Lorenzo Villoresi; Teint de Neige EdT

Tervehdys kaikille tuoksuttelijoille pitkän kesätauon jälkeen! Le Mond des Rêvesin syksy alkaa pehmeän puuterisella Lorenzo Villoresin Teint de Neigellä. Villoresin tuoksut eivät ole minulle ennestään tuttuja, Teint de Neige on ensimmäinen tuoksu Villoresilta jota olen kokeillut.

Yleisesti käytetty käännös Teint de Neigelle tuntuu olevan "lumen väri", mutta oikeampi käännös lienee "lumivalkoinen hipiä".  Joskin Villoresin omilla nettisivuillakin nimi on käännetty sekä italiaksi että englanniksi "lumen väriksi". Tiedä sitten kumpi versio on oikein, mutta ainakin Villoresin sivuilla oleva kuvaus tuoksusta puhuisi "lumivalkoisen hipiän" puolesta.

"Teint de neige, “the colour of snow”, the delicate rosy hue of a powdered face. The unmistakable scent of perfumed powders, the fragrance of face powder, the perfume of talc, a soft, gentle, enveloping Eau de Toilette, yet intense and persistent. An aroma delicately permeated by the richness of the natural extracts of precious flowers, recalling the light, images and atmosphere of the belle-époque."

Useissa tämän tuoksun kuvauksissa viitataan lumeen ja yritetään etsiä tästä tuoksusta viitteitä lumen tuoksuun. Minä en koe tässä tuoksussa yhtään mitään lumista eikä tuo Villoresin kuvaus tuoksusta anna mitenkään ymmärtää, että tuoksussa olisi edes yritetty ilmentää lunta tai sen tuoksua.

Teint de Neige on selkeästi runsaan puuterinen tuoksu ja viittaus belle-époqueiin sopii siihen mielestäni erittäin hyvin. Tuoksu on minun nenääni makeahkon kukkainen. Tosin siinä on varsinkin alussa melko pistävä efekti josta en juurikaan pidä, mutta se hiipuu pikku hiljaa pois tuoksun kehittyessä.

Teint de Neige on mielestäni mukavasti erilainen kukkaistuoksu. Se on olemukseltaan tiivis, mutta ei kuitenkaan liian raskas. Se ei ole erityisen moniulotteinen mielestäni, mutta en koe sitä silti tylsäksi. Tuoksu on melko voimakas ja voisin kuvitella, että liikaa annosteltuna sillä saisi hyvin tilaa ympärilleen. Minulle Teint de Neige on niillä rajoilla, voisinko sitä itse käyttää. En todennäköisesti usein, mutta se voisi olla mukava tuoksu olla olemassa silloin tällöin käytettäväksi. En kuitenkaan pidä siitä niin paljoa, että haluaisin sijoittaa siihen.

En yleensä ole pitänyt heliotroopista. Ensi kerran Teint de Neigeä kokeillessani minusta tuntui, että voisin pitää siitä ellei siinä olisi niin paljon heliotrooppia. Sittemmin tuoksun heliotrooppisuus ei ole enää häirinnyt ja yllätyksekseni huomaan välillä jopa pitäväni siitä. Tuoksun nuottiluettelossa on heliotroopin lisäksi muitakin kukkia, kuten ruusu ja jasmiini, mutta minun nenääni heliotrooppi on niin voimakas, että se peittää tehokkaasti muut kukat alleen. Drydownissa tuoksuu ihanasti tonkapapu, ehdottomasti tämän tuoksun paras osio!

Teint de Neige on jotenkin sukupuoleton tuoksu, neutraalin intohimoton. Se on toki selkeästi naisellinen tuoksu, mutta siitä puuttuu totaalisesti kaikenlainen seksuaalisuus. Se on iloinen, vähän turhamainen ja kevytmielinen ja keskittynyt ilakoimiseen. Sen päätavoite on elämästä nauttiminen, mielellään kaiken keskipisteenä ja valokeilassa, täydelliseksi puuteroituna.

Kuvat täältä ja täältä.

Serge Lutens; Fumerie Turque EdP

Lähdin katsomaan teinittäreni luokan näytelmää ja ranteissa tuoksui Fumerie Turque. Hyvin maltillisesti tosin. Olin kokeillut sitä jo kerran aikaisemmin, ihan vaan kotona, kaikessa rauhassa.

Kun sen kanssa lähti ihmisten ilmoille niin se selkeästi muuttui maskuliinisemmaksi, autoon istuessani tuli hetkeksi kovin miehekäs olo. Voin kertoa, että en todellakaan ole millään muotoa vähääkään miehekäs. Ainakaan siis ulkoiselta olemukseltani. Hauska fiilis kuitenkin. ;-)

Fumerie Turque aukeaa ihanan savuisena. Sen savu on pehmeää mutta paksua. Fragranticassa joku arviossaan ehdotti tälle käyvän nimeksi Burleski cabareen vanhat verhot. Oi kyllä! Tämä tuoksu sopisi oikein mainiosti vähän hämyiseen ja ajan saatossa jo hieman nuhjuiseksi muuttuneeseen burleski cabareen saliin, jonka seinät on verhottu brokadikuvioisella, paikka paikoin haalistuneella tapetilla.

Ikkunoiden edessä roikkuvat raskaat samettiverhot pitämässä ylimääräisen valon poissa. Ilma on sakeana sikarin savusta, sen hitaan ja verkkaisen kiemurtelun voi nähdä pienessä valojuovassa, joka siivilöityy erään huolimattomasti suljetun verhon raosta.

Ilmassa väreilee ilo ja nauru, hauskanpito ja välittömyys. Tunnelma on estottoman rento. Pöytien alla, lähellä lattiaa leijailee sähköinen lataus, se on valmistautunut koska tahansa vaihtamaan ilon ja naurun intohimoon ja hiljaiseen voihkeeseen, hauskanpidon ja välittömyyden kiihkeään syleilyyn ja unohdukseen.

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että lataus ei koskaan purkaudu, se on aina ja ikuisesti löydettävissä burleski cabareen hämyisestä salista, kiertelemässä pöydänjalkoja, kietoutumassa nilkkojen ympärille... Katsojat nauravat, viihtyvät, pitävät hauskaa ja jokaisen nilkkoja hivelee sanaton ja näkymätön intohimo, hyväilee niitä hiljaa ja salaa.

Kypsyessään tuoksun voimakas savuisuus muuttuu makeammaksi, hunajaisemmaksi. Tuoksussa on aistittavissa hienoinen saippuainen puhtaus, kenties yhteinen kylpyhetki burleski show:n päätteeksi? Fumerie Turque on kaikessa pehmeydessään ja harmonisuudessaan hyvin seksikäs tuoksu, hyvin viettelevä, jopa viekas. Sen drydown on erittäin herkullinen, suorastaan hypnoottinen.

Jos vertaan tätä tuohon aikaisemmin arvostelemaani Cherguihin niin Fumerie Turque on mielenkiintoisempi ja moniulotteisempi. Chergui on helppo ja varma, alusta loppuun. Fumerie Turque taas haastaa, se kiusoittelee ja antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä välttämättä antaa. Kunnes yhtäkkiä huomaatkin sen ottavan ilman minkäänlaista vastarintaa. Etkä itsekään ole ihan varma mitä tapahtui. Chergui on kiltti, kaunis, tylsästi täydellinen. Fumerie Turque on näennäisen kiltti, komea, särmikäs.

Ihania ne on molemmat, täytyy vaan tarkkaan miettiä mitä haluaa ennen kuin iskee kiinni. ;-)

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Tauer Perfumes; Collectibles, Zeta EdP

Tauer Perfumesin sivuilta:

The fragrance opens up with a bright chord of lemon and bergamot with a sweet orange note. Ylang, orange blossom absolute and steam distilled neroli all join a natural and vivid Linden blossom in the heart of the fragrance that shines together with a honey yellow rose.

It is light, gentle yet brilliant. A vibrant orris root note, in balance with natural sandalwood from Mysore and natural vanilla, form a base note that melts into the linden blossom heart and imparts a luxurious element.

Minun nenäni, vaikka tarkka onkin, ei ole tarpeeksi harjaantunut voidakseni erotella nuotteja kovinkaan tarkasti. Erotan kyllä tuoksuista itselleni tutut ja sitä kautta tunnistettavat tuoksut mutta en osaa esimerkiksi erottaa tiettyjen iiristen juurta ja nimenomaan Mysorelaista santelipuuta. Vielä. ;-) Se ei kuitenkaan estä minua nauttimasta tuoksuista, kuten vaikkapa tästä vihreän värisestä Zetasta.

En siis kuvaa tuoksua vihreäksi vaan tuoksun väri on mielestäni vihreä. Joka vuosi lehmuksen kukkiessa nuuhkin ilmaa ihastuksissani ja mietin itsekseni, että tämän tuoksun kun saisi pulloon! Zetan sydän on lehmuksenkukka mutta se ei ole minusta tässä samanlaisena kuin suomalaisessa kuulaassa kesäyössä vaan voin kuvitella sen ennemmin keski-Euroopan yön lämpimän pimeään pehmeyteen.

Minulle Zeta ei aukea mitenkään erityisen sitruksisena jostain syystä vaikka kuvauksen perusteella sen voisi kuvitella olevan hyvinkin sitruksisen. En kuvaisi sitä myöskään kevyeksi (kuten en toisiakaan Tauer-samplejani) mutta pehmeä ja lempeä se kyllä on. Sitruunaiset aromit sekoittuvat ihanan harmonisesti lehmuksenkukkaan, joskaan ne eivät säily kovinkaan pitkään. Ensituoksu on mielestäni Zetassa aika lyhytikäinen.

Kuvaisin Zetaa sanoilla pyöreä, kenties jopa pirskahtelevan pyöreä, iloinen ja positiivinen. Zetassa ei ole mitään eroottista eikä salaperäistä, se on ihana aurinkoinen kesäpäivä, täynnä iloa ja ystävyyttä. Aavistus vaniljaa tuo siihen lämpöä ja lempeyttä. Minun ihollani tuoksusta puskee sen keskivaiheilla melko voimakkaana esille ylang mutta jossakin siellä syvällä on aistittavissa koko tuoksun elinkaaren ajan ihana lehmuksenkukka. Erityisesti huomaan lehmuksenkukan kun painan nenän kunnolla kiinni ihoon, silloin aistin sen lähes sellaisena kuin suomen kesässä. Tosin tuoksu pakenee salakavalasti kuin savukiekurat nenäni edestä.

Loppua kohden iiris ja santelipuu nousevat enemmän esille mutta lehmuksenkukka säilyy tuoksussa mukana koko matkan ajan. Loppua kohden tuoksuun tulee mukaan häivähdys joulua, mikä on ehkä hieman hämmentävää koska tuoksu muuten on selkeästi kesäinen. Mutta korostan siis sanaa häivähdys.

Kesäisyydestään ja ihanasta lempeydestään huolimatta Zeta ei ole mikään kevyt tuoksu. Se on pehmeä, pyöreä, jopa raskas hetkittäin. Ei kuitenkaan millään lailla tunkkainen. Minun makuuni Zeta on paksua ja tiivistä, täyttä tuoksua. Ikäänkuin siinä olevat ainesosat olisivat jotenkin enemmän tuoksuvia kuin useimmissa massatuotannon tuoksuissa.

Zetan laittamisen kanssa kannattaa olla huolellinen. Pienikin määrä tuoksuu jo kivasti; yhtään liikaa ja herkullinen tuoksu muuttuu kiusaksi. Zetan kestävyys on hyvä, se tuoksuu ihollani vielä ihan selkeänä 8 tuntia laittamisesta ja jopa seuraavana aamuna se saattaa kummitella vienona, häivähdyksen omaisena varjona iholla. Mielestäni Zeta on selkeästi päivätuoksu ja kesäisyydestään huolimatta se sopii minusta kaikkiin vuodenaikoihin. Erityisesti pidän siitä miten Zeta sulautuu ihoon, se ikään kuin tulee osaksi sitä. Pidän tästä tuoksusta kovasti sopivasti annosteltuna.