PP Perfumes; Hannele EdP

Hannele on Ranskassa valmistettu mutta synnyltään suomalainen tuoksu. Se tehtiin alunperin lahjaksi ja sen kolme ensimmäistä käyttäjää olivat nimeltään Hannele, josta tuoksu sai nimensä.

Ensi kerran Hannelea kokeillessani se assosioitui hyvin nopeasti Chanelin vitoseen. Tuoksussa oli jotakin kovin  samanlaista. Sittemmin kun olen Hannelea kokeillut jo useamman kerran, en enää koe sitä mitenkään erityisen samanlaisena Chanelin vitosen kanssa.

Minun ihollani ja minun nenääni Hannelen alkutuoksu on todella ruusuinen. Haistan alusta lähtien myös santelipuun ja se tuoksuu minusta lämpimän kuivalta. Joka kerta tuoksua kokeillessani sen alku tuntuu minusta aina vain lämpöisemmältä, tällä hetkellä lähes kuumalta.

Hannelen nuotteja ovat myös sireeni ja jasmiini mutta varsinkin sireeni minun on vaikea tuoksusta löytää. Kaikki kolme kukkanuottia ovat hyvin tiiviisti yhdessä, ruusun tuoksuessa minun nenässäni päällimäisenä. Kaikki ne siellä ovat mutta hyvin tiiviisti toisiinsa kietoutuneina. Yleisvaikutelma tuoksusta on mielestäni pehmeä ja naisellinen.

Jossain keskivaiheilla olen haistavinani ihan lähellä ihoa jotakin sitruksista mutta en tiedä onko nuoteissa mitään mikä voisi sitruksiselle tuoksua. Haistan myös jotakin myskin tapaista mutta en ole siitäkään varma koska se ei ole lainkaan kuivan pölisevä, kuten yleensä myskin koen. Keskivaiheilla vanilja alkaa nousta hyvin pehmeänä ja notkeana esille, hyvin kermaisena. Ruusun tuoksu pysyy mukana edelleen.

Jossain vaiheessa loppua kohden ruusu ja muut kukat häviävät mutta kuvittelen haistavani drydownin pääasiassa vaniljaisesta pilvestä häivähdyksen aavistuksen eritteisestä jasmiinista. Santelipuu tuo tuoksun loppuvaiheeseen pientä terävyyttä. Lopun vaniljaisuus on hillityn makeaa. Drydown ei ole mielestäni yhtä lämmin kuin tuoksun alku. Drydown on minun suosikkivaiheeni tämän tuoksun kehityskaaressa. Kestävyys Hannelessa on mainio.

Minun mielestäni Hannele on hyvin lämmin kukkaistuoksu, tiivis ja vähän raskaskin. Se ei ole kuitenkaan häiritsevän äänekäs eikä sen raskauskaan häiritse kunhan muistaa annostella sopivasti. Liikaa annosteltuna Hannelesta saa kyllä överit aikaiseksi, vaikka tuoksu pysytteleekin mielestäni suhteellisen lähellä ihoa.

Kokonaisuus on puuterinen ja tyylikäs. Voisin kuvitella, että moni pitäisi Hannelea aikuisen naisen tuoksuna. Itsekin ajattelen, ettei Hannele ehkä ole teinitytölle juuri se sopivin tuoksu itse tuoksun luoman mielikuvan perusteella, mutta miksei teiniprinsessakin sitä voisi käyttää jos se miellyttää.

Minun mielestäni Hannelen imago on ihanan naisellinen ja vähän glamoröösi, gracekellymäinen. Se sijoittuu ihan selvästi 1950-luvulle. Runsaat helmat, selkeä vyötärö, sirot avokkaat, hansikkaat ja turkiskeeppi. Jos Hannele tupakoisi niin hänellä olisi tyylikäs holkki ja yksinkertaisen tyylikäs savukerasia. Jos Hannelella olisi koira niin se olisi toyvillakoira ("minipuudeli").

Grace Kellyn kuva, piirros.

Tauer Perfumes; Homage, No 10 Une Rose Vermeille EdP

 Tauer Perfumesin sivuilta:

HEAD NOTES
A citrus chord with lemon and bergamot with a whisper of lavender.
HEART NOTES
Sumptuous bouquets of roses and violets, kissed by luscious raspberries.
BODY NOTES
The richness of vanilla, sandalwood and tonka beans, touched by the elegance of ambergris.

UNE ROSE VERMEILLE is a gourmand rose, exquisite, and rare.
It combines a generous amount of luxurious ingredients such as natural, steam distilled rose oil from Bulgary, real essential oil from Fiji Sandalwood, natural vanilla pod extracts and plays happily with a wild raspberry note. Fresh in its head notes, it develops into a rich assemblage, always circling an exclusive chord of rose petals, on a base of brilliant ambergris. A true homage to rose. 

 "Mutta taimi lakkasi pian kasvamasta ja alkoi valmistaa kukkaa. Pikku prinssi, joka seurasi suuren nupun kehittymistä, aavisti, että sieltä puhkeaisi jokin aivan ihmeellinen ilmestys. Mutta kukkanen antoi hänen odottaa kauan. Se laittoi itseään kauniiksi vihreän kammionsa suojissa. Se valitsi tarkoin ja huolellisesti värinsä. Se pukeutui hitaasti, ripustaen terälehtensä yksitellen paikoilleen. Se ei halunnut näyttäytyä ryppyisenä kuten unikonkukat. Se halusi tulla näkyviin vasta, kun  se oli kauneimmillaan. Niinpä niin! se oli hyvin turhamainen! Sen salaperäinen valmistautuminen kesti useita päiviä. Ja sitten vihdoin eräänä aamuna, juuri auringonnousun aikaan, se näyttäytyi."
- Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi, suomennos Irma Packalén

Tämä tuoksu vie minut satujen ja fantasioiden haaremiin, jossa toinen toistaan kauniimmat naiset elävät elämäänsä ainoana tehtävänään näyttää kauniilta ja haluttavilta. Todellisuus haaremeissa on varmasti ollut ihan jotain muuta mutta tämän tuoksun sisältämä kuvaus niistä on raukeata kauneutta, pehmeätä hitautta ripauksella itsekkyyttä ja turhamaisuutta.

Jalokiviä, helmiä, soljuvaa silkkiä. Ilmassa tuoksuu ambra. Oman lisänsä tuovat ihanasti tuoksuvat samettisen pehmeät ihot, jokainen hieman erilaisine ominaistuoksuineen ja -väreineen. Laiskat päivät, jotka soljuvat ohitse raukeina, pehmeinä. Ilma on väreilevää, valo siivilöityy pehmoisen pastellisena ja puuteroi loistavat ja kirkkaat värit utuisella harsolla. Täydellistä harmoniaa, täydellistä, makeaa kauneutta.

Une Rose Vermeille on mielestäni hyvin elegantti, tyylikäs ja naisellinen. Hyvällä tavalla turhamainen ja itsekäs. Kaunis ja tasapainoinen kokonaisuus, herkkä.

Appivanhempani toivat minulle joskus Bulgarian tuliaisena bulgarialaista ruusuparfyymia. Olin riemastunut, kun haistoin tästä tuoksusta juurikin samaisen bulgarialaisen ruusun vivahteen. Riemastunut siis siitä, että pystyin sen tunnistamaan.

Alun sitruunaisuus on hyvin tasapainoista, hienovaraista, ei millään muotoa päällekäyvää. Vadelma sen sijaan kätkeytyy minulta, ujostelee. Vanilja on mukana alusta lähtien mutta se vahvistuu selkeästi loppua kohden. Santeli tuoksuu lopussa häivähdyksenä, tuoden kokonaisuuteen aikuisuutta ja vastuullisuutta. Ambra tuo tuoksuun uskomatonta, kaunista pehmeyttä, se on mukana hienovaraisena ja arvokkaana, kooten tuoksun upeaksi ja tyylikkääksi kokonaisuudeksi.

Ruusu tuoksuu mukana koko tuoksun elinkaaren ajan, se on hyvin kaunis, hyvin herkkä ja  muistuttaa minua paljon Pikku prinssin ruususta. Toisaalta erittäin turhamainen ja omanarvontuntoinen, toisaalta myös hyvin lempeä ja rakastava. Ehdottomasti ylpeä.

"Kukka yskäisi. Mutta se ei johtunut vilustumisesta.
- Olen ollut tyhmä, se sanoi vihdoin. - Pyydän sinulta anteeksi. Koeta olla onnellinen.
Pikku prinssiä ihmetytti, ettei kukka moittinut häntä. Hän jäi seisomaan aivan ymmällään lasikupu käsissään. Hän ei ymmärtänyt tätä hiljaista lempeyttä.
- Mutta minähän rakastan sinua, sanoi kukka. - On minun syyni, jos et tiennyt sitä. Ei sillä ole väliä. Mutta sinä olet ollut yhtä tyhmä kuin minä. Koeta olla onnellinen... Jätä rauhaan se lasikupu. En halua sitä enää.
- Mutta tuuli...
- En ole pahasti vilustunut...Raikas yöilma tekee minulle hyvää. Olenhan kukka.
- Mutta eläimet...
 Minun täytyy kyllä kestää pari lehtimatoa, jos haluan tutustua perhosiin. Ne ovat kuulemma niin kauniita. Kukapa minua muuten kävisi tervehtimässä? Sinäkin olet kaukana. Mitä suuriin eläimiin tulee, niin en pelkää mitään. Minullahan on kynteni.
 Ja se näytteli lapsellisesti neljää piikkiään. Ja lisäsi sitten:
- Älä vetelehdi noin, se on ärsyttävää. Koska kerran olet päättänyt lähteä, niin lähde pois!
 Sillä se ei tahtonut, että pikku prinssi näkisi sen itkevän. Se oli niin ylpeä kukka..."
- Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi, suomennos Irma Packalén
 Kuva kirjasta Pikku Prinssi.

Nina Ricci; Nina EdT (vintage) ja Nina EdT

Kaivelin tuossa hajuvesiarkkuani (esikoiseni puukässyissä väkäämä ihanan sininen aarrearkku) ja tajusin siinä tuoksujani tutkaillessani, että mitä ihmettä; minullahan on kaksin kappalein Nina Riccin Ninaa! Whaaat??

 Ja eikun nettiin tutkimaan. Viisastuin sen verran, että ensimmäinen Nina on julkaistu 1987. Sen luoja on Christian Vacchiano. Tiesin toki, että minulla on siellä vanha Nina Ricci. Jostain syystä muistan sen aina olevan L'Air du Temps. Mikä on sinänsä hassua, koska en ole koskaan omistanut kyseistä tuoksua. Ostaessani uudempaa Ninaa en todellakaan muistanut, että minulla on jo yksi Nina.

Käytin hajuvesiä parinkympin molemmin puolin ihan kiitettävästi ja rakastin tuoksuja. Sitten perustin perheen ja elin hetken aikaa enemmän ja vähemmän hörhöistä vauva- ja pikkulapsiperheen elämää ja olin noin 8 vuotta käyttämättä tuoksuja. Tarkoitan tuoksuilla nyt hajuvesiä ja sen tyyppisiä tuotteita.

Toki henkilökohtaisesta hygieniasta huolehdin myös tuoksuvilla tuotteilla (vaikkakin esim. kristallikividödö oli useamman vuoden aktiivisessa käytössä). Varmasti olen jokusen kerran noiden vuosien aikana jotain hajuvettäkin iholleni sivellyt mutta kerrat ovat olleet hyvin harvassa. Siitä johtuen minulla on tuoksuarkussani joitakin vintage-tuoksuja, kuten tuo Nina.

Kun sitten taas aloin käyttää tuoksuja siirryin ostamaan uusia, vanhat tuoksut eivät juurikaan enää kiinnostaneet. Ennen kuin nyt. ;-) Onneksi olen kuitenkin vahingossa ymmärtänyt säilyttää tuoksuni valolta suojattuina, jokainen omassa alkuperäisessä pahvipakkauksessaan. Olen muuten tuon asian suhteen järkyttävän pikkumainen ja tarkka, pakkaukset pitää aina säilyttää!

Oma vintage-Ninani on hankittu todennäköisesti joko ihan 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa ja se on refill-versio, 50 ml:n EDT. Pullossa on jäljellä vajaa puolet. Tuoksua ei enää valmisteta. Fragrantica kuvaa tuoksua näin:

"Top notes are aldehydes, mimose, orange blossom, currant buds, green notes, peach, basil, marigold, bergamot and lemon; middle notes are mimose, violet, orris root, jasmine, ylang-ylang, west indian bay and rose; base notes are iris, sandalwood, patchouli, musk, civet, oakmoss, blackcurrant syrup and vetiver."

En tiedä olisiko edt:ni jo vähän ajan saatossa kärsinyt, alkutuoksu on melko pistävä. Se kyllä häviää hetken päästä ja tuoksu muuttuu ihanan kukkaiseksi puuteripilveksi. En oikein osaa arvostella tätä, käytin tuoksua joskus silloin 90-luvun alussa ja se selkeästi muistuttaa minua erilaisista tunnetiloista.

Tuoksu on yllättävän julkea ja rohkea ollakseen niinkin naisellinen kukkaistuoksu. Toisaalta se on 80-luvun tuote, jolloin tuoksut olivat julkeita ja rohkeita. Tuoksu on niin puuterinen etten juurikaan kykene erottelemaan joukosta yksittäisiä nuotteja.

Alkuperäinen Nina olisi varmaan monelle tämän päivän nuorelle naiselle turhan tymäkkää tavaraa, vaikka todella puuterinen onkin. Se on ihanan naisellinen ja romanttinen mutta se viestittää kuitenkin itsenäisestä ja oman tahdon omaavasta naisesta, joka ei turhia jää kummastelemaan. Mielestäni tämä on enemmänkin voimatuoksu, kuin hempeilyä ja romanttista sutinaa.

Uusi Nina on julkaistu 2006 ja sen kehittäjät ovat Olivier Cresp ja Jacques Cavallier. Sillä ei ole nimeä enempää mitään tekemistä aikaisemman Ninan kanssa. Tässä Fragrantican kuvaus tuoksusta:

"Nina is a new modern fairytale fragrance aimed at younger audience. Nina is an elegant floral-fruity gourmand fragrance, the scent of candied fruits. The composition starts sparkly and spontaneous, just like a carefree laughter with the fresh citrus notes of lemon and lime. The sweet gourmand heart is juicy and caramelly due to candied apple, praline note and vanilla whose opulent veil wraps the softly sweet peony and the Moonflower. Finally the apple tree, white cedar and balmy musk notes are touching your skin with their warm and soft sensuality."

Minun nenääni Ninan ensituoksu on todellakin sitruksinen, hyvällä tavalla. Itse en kuvaisi sitä ehkä raikkaaksi, enemmänkin makeaksi. En löydä omenaa sellaisenaan vaikka se epäilemättä joukossa pyöriikin. Vaniljaa tuoksussa on minun makuuni sopivasti, se tuoksuu karkkimaisen makeana ja kiusoittelevana.

Ajan kuluessa tuoksu pehmenee ja karkkimaisuus ja sokerisuus muuttaa muotoaan. Tuoksun luonne muuttuu kikattelevasta ja vähän punastelevastakin neidosta pitkiä ja merkityksellisiä silmäyksiä luovaan kaunottareen. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että tuo lumoojatar saattaa yhtäkkiä puhaltaa hubba bubbaisan purkkapallon...

Tämä uusi Nina on iloisen harmiton tuoksu, täynnä värikästä ja auringontäyteistä kujeilua kukkivassa puutarhassa, kimaltavasiipisten pikkukeijujen piilotellesa lehtien varjoissa. Se on karkkia ja sokeria ja imelää tikkaria, jonka kanssa on varottava etteivät hiukset tartu siihen kiinni kaiken ilonpidon keskellä.

Auringon laskettua horisonttiin puutarhan valtaa pehmeä samettisuus. Hiljaiseksi se ei kuitenkaan muutu; keskellä puutarhaa pulppuaa pieni suihkulähde, joka jatkaa iloista pulputustaan pitkälle yöhön. Se on varmasti nähnyt yhden jos toisenkin varastetun suudelman...

Edt:ksi tämä on todella kestävä, ranteellani häivähtelee hanasti keijupölyä vielä aamullakin. 

Rakastan tuota omppopulloa, se vaan on ihana! Vaikutti muuten ainakin minun ostopäätökseeni, vaikka toki se tuoksu pääosassa olikin. Flankereita Ninasta on tullut tasaiseen tahtiin, niihin en ole tutustunut.

Tuoksuhaaste: Gucci; Flora by Gucci ja Flora by Gucci Eau Fraîche

Gogol heitti siis haasteen ilmaan: valitse kirjain ja tuoksuttele löytämäsi tuoksut kyseisen kirjaimen kohdalta. Itse valitsin G:n käymättä ensin tarkistamassa "koti-Emotionin" tuoksuhyllyä. Pöh! Ensinnäkään tuoksut eivät ole siellä aakkosjärjestyksessä. Tai sitten olen tyhmä ja sokea. Toisekseen tuoksuja oli jotenkin kauhean vähän. :-O

En pääse päivittäin testaamaan tuoksuja joten minulla on vähän huijauksen makua tässä haasteessa eli joudun osan tuoksuista arvostelemaan pelkästään niille paperiliuskoille suihkittuna. Niin näistäkin toisen. Mikä on toki harmillista koska tuoksut pääsevät oikeuksiinsa vasta iholla. Tai pitäisikö sanoa, että tuoksu on todellinen vasta iholla. Toisaalta, tuoksut reagoivat hieman eri tavalla jokaisen iholla eli siinä mielessä paperille tuoksuteltu näyte kertonee ehkä miltä tuoksu "puhtaana" tuoksuu. Hmmm.

Flora by Gucci on nimensä mukaisesti kukkaistuoksu. Sen kuvataan tuoksuvan alkuunsa sitrukselta ja pionilta, sydäntuoksun koostuvan ruususta ja osmanthuksesta ja lopulta patsulilta ja santelipuulta. Tuoksuttelin tätä paperiliuskalta - jossa tuoksu muuten tuntuu kestävän ikuisesti.

Alun sitrusaromit eivät ole kovin voimakkaat, sen verran vain, että ensituoksuun tulee pientä pistävyyttä. Sen hävittyä melko nopeasti jäljelle jää ihanan puuterinen pilvi. Pastellivärinen. Mutta ei kuitenkaan ihan höttöä. Kaunis tuoksu, hyvin naisellinen, melko kevyt ja ilmava.

Pidän tästä, voisin harkita jopa hankkivani. Kiiltokuvamaisen ihana. Mutta pakko sanoa, että vähän tylsä. Kulmat ovat pyöreät ja pehmeät. Jos Flora by Gucci olisi nainen niin se näyttäisi renessanssin muodin mukaiselta pehmeän pyöreältä ja maidonvalkealta. Jos se olisi taulu niin sen olisi luultavasti maalannut Sandro Botticelli.

Flora by Gucci Eau Fraîche pääsi iholle. Harmillisesti tuoksuttelin nämä näin päin koska au fraîche osoittautui mielestäni huonommaksi. Sen alkutuoksussa kuvataan tuoksuvan mandariini, bergamotti, kumkvatti, sitruuna ja pioni. Sydäntuoksuihin kuuluvat ruusun terälehdet ja osmanthus vihreällä ja vetisellä lisällä, pohjatuoksun koostuessa santelipuusta, patsulista ja pink pepperistä (mikä lie suomeksi, joku roseepippurin sukulainen)

Aluksi kun suihkaisin iholle olin ihastuksesta ymmyrkäisenä, ihana, ihana tuoksu. Vaan pisarapilven häivyttyä jäi iholle tuoksumaan hieman kitkerä, pistävän kuivakka katku. Periaatteessa eau fraiche-versio ei ole kovin erilainen mutta minun nenääni siihen on lisätty terävyyttä, joka kai raikkaudeksi on tarkoitettu mutta jota ainakaan minä en sellaisena tavoita.

Jos Flora by Gucci olisi se renessanssin rehevän ihana posliiniunelma niin eau fraîche taitaa siihen verrattuna olla Shakespearen Macbethin kolme noitaa. Noh, ehkä hieman liioittelen tuossa mutta olin vaan niin pettynyt, että se taitaa lisätä negaatioita. Eau fraîche ei ollut kestävyydeltään kovinkaan kummoinen. Se ei myöskään luonut samaa ihanaa puuteripilveä ympärilleen kuin emotuoksunsa. Ei minun teekuppini.

Molemmissa pidin pullon ulkonäöstä. Suhteellisen simppeliä muotoilua mutta ei turhan tylsää kuitenkaan. Rusetti kiva lisäasuste mutta ei liikaa. Selkeätä, suoraviivaisuutta romanttisella lisällä.