Tauer Perfumes; Homage, No 08 Une Rose Chyprée EdP

Tauer Perfumesin sivuilta:

HEAD NOTES:
Soft bay and hot cinnamon complemented by bergamot, lemon peel and clementine.
HEART NOTES:
A rich rose chord with Bulgarian rose oil and rose absolute, and Bourbon geranium.
BODY NOTES:
Dark and resinous labdanum, oak moss, patchouli, vetiver and vanilla.

An exclusive oriental rose on a vintage chypre chord.
Une Rose Chyprée is a modern vintage perfume. It reaches back to the craft of traditional high perfumery, using a luxurious setting of raw materials. At the same time, I wanted it to be a rose of today, that speaks our language.

Olen tainnut haksahtaa Andy Tauerin tuoksuihin. Mikä tuntuu jotenkin ihan väärältä ja nurinkuriselta. Kun sain ihkaensimmäiset niche-sampleni loppuvuodesta -11 ne sattuivat olemaan Tauer Perfumesin tuoksuja. Nuuhkiessani niitä aivan innoissani oli ensireaktioni pieni pettymys. Aivan liian voimakkaita minulle jotta voisin niistä pitää, aivan liian kaikkea, jotta voisin niistä pitää. Harmi! No, on täällä onneksi yksi tuoksu josta tykkään.

Sittemmin, useiden kokeilujen jälkeen, useamman kuin noiden viiden samplen tuoksuttelun tuloksena, voin sanoa pitäväni Tauer Perfumesin tuoksuista! Niiden voimakkuus ei ole hävinnyt mihinkään. Ne ovat edelleen aivan käsittämättömän vahvoja tuoksuja, juuri sellaisia joita olen aina luullut inhoavani ja joita olen syyttänyt päänsäryn ja migreenikohtauksen aiheuttajiksi.

Une Rose Chyprée tuoksuu tyypillisen tauermaisesti heti alkusekunneiltaan lähtien eli täysillä. Ensikokemukseni siitä oli vaisu ja tylsähkö, kun nuuhkaisin sitä kerran nopeasti sample vialista heti sen saatuani. Ajattelin, että tästä en varmaankaan niin tule pitämään. Iholla se kuitenkin alkoi elää omaa elämäänsä ja pakko se on tämänkin Tauerin kohdalla todeta, että tykkään, tykkään, tykkään!

Tätä voisin käyttää heti ensimmäisen jouluisan ailahduksen läikähtäessä sydämessä, todennäköisesti marras-joulukuun tienoilla. Tuoksun kanelisuus on enemmän tunnetta kuin tuoksua; se kiidättää silmien eteen katkeamattoman filminauhan kaikesta ihanasta joulussa; joululaulut, enkelit, lapsuuden tunnelmat, Mummun keittiön loputtoman ihanan jouluherkkujen täyteisen tuoksun. Joulukuusen koristelun, valkoisella pumpulilla kuorrutetut puut ja lumen peittämät, kumpuilevat pellot.

Hautausmaan loputon kynttilämeri kireässä pakkasessa, hengityksen huurutessa pimeydessä. Vaari löysi aina oikeat haudat helposti, samat rutiinit, samat reitit ja joka joulu ne tuntuivat lähes seikkailulta! Minun Vaarini oli maailman viisain mies ja rakkain Vaari mitä ihmisellä saattaa olla!

Tässä sitä taas ollaan, keskellä kuohuvaa tunnemerta! Mikä näissä Tauereissa oikein on, että ne saavat aikaan näin mielettömän voimakkaita tunnekokemuksia, elämyksiä, muistoja? Une Rose Chyprée on lapsuuden joulua, lämpöä, rakkautta ja hellyyttä. Ruusu on tässä tuoksussa hyvin lempeä ja ystävällinen, helposti lähestyttävä, vaatimaton. Se on kuin lämmin ja turvallinen syli, joka on aina valmis kietomaan sinut syleilyynsä, syli jossa voit hetken aikaa levätä kaikessa rauhassa, käpertyä itseesi ja olla vähän aikaa taas pieni lapsi.

Kanelin ja sitruksisten tuoksujen yhdistelmä on kertakaikkiaan upea! Se on hienovarainen ja tyylikäs. Ruusu yhdistyy nuotteihin uhkeana ja kauniina mutta tällä kertaa upean lämpöisenä ja pyyteettömän rakastavana. Tuoksu kehittyy todella hienosti. Jonkin aikaa kypsyttyään tuoksuun tulee selkeä vaniljainen aromi, se valtaa pikkuhiljaa alaa itselleen.

Jouluateria on syöty, tunnelma on hidas ja raukea. Valaistus on lämmintä ja pehmeää, kynttilänliekit lepattavat luoden ympärilleen taianomaista kultaista hehkua. Hetkeksi jopa aika pysähtyy. Sydämen täyttää hyvä olo, vähän aikaa saa vain olla. Onnellisena, tyytyväisenä ja juuri tässä.

Kuvat täältä ja täältä.

Tauer Perfumes; Classics, No 02 L'Air du Désert Marocain EdT

Tauer Perfumesin sivuilta:

HEAD NOTES

Coriander and cumin, carefully blended with petitgrain.
HEART NOTES
A warm heart note with rock rose and a hint of jasmine.
BODY NOTES
Dry cedar woods and vetiver, brilliantly joined on a fine ambergris background.

Powerful, sensual and pure
Laying on the bed, watching the moon raising over the sandy hills of the Saharan desert, he dreamt the fragrance of a Moroccan night. 

Kun suihkaisin tätä ranteelle niin lähes samantein mieleen nousi vahva tuntemus isästäni. Ei niinkään mikään tarkka muisto, vaan nimenomaan tuntemus. Todella selkeä ja vahva. Tässä tuoksussa on pakko olla jotakin samaa, kuin jossakin isäni aikoinaan käyttämässä tuoksussa.

Jostain syystä  L'Air du Désert Marocain tuoksuu minun isälleni. Kurkkua kuristaa ja itku on lähellä. Ikävä. Valtava tunteiden vyöry. Isäni ei ole koskaan käyttänyt tätä tuoksua, häntä ei enää ole ollut olemassakaan, kun tämä tuoksu on lanseerattu.

Seuraavaksi koin pienoisen järkytyksen haistaessani lehmänlannan. Mieleen nousi muistikuva lapsuudesta, ihan mummolan ajotien vieressä oli lehmihaka. Lehmät hengaili usein juurikin siinä kohdilla, niitä oli viihdyttävää pällistellä keittiön pöydän äärestä heti aamusella.

Isän kanssa leikittiin sähköpaimenilla, kumpi uskaltaa ottaa kiinni. Minä olin jo pienenä yllytyshullu, totta kai tartuin aina haasteeseen! Oikeastaan minä taisin vähän pelätä lehmiä.

Onneksi lehmänlannan häivähdys on vain outo ja nopea välähdys, joka häipyy saman tien. Ranteelta paljastuu täydellisen upea, täydellisen harmoninen ja täydellisen tasapainoinen kokonaisuus. Kun tuoksu kypsyy ranteella hetken aikaa, siitä muodostuu lähes meditatiivinen. Istun hiljaa ja silmät kiinni, nenä melkein kiinni ranteessani ja annan tuoksun vallata jokaisen sopen aivoissani. Mielikuva isästä ei ole enää ollenkaan yhtä voimakas, kuin se oli tuoksun alussa.

Nuotit soljuvat nenääni pehmeästi, lempeästi. Ne kietoutuvat toisiinsa kuin tanssivat savukiehkurat, aluttomina ja loputtomina, hypnoottisen sulavasti. L'Air du Désert Marocain on minulle äärettömän rauhoittava tuoksu. Kaunis ja täydellinen.

Näin äkkiseltään en voisi kuvitellä käyttäväni tätä. Paitsi todella harvoin, silloin kun tarvitsen rauhoittumista ja lohtua. Haluaisin silti omistaa tämän.

Tauer Perfumes; Homage, No 10 Une Rose Vermeille EdP

 Tauer Perfumesin sivuilta:

HEAD NOTES
A citrus chord with lemon and bergamot with a whisper of lavender.
HEART NOTES
Sumptuous bouquets of roses and violets, kissed by luscious raspberries.
BODY NOTES
The richness of vanilla, sandalwood and tonka beans, touched by the elegance of ambergris.

UNE ROSE VERMEILLE is a gourmand rose, exquisite, and rare.
It combines a generous amount of luxurious ingredients such as natural, steam distilled rose oil from Bulgary, real essential oil from Fiji Sandalwood, natural vanilla pod extracts and plays happily with a wild raspberry note. Fresh in its head notes, it develops into a rich assemblage, always circling an exclusive chord of rose petals, on a base of brilliant ambergris. A true homage to rose. 

 "Mutta taimi lakkasi pian kasvamasta ja alkoi valmistaa kukkaa. Pikku prinssi, joka seurasi suuren nupun kehittymistä, aavisti, että sieltä puhkeaisi jokin aivan ihmeellinen ilmestys. Mutta kukkanen antoi hänen odottaa kauan. Se laittoi itseään kauniiksi vihreän kammionsa suojissa. Se valitsi tarkoin ja huolellisesti värinsä. Se pukeutui hitaasti, ripustaen terälehtensä yksitellen paikoilleen. Se ei halunnut näyttäytyä ryppyisenä kuten unikonkukat. Se halusi tulla näkyviin vasta, kun  se oli kauneimmillaan. Niinpä niin! se oli hyvin turhamainen! Sen salaperäinen valmistautuminen kesti useita päiviä. Ja sitten vihdoin eräänä aamuna, juuri auringonnousun aikaan, se näyttäytyi."
- Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi, suomennos Irma Packalén

Tämä tuoksu vie minut satujen ja fantasioiden haaremiin, jossa toinen toistaan kauniimmat naiset elävät elämäänsä ainoana tehtävänään näyttää kauniilta ja haluttavilta. Todellisuus haaremeissa on varmasti ollut ihan jotain muuta mutta tämän tuoksun sisältämä kuvaus niistä on raukeata kauneutta, pehmeätä hitautta ripauksella itsekkyyttä ja turhamaisuutta.

Jalokiviä, helmiä, soljuvaa silkkiä. Ilmassa tuoksuu ambra. Oman lisänsä tuovat ihanasti tuoksuvat samettisen pehmeät ihot, jokainen hieman erilaisine ominaistuoksuineen ja -väreineen. Laiskat päivät, jotka soljuvat ohitse raukeina, pehmeinä. Ilma on väreilevää, valo siivilöityy pehmoisen pastellisena ja puuteroi loistavat ja kirkkaat värit utuisella harsolla. Täydellistä harmoniaa, täydellistä, makeaa kauneutta.

Une Rose Vermeille on mielestäni hyvin elegantti, tyylikäs ja naisellinen. Hyvällä tavalla turhamainen ja itsekäs. Kaunis ja tasapainoinen kokonaisuus, herkkä.

Appivanhempani toivat minulle joskus Bulgarian tuliaisena bulgarialaista ruusuparfyymia. Olin riemastunut, kun haistoin tästä tuoksusta juurikin samaisen bulgarialaisen ruusun vivahteen. Riemastunut siis siitä, että pystyin sen tunnistamaan.

Alun sitruunaisuus on hyvin tasapainoista, hienovaraista, ei millään muotoa päällekäyvää. Vadelma sen sijaan kätkeytyy minulta, ujostelee. Vanilja on mukana alusta lähtien mutta se vahvistuu selkeästi loppua kohden. Santeli tuoksuu lopussa häivähdyksenä, tuoden kokonaisuuteen aikuisuutta ja vastuullisuutta. Ambra tuo tuoksuun uskomatonta, kaunista pehmeyttä, se on mukana hienovaraisena ja arvokkaana, kooten tuoksun upeaksi ja tyylikkääksi kokonaisuudeksi.

Ruusu tuoksuu mukana koko tuoksun elinkaaren ajan, se on hyvin kaunis, hyvin herkkä ja  muistuttaa minua paljon Pikku prinssin ruususta. Toisaalta erittäin turhamainen ja omanarvontuntoinen, toisaalta myös hyvin lempeä ja rakastava. Ehdottomasti ylpeä.

"Kukka yskäisi. Mutta se ei johtunut vilustumisesta.
- Olen ollut tyhmä, se sanoi vihdoin. - Pyydän sinulta anteeksi. Koeta olla onnellinen.
Pikku prinssiä ihmetytti, ettei kukka moittinut häntä. Hän jäi seisomaan aivan ymmällään lasikupu käsissään. Hän ei ymmärtänyt tätä hiljaista lempeyttä.
- Mutta minähän rakastan sinua, sanoi kukka. - On minun syyni, jos et tiennyt sitä. Ei sillä ole väliä. Mutta sinä olet ollut yhtä tyhmä kuin minä. Koeta olla onnellinen... Jätä rauhaan se lasikupu. En halua sitä enää.
- Mutta tuuli...
- En ole pahasti vilustunut...Raikas yöilma tekee minulle hyvää. Olenhan kukka.
- Mutta eläimet...
 Minun täytyy kyllä kestää pari lehtimatoa, jos haluan tutustua perhosiin. Ne ovat kuulemma niin kauniita. Kukapa minua muuten kävisi tervehtimässä? Sinäkin olet kaukana. Mitä suuriin eläimiin tulee, niin en pelkää mitään. Minullahan on kynteni.
 Ja se näytteli lapsellisesti neljää piikkiään. Ja lisäsi sitten:
- Älä vetelehdi noin, se on ärsyttävää. Koska kerran olet päättänyt lähteä, niin lähde pois!
 Sillä se ei tahtonut, että pikku prinssi näkisi sen itkevän. Se oli niin ylpeä kukka..."
- Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi, suomennos Irma Packalén
 Kuva kirjasta Pikku Prinssi.

Tauer Perfumes; Classics, No 03 Lonestar Memories EdT

Kun olin pikkutyttö kävin usein isäni kanssa jääkiekkopeleissä. En minä (vielä) silloin jaksanut olla kovin kiinnostunut itse pelistä, kiinnostavampaa antia olivat herkut erätauoilla. Yksi kiinteästi noihin muistoihini liittyvä "herkku" olivat tervapastillit. En muista merkkiä mutta ne olivat sellaisia kovia pyöreitä pastilleja, joissa oli sisällä pehmeää litkua. Ah nam, rakastin niitä!!! Ja niitä sai aina iskän kanssa pelissä. *muistelee*

Lonestar Memories toi ensimmäisenä mieleeni tuon muiston noista tervapastilleista. Ennakkokäsitykset tästä tuoksusta olivat kovin erilaiset, kuin millaiseksi tuoksu ihollani muodostui. Lähdin kokeilemaan tätä pienen uhmakkuuden vallassa, ehkä jopa hieman uhoten.

Mitä sitten odotin? No niitä asfalttimiehiä ja Houstonia, hyttysiä ja jänkhää. Eniten kai kuitenkin sitä yksinäistä cowboyta, jonka tämän tuoksun mainosteksti lupaa.

"An ode on birchtar: True and unique, rich and lasting
The scent of a lonesome rider, wearing old jeans and leather jacket, after a long day on the horse in the dry woods, preparing his coffee on the open, smoky fire" 

Ensituoksu on minun nenääni pelkkää tervaa, pehmoista ja hiukan savuista, turvallista.  Hetken päästä erotan seasta myös nahkaa. Sukat alkavat pyöriä jaloissa, jostain syystä nahka saa minut kiihtymään, taas kerran.

Kun suljen silmäni mieleeni nousee kaksi sanaa; Marlboro Mies. Huhhuh! Kannukset kilahtelevat kun bootsit iskeytyvät rosoiseen lautalattiaan. Ei mitään sipsutusta vaan kunnollista kanta-askellusta, jämäkkää, voimakasta, itseriittoista. Pari vanhaa arpea kasvoissa, kiinteät, auringon paahtamat käsivarret, karhea parransänki. Päässä alkaa soida vähintäänkin Ennio Morricone.

Pakko nielaista. Kilisevätkö nuo kannukset kenties minulle?

No eivät kilise vaan lattia alkaa kopista ihan muusta syystä.







WTF?? Mihin hävisi minun arpinen, ihanan sopivasti hevoselle, hielle ja nahalle tuoksuva, jäntevä cowboy, jonka piti kaapata minut ratsunsa selkään ja viedä minut auringonlaskuun?

Ja mistä näitä kukkahattumummoja oikein ryntäilee, helmat hulmuten? Nyt ne nakuttaa kaikki rivitanssia, minun ihana cowboyni eturivissä, muutama mummo molemmissa kainaloissa kikattaen. Näyttää muuten kikattavan minun lehmipoikakin.

Pakko tuijottaa suu auki. Ei jukolauta, nyt kyllä!! Kiristän korsettiani, kokoan ylävartaloa edustavampaan asentoon ja käyn vispaamassa vähän kermavaahtoa saluunan kyökissä. Kyllä tämä tilanne tästä vielä otetaan haltuun! Ripaus vaniljasokeria kermavaahdon joukkoon ja se on valmista.

Syöksyn kermavaahtoni kera takaisin saluunan puolelle, valmiina kolkkaamaan mummon jos toisenkin, minä näin sen ensin, Marlboro Miehen! Onneksi mummot ovat hävinneet, heiluriovien takaa kuuluu enää etäinen kälätys. Marlboro Mies seisoo hiljaa saluunan nurkassa, nojaa kevyesti seinään, kasvot ovat piilossa stetsonin lierin alla.

Sukat varmaan pyörisivät taas ellen olisi justiinsa kiristänyt sukkanauhojani. Epäröiden kävelen cowboyni luokse, kermavaahdon makea tuoksu leijailee ilmassa. Marlboro Mies nostaa katseensa ja tuijottaa. Vilkaisu kermavaahtoon, villi hymy. Se on kuulkaa menoa nyt!

Jos ei tuosta vielä käynyt selväksi niin taidan tykätä tästä tuoksusta. Tämä ei todellakaan ole ollenkaan sellainen millaiseksi sen lukemieni kuvausten perusteella kuvittelin. Kun valitsin samplejani Tauerilta, minun teki mieleni tätä mutta en uskaltanut ottaa. Kuvaukset tästä olivat jotenkin niin...voimallisia ja ekstremeä ja täynnä erikoisuuden julistusta.

En osannut lainkaan varautua kukkahattumummoihin hulmuavine helmoineen enkä siihen, että tässä tuoksussa on myös iloa ja huumoria. Keskivaiheilla tuoksua on hetki, kun en niin kauheasti siitä välitä, mummot alkavat käydä hermoille ja päätäkin alkaa melkein särkeä, liikaa mummoja, liikaa jasmiinia. Mutta alun tervaisuuden ja lopun huumaavan ihanan makeuden takia kestän mummotkin.

Lopun makeus on sekoittunut tervaan ja nahkaan kiinnostavalla ja jännittävällä tavalla. Se on se mikä laittaa vispaamaan sen kermavaahdon. Minä ja cowboy emme suinkaan ratsasta auringonlaskuun  mutta jokunen heinänkorsi saattaa auringon noustessa pörröisten hiusten seasta löytyä.

Tämä arvio on kirjoitettu tuoksun ensikokeilulla, en tiedä muuttuuko mielipiteeni mahdollisesti mikäli kokeilen tätä uudestaan. Luulenpa, että minun on pakko kokeilla tätä vielä ainakin kerran, ranteeni tuoksuu niin ihanalle, että alkaa epäilyttää...

Tauer Perfumes; Classics, No 09 Orange Star EdP

Tauer Perfumesin sivuilta:

HEAD NOTES
A fresh citrus accord with mandarines and clementines .
HEART NOTES
Juicy lemon grass and clean orange flowers.
BODY NOTES
A rich ambergris base with Tonka beans and hints of vanilla.

A fresh take on citrus. Discover a rich citrus fragrance with a clean orange flower in its heart, and a soft elegant base that seems to last forever.

Hmm, tämä olikin aika vaikea arvioitava minulle. Kun ihan ensimmäisen kerran kokeilin tätä oli ensireaktioni "en tykkää!". Olin samalla kovin pettynyt koska yleensä pidän sitruksisista tuoksuista ja se oli yksi syy miksi valitsin samplesettiini juuri Orange Starin.

Orange Star tuntuu alkuun kovin pistävältä. Se vie minut jonnekin lapsuuteeni, mieleeni nousee mielikuva isästäni. Voimakas ja mielen lävistävä tuoksu muistuttaa minua jostakin mutta en saa millään kiinni, että mistä. Voisikohan se olla joku isäni käyttämä partavesi... Tai ehkä joku saippua tai pesuaine...

Taas olen hieman eri mieltä Tauer Perfumesin oman kuvauksen kanssa; en todellakaan sanoisi tätä raikkaaksi. En myöskään saa oikein kiinni mandariineista saati klementiineistäkään. Mehukas sitruunaruoho ei myöskään saavuta minun nenääni enkä löydä appelsiininkukkaakaan. Tai sitten en vain osaa etsiä.

Ambra ja tonkapapu ovat minulle vähän vieraampia tuoksuja mutta oletan sen olevan nimenomaan ambran joka tunkee nenääni kaiken muun edellä. Vaniljaa on mukana vain aavistus, sen verran, että se pehmentää tuoksua ainakin nimellisesti. Vanilja tuo tuoksuun mukaan myös lämpöä.

Orange Star on minun ihollani ja minun nenässäni aluksi voimakkaan pistävä ja epämääräisine muistikuvineen jopa hieman häiritsevä. Pistävä alkutuoksu tuo kaiken muun lisäksi mieleeni pyykinpesuaineen. Nimenomaan jauhemaisen sellaisen. Alkutuoksu ei ole mielestäni erityisen miellyttävä. Alun pistävyyden hävittyä suht nopeasti muuttuu Orange Star miellyttävämmäksi. Se pehmenee ja toden totta muuttuu pikkuhiljaa hienostuneemmaksi.

Tässä välissä oli pakko pitää taukoa ja suihkaista sitten uudestaan tuoksua iholle. Edelleen ensituoksu singahti terävänä jonnekin otsalohkon taakse saaden pyykinpesujauhelaatikot tanssimaan silmieni edessä. Hetken päästä, ensituoksun terävyyden laimennettua, minusta tuntui jonkin aikaa, että voisin jopa tykätä tästä. Kunnes se alkoi taas potkimaan vastaan. Pakko se on vain myöntää; Orange Star ei ole minun tuoksuni. Se on kaunis tuoksu enkä koe sen eri osien riitelevän keskenään millään lailla mutta en vain pääse millään eroon sen luomasta pesuainevaikutelmasta.

Mitä pidemmälle tuoksun elinkaari etenee sitä miellyttävämmäksi se muuttuu mutta ei tarpeeksi miellyttäväksi minulle. En osaa kuvata tuoksua mitenkään järkevästi. Väriltään se on minusta keltaisen oranssi, liikkuva, elävä, lämmin. Se on kuumana paahtava aurinko ja kuivana väreilevä ilma.  Hiekkadyynejä ja lämmintä tuulta. Loppua kohden se muuttuu pikkuhiljaa väreileväksi kangastukseksi, pehmeän utuiseksi. Se säilyttää kuitenkin osan särmästään hiekan pistellessä paljaissa varpaissa.

Orange Starin kestävyys on hyvä, joskaan ei mielestäni yhtä hyvä kuin Zetalla. Tämä voisi mennä iltatuoksusta. Päivälläkin ihan käytettävä kunhan tämänkin kanssa muistaa annostella kohtuudella.

Tauer Perfumes; Collectibles, Zeta EdP

Tauer Perfumesin sivuilta:

The fragrance opens up with a bright chord of lemon and bergamot with a sweet orange note. Ylang, orange blossom absolute and steam distilled neroli all join a natural and vivid Linden blossom in the heart of the fragrance that shines together with a honey yellow rose.

It is light, gentle yet brilliant. A vibrant orris root note, in balance with natural sandalwood from Mysore and natural vanilla, form a base note that melts into the linden blossom heart and imparts a luxurious element.

Minun nenäni, vaikka tarkka onkin, ei ole tarpeeksi harjaantunut voidakseni erotella nuotteja kovinkaan tarkasti. Erotan kyllä tuoksuista itselleni tutut ja sitä kautta tunnistettavat tuoksut mutta en osaa esimerkiksi erottaa tiettyjen iiristen juurta ja nimenomaan Mysorelaista santelipuuta. Vielä. ;-) Se ei kuitenkaan estä minua nauttimasta tuoksuista, kuten vaikkapa tästä vihreän värisestä Zetasta.

En siis kuvaa tuoksua vihreäksi vaan tuoksun väri on mielestäni vihreä. Joka vuosi lehmuksen kukkiessa nuuhkin ilmaa ihastuksissani ja mietin itsekseni, että tämän tuoksun kun saisi pulloon! Zetan sydän on lehmuksenkukka mutta se ei ole minusta tässä samanlaisena kuin suomalaisessa kuulaassa kesäyössä vaan voin kuvitella sen ennemmin keski-Euroopan yön lämpimän pimeään pehmeyteen.

Minulle Zeta ei aukea mitenkään erityisen sitruksisena jostain syystä vaikka kuvauksen perusteella sen voisi kuvitella olevan hyvinkin sitruksisen. En kuvaisi sitä myöskään kevyeksi (kuten en toisiakaan Tauer-samplejani) mutta pehmeä ja lempeä se kyllä on. Sitruunaiset aromit sekoittuvat ihanan harmonisesti lehmuksenkukkaan, joskaan ne eivät säily kovinkaan pitkään. Ensituoksu on mielestäni Zetassa aika lyhytikäinen.

Kuvaisin Zetaa sanoilla pyöreä, kenties jopa pirskahtelevan pyöreä, iloinen ja positiivinen. Zetassa ei ole mitään eroottista eikä salaperäistä, se on ihana aurinkoinen kesäpäivä, täynnä iloa ja ystävyyttä. Aavistus vaniljaa tuo siihen lämpöä ja lempeyttä. Minun ihollani tuoksusta puskee sen keskivaiheilla melko voimakkaana esille ylang mutta jossakin siellä syvällä on aistittavissa koko tuoksun elinkaaren ajan ihana lehmuksenkukka. Erityisesti huomaan lehmuksenkukan kun painan nenän kunnolla kiinni ihoon, silloin aistin sen lähes sellaisena kuin suomen kesässä. Tosin tuoksu pakenee salakavalasti kuin savukiekurat nenäni edestä.

Loppua kohden iiris ja santelipuu nousevat enemmän esille mutta lehmuksenkukka säilyy tuoksussa mukana koko matkan ajan. Loppua kohden tuoksuun tulee mukaan häivähdys joulua, mikä on ehkä hieman hämmentävää koska tuoksu muuten on selkeästi kesäinen. Mutta korostan siis sanaa häivähdys.

Kesäisyydestään ja ihanasta lempeydestään huolimatta Zeta ei ole mikään kevyt tuoksu. Se on pehmeä, pyöreä, jopa raskas hetkittäin. Ei kuitenkaan millään lailla tunkkainen. Minun makuuni Zeta on paksua ja tiivistä, täyttä tuoksua. Ikäänkuin siinä olevat ainesosat olisivat jotenkin enemmän tuoksuvia kuin useimmissa massatuotannon tuoksuissa.

Zetan laittamisen kanssa kannattaa olla huolellinen. Pienikin määrä tuoksuu jo kivasti; yhtään liikaa ja herkullinen tuoksu muuttuu kiusaksi. Zetan kestävyys on hyvä, se tuoksuu ihollani vielä ihan selkeänä 8 tuntia laittamisesta ja jopa seuraavana aamuna se saattaa kummitella vienona, häivähdyksen omaisena varjona iholla. Mielestäni Zeta on selkeästi päivätuoksu ja kesäisyydestään huolimatta se sopii minusta kaikkiin vuodenaikoihin. Erityisesti pidän siitä miten Zeta sulautuu ihoon, se ikään kuin tulee osaksi sitä. Pidän tästä tuoksusta kovasti sopivasti annosteltuna.

Tauer Perfumes

Olen saanut paljon iloa ja inspiraatiota Vasilisan tuoksublogista Nuuh beibe!, kannattaa käydä tutustumassa jos se ei vielä ole tuttu ja tuoksut kiinnostavat. Sieltä bongasin tiedon myös Andy Tauerin vuonna 2005 perustamasta sveitsiläisestä Tauer Perfumes "tuoksutalosta". Se on ns. 'niche perfumery' eli tuoksuja ei massatuoteta eikä niitä massamainosteta. Niitä ei myöskään myydä isoissa tavarataloissa eikä mahdollisimman suuri myynti ole päätavoite.

Tauer Perfumes on siis yksityinen ja itsenäinen tuoksufirma. Nenä Tauer tuoksujen takana on itseoppinut Andy Tauer joka ei ole koskaan opiskellut tuoksujen valmistamista mutta omaa kemistin taustan kylläkin. Tauer-tuoksut tehdään käsityönä ja myös pullot valmistetaan lähes käsityönä pienessä italialaisessa yrityksessä.

Tilasin Tauer Perfumesin nettisivuilta viiden tuoksun samplesetin. Setti maksaa postikuluineen noin 26€. Samplepullot ovat pieniä lasisia suihkepulloja jotka on pakattu metalliseen neliön muotoiseen rasiaan. Useimmissa pulloissa on tuoksua 1.5 ml, joissakin 0.75 ml. Mukana tulee muutama tyhjä pahvikortti joihin tuoksuja voi halutessaan testailla sekä jokaisesta tilatusta samplesta oma pieni korttinsa jossa kerrotaan tuoksun nuotit ja tuoksun INCI. Lisäksi tulee yksi muovipussukkaan pakattu pahvinen tuoksusample jossa käsinkirjoitettu lyhyt tervehdys ja toivotus nauttia tuoksuista.

Samplet voi valita itse 16 tuoksun valikoimasta joista jokaisesta on nettisivuilla selkeä kuvaus. Tuoksut ovat Eau de Parfum-laatuisia ja sampleja voi tilata myös yksittäin, jolloin ne maksavat 4.50€ tai 5.00€ kpl tuoksusta riippuen. Täysikokoiset 50 millilitran tuoksut maksavat noin 80-108€.
EDIT: Sen verran pitää tarkentaa, että Homages-sarjan pullot ovat 30 ml.

Omaan viiden tuoksun samplesettiini valitsin seuraavat tuoksut:
- PentaChords-sarjasta kukkainen White
- Homages-sarjasta ruusuinen Une Rose Vermeille
- Classics-sarjasta Tauer Perfumesin ensimmäinen tuoksujulkaisu, itämainen Le Maroc Pour Elle ja sitruksinen Orange Star
- Collectibles-sarjasta lehmuksenkukkainen Zeta

Ajattelin esitellä nämä tuoksut yksi kerrallaan tulevien päivien/viikkojen aikana, kuinka nyt sitten kerkiänkin niistä naputtelemaan..

Henkilökohtaisesti minulla on Tauer Perfumesista hyvin positiivinen kuva ja haluaisin jonain vähän rahakkaampana hetkenä ostaa ainakin yhden, mielellään vaikka kaksi tai kolmekin täysikokoista Tauer-tuoksua.

Andy Tauerin haastattelu vuoden 2010 Esxence tuoksumessuilta: