noiden vuosien aikana jotain hajuvettäkin iholleni sivellyt mutta kerrat ovat olleet hyvin harvassa. Siitä johtuen minulla on tuoksuarkussani joitakin vintage-tuoksuja, kuten tuo Nina.

Kun sitten taas aloin käyttää tuoksuja siirryin ostamaan uusia, vanhat tuoksut eivät juurikaan enää kiinnostaneet. Ennen kuin nyt. ;-) Onneksi olen kuitenkin vahingossa ymmärtänyt säilyttää tuoksuni valolta suojattuina, jokainen omassa alkuperäisessä pahvipakkauksessaan. Olen muuten tuon asian suhteen järkyttävän pikkumainen ja tarkka, pakkaukset pitää aina säilyttää!

Oma vintage-Ninani on hankittu todennäköisesti joko ihan 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa ja se on refill-versio, 50 ml:n EDT. Pullossa on jäljellä vajaa puolet. Tuoksua ei enää valmisteta. Fragrantica kuvaa tuoksua näin:

"Top notes are aldehydes, mimose, orange blossom, currant buds, green notes, peach, basil, marigold, bergamot and lemon; middle notes are mimose, violet, orris root, jasmine, ylang-ylang, west indian bay and rose; base notes are iris, sandalwood, patchouli, musk, civet, oakmoss, blackcurrant syrup and vetiver."

En tiedä olisiko edt:ni jo vähän ajan saatossa kärsinyt, alkutuoksu on melko pistävä. Se kyllä häviää hetken päästä ja tuoksu muuttuu ihanan kukkaiseksi puuteripilveksi. En oikein osaa arvostella tätä, käytin tuoksua joskus silloin 90-luvun alussa ja se selkeästi muistuttaa minua erilaisista tunnetiloista.

Tuoksu on yllättävän julkea ja rohkea ollakseen niinkin naisellinen kukkaistuoksu. Toisaalta se on 80-luvun tuote, jolloin tuoksut olivat julkeita ja rohkeita. Tuoksu on niin puuterinen etten juurikaan kykene erottelemaan joukosta yksittäisiä nuotteja.

Alkuperäinen Nina olisi varmaan monelle tämän päivän nuorelle naiselle turhan tymäkkää tavaraa, vaikka todella puuterinen onkin. Se on ihanan naisellinen ja romanttinen mutta se viestittää kuitenkin itsenäisestä ja oman tahdon omaavasta naisesta, joka ei turhia jää kummastelemaan. Mielestäni tämä on enemmänkin voimatuoksu, kuin hempeilyä ja romanttista sutinaa.

Uusi Nina on julkaistu 2006 ja sen kehittäjät ovat Olivier Cresp ja Jacques Cavallier. Sillä ei ole nimeä enempää mitään tekemistä aikaisemman Ninan kanssa. Tässä Fragrantican kuvaus tuoksusta:

"Nina is a new modern fairytale fragrance aimed at younger audience. Nina is an elegant floral-fruity gourmand fragrance, the scent of candied fruits. The composition starts sparkly and spontaneous, just like a carefree laughter with the fresh citrus notes of lemon and lime. The sweet gourmand heart is juicy and caramelly due to candied apple, praline note and vanilla whose opulent veil wraps the softly sweet peony and the Moonflower. Finally the apple tree, white cedar and balmy musk notes are touching your skin with their warm and soft sensuality."

Minun nenääni Ninan ensituoksu on todellakin sitruksinen, hyvällä tavalla. Itse en kuvaisi sitä ehkä raikkaaksi, enemmänkin makeaksi. En löydä omenaa sellaisenaan vaikka se epäilemättä joukossa pyöriikin. Vaniljaa tuoksussa on minun makuuni sopivasti, se tuoksuu karkkimaisen makeana ja kiusoittelevana.

Ajan kuluessa tuoksu pehmenee ja karkkimaisuus ja sokerisuus muuttaa muotoaan. Tuoksun luonne muuttuu kikattelevasta ja vähän punastelevastakin neidosta pitkiä ja merkityksellisiä silmäyksiä luovaan kaunottareen. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että tuo lumoojatar saattaa yhtäkkiä puhaltaa hubba bubbaisan purkkapallon...

Tämä uusi Nina on iloisen harmiton tuoksu, täynnä värikästä ja auringontäyteistä kujeilua kukkivassa puutarhassa, kimaltavasiipisten pikkukeijujen piilotellesa lehtien varjoissa. Se on karkkia ja sokeria ja imelää tikkaria, jonka kanssa on varottava etteivät hiukset tartu siihen kiinni kaiken ilonpidon keskellä.

Auringon laskettua horisonttiin puutarhan valtaa pehmeä samettisuus. Hiljaiseksi se ei kuitenkaan muutu; keskellä puutarhaa pulppuaa pieni suihkulähde, joka jatkaa iloista pulputustaan pitkälle yöhön. Se on varmasti nähnyt yhden jos toisenkin varastetun suudelman...

Edt:ksi tämä on todella kestävä, ranteellani häivähtelee hanasti keijupölyä vielä aamullakin. 

Rakastan tuota omppopulloa, se vaan on ihana! Vaikutti muuten ainakin minun ostopäätökseeni, vaikka toki se tuoksu pääosassa olikin. Flankereita Ninasta on tullut tasaiseen tahtiin, niihin en ole tutustunut.

Christian Audigier; Ed Hardy Women's EdT

Tämä arvostelu on kirjoitettu alunperin 27.10.2010

Löysin tuoksun ihan sattumalta. Liittyen erääseen pikkujouluiseen tapahtumaan hommasin loppukesästä joitakin tuoksunäytteitä ja tämän kyseisen näytteen otin lähes pelkästään sen takia, miltä se näytti. Pakkaus ja ulkonäkö siis vetosi. Nuuhkittuani näytettä rakastuin tuoksuun oitis ja päätä pahkaa, ja niinhän minun oli ihan pakko saada kunnon pullollinen itselleni.

En muista, että olisin tätä tuoksua ikinä missään aikaisemmin nähnyt saati nuuhkinut (edit: nykyään tätä myydään ainakin Kickseissä). Se kantaa tatuointitaiteilija Don Ed Hardyn nimeä, samoin kuin Christian Audigierin (ranskalainen muotisuunnittelija) luoma Ed Hardy-vaatemallisto. Kyseiset herrat ovat sittemmin ilmeisesti riitaantuneet ja herra Hardy on esittänyt korvausvaatimuksia herra Audigierille sopimusrikkomusten takia.

Tämä kyseinen tuoksu on tullut markkinoille vuonna 2008, joten en suostu tuntemaan huonoa omatuntoa sen käytöstä, herrojen riidat alkoivat kaiketi joskus viime vuonna. Ei sillä, että ne minulle edes kuuluisivat. En nyt kuitenkaan linkitellyt tähän mitään sivuja, jokainen voipi itsekseen Googletella jos haluaa nähdä/lukea enemmän.

Kuten jo kerroin, tuotteen ulkonäkö viehättää. Olen jokseenkin rockhenkinen sielultani ja lausahdus Love Kills on palanut lähtemättömästi jonnekin aivokuoreni sisäpuolelle luettuani aikoinani teininä Nancy Spungenin elämästä kertovan kirjan Nancy, joka teki tuolloin minuun suuren vaikutuksen. Yksi lisäsyy miksi kyseinen ilmaus sinne aivokuoren sisäpuolelle kärvähti oli dramaattinen riita poikaystävän kanssa, jonka jälkeen poikaystäväni kävi maalaamassa kyseisen fraasin lähikoulun pihassa olevan puisen hiekoitushiekkalaatikon kylkeen kissan kokoisin kirjaimin. Huhhuh sitä nuoruuden draamaa ja elämää suurempia tunteita! ;-)

Tuoksua on kuvattu tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi kukkaistuoksuksi, samanlaiseksi kuin tusina muita. Sitä on myös kehuttu ainutlaatuiseksi ja kiehtovaksi. En oikein osaa sanoa mikä siinä minua viehätti. Virallinen kuvaus kuulostaa tältä:

"The brilliant, almost blinding scent of the Ed Hardy tattoo art inspired this super vibrant and sexy fragrance. An explosion of fruits opens the accent including Tropical Mango, Wild Strawberries and Ruby Red Grapefruit vintage floralcy with a Rock'n Roll Edge brings a dark eeriness including Black Freesia. This contrast of floralcy merges into a background of Hot Skin and Warm Soulful Amber. It is a delicious and very addictive fragrance statement."

Enpä tiedä onko se tuoksu niin erityisen rock mutta minua se miellyttää. Tuoksun on kehittänyt Caroline Sabas ja sen kuvataan sisältävän seuraavia tuoksuja: omenasuflee, mango, villimansikka, verigreippi, freesia, kielo, lehmuksenkukka, lämmin ambra, myski, tonkapapu ja vaniljavanukas.

Ensituoksu on jotenkin raikas ja vihreä, mikä on mielestäni vähän yllättävää koska sydäntuoksu on kuitenkin makea ja kukkainen. Minun nenääni kielo leijailee voimakkaimmin juuri ensituoksussa ja se lienee juuri se raikas ja vihreä. Siitä se sitten lähtee melko nopeasti muuttumaan makean kukkaiseksi, joskin verigreippi tuokin aavistuksen särmää. Sydäntuoksu on sitten lämpöisempi ja tummemman makea, syvempi, sinne asettuvat ambra, myski ja vanilja. Vaikka kyseessä on EDP niin tuoksun kesto ei mielestäni juurikaan poikkea EDT:n kestosta, siitä siis miinusta. Minulla on tosin tapana kantaa mukanani käsilaukussa viihteellä ollessani aina käyttämäni tuoksun näytepulloa, josta sitä voi näppärästi vähän lisäillä tarpeen vaatiessa.

Tämän tuoksun on kuvattu olevan samantapainen Ralph Wildin ja Miss Dior Chérien kanssa, kumpiakin olen mielestäni joskus jossain nuuskinut mutta kumpaakaan en kykene palauttamaan mieleeni juuri nyt.

Jonkin aikaa sen jälkeen kun tuoksu oli kotiutunut, osuin Koruharakan sivuille missä silmilleni pompsahtivat yllä olevat korvikset. En voinut vastustaa kiusausta vaan pakkohan ne oli hommata. Minulla on vasemmassa korvassa useampi lävistys ja niihin vähän ylempiin minä nuo pikkunapit halusin. Tykkään niistä todella paljon!

En voi sanoa keräileväni "Love Kills"-teemaa mutta jotenkin se aina vain säväyttää ja laittaa muistelemaan sitä hiekoitushiekkalaatikkoa ja sen valuvan märkää ja suuria tunteita kirkuvaa julistusta. ;-)