Naomi Campbell; Cat Deluxe EdT

Alku on erittäin kukkaishedelmäinen, paino sanalla hedelmäinen. Tuoksun kypsyessä iholla se muuttuu puuterisemmaksi ja kukkaisemmaksi. Tässä pitäisi olla kaardemummaa mutta minun nenäni ei sitä löydä. Cat Deluxe on tosin selkeästi lämmin tuoksu, ehkä sen  kaardemummaisuus on enemmän lämpöä kuin selkeästi havaittavaa tuoksua.

Freesian ja persikan jälkeen tuoksu jotenkin jämähtää paikoilleen. Siitä tulee tasaisen lämmin, tasaisen puuterinen ja pakko myöntää, ehkä vähän tasaisen tylsä. Pohjanuoteista pitäisi nousta esille vanilja, patsuli ja myski mutta aika hiljaisia tuntuisivat olevan. Myski ehkä vähän yrittää päästä noista enemmän esille ihan lopussa vaniljan tasatessa myskin terävyyttä. Toisaalta drydown on tasapainoinen ja eheä ja kun nenän asettaa oikein lähelle ihoa tuoksu saa syvyyttä aavistuksenomaisesta persikkaisesta vivahteesta joka tuo siihen makeutta.

Minulle henkilökohtaisesti Cat Deluxella ei olisi käyttöä. Minun on lisäksi vaikeaa ottaa tuota pulloa ihan tosissaan, vaikka vaaleanpunaisen ystävä olenkin. Eläinkuosit tosin eivät ole minuun koskaan vedonneet millään tasolla.

Cat Deluxe on sellainen harmiton, miellyttävällä tavalla kukkaishedelmäinen, lämmin ja kevyt tuoksu. Loppujen lopuksi Cat Deluxe vaikuttaa vähän mitäänsanomattomalta mutta se ei toki tarkoita, että tuoksu olisi huono. Oletan, että se on suunnattu vähän nuoremmalle yleisölle ja se onkin varmasti ihan kohdallaan teiniprinsessoilla ja nuorilla aikuisilla. Tuoksun keveys ja pieni ärsytyskynnys lisäävät varmasti sen käytettävyyttä varsinkin teinitytöillä.

Frederic Malle; L'Eau d'Hiver

Ensimmäisenä L'Eau d'Hiver muistuttaa minua aniksesta. Tässä on alkutuoksussa todellakin hyvin voimakas aniksen tuoksu, tulee mieleen Annick Goutalin Mandragore.

 

Heliotrooppi on minulle aika outo nuotti, en osaa tarkalleen sanoa miltä heliotrooppi tuoksuu. Niinpä oletan, että tuoksu jota en tästä tunnista enkä osaa määritellä voisi olla juurikin heliotrooppi. Tosin minun on vaikeaa löytää L'Eau d'Hiveristä tuoksun eri osia muutenkaan, niiden erittely tuntuu jotenkin mahdottomalta.Tässä ei tuoksu yksi ja sama nuotti, sen erotan kyllä selkeästi mutta aivoni eivät suostu erittelemään tuoksuja toisistaan mitenkään järkevällä ja konkreettisella tavalla.

Ajattelin ensin, että se johtuu siitä, että en vain tunnista nuotteja, että ne eivät ole minulle tuttuja. Kun tarkistin nuotit niin totesin, että aika moni niistä on sellaisia jotka minun pitäisi kyllä tunnistaa. En silti löydä niitä.

Minun ihollani L'Eau d'Hiver haipuu erittäin nopeasti muuttuen vain pieneksi aavistukseksi. Jos yritän tuoksutella sitä nenä kiinni ihossa niin tuntuu kuin tuoksuttelisin tyhjyyttä. Kuitenkin hetkittäin, kun keskityn johonkin muuhun niin huomaan yhtäkkiä kiinnittäväni huomioni tähän tuoksuun, se leijailee kevyesti ilmassa ja sen pienen hetken haistan sen aivan selvästi. Silti iholta se tuntuu häviävän tunnissa, viimeistään kahden kuluttua se on kokonaan poissa.

Tuoksussa on jotakin selkeästi vihreää. Talvea en tästä löydä vaikka miten etsisin, ellei oteta lukuun aavistuksenomaista kylmyyden tunnetta sieraimissa, kun tätä nuuhkii. 

Tai oikeastaan tämä voisi kuvata  kevättalvea, silmujen puhkeamista, osittain sulaneen lumen ja märän kuran keskeltä pilkottavia leskenlehtiä, kevätauringon huikean sokaisevaa kimallusta kevätpurossa, joka iloisesti pilkahtelee sulista kohdista jään alta.

L'Eau d'Hiver on hämmentävä tuoksu, se askarruttaa, ihmetyttää, saa mieleen liikettä. Se ei kuulu suosikkeihini mutta siinä on jotakin.

Leskenlehtikuva upeasta luontoaiheisesta blogista Hullukaalisalaattia, joka tosin juuri muutti Bloggerin puolelle ja tuntee nimen Hullis 2.0. Mielettömän upeita kuvia, suosittelen tutustumaan!

L'Artisan Parfumeur; Dzing! EdT

Dzing! alkoi kiinnostaa luettuani siitä mm. Gogolin nenästä ja Nuuh beibe!:n Vasilisakin siitä on jokusen sanan maininnut.

Odotin jotain enemmän, kuin mitä sain. Dzing! tuoksui heti lisäämisen jälkeen pissaiselta. Muistelen lukeneeni jostain päin nettiä jonkun haistaneen tässä lannan tuoksun. Sitä en havainnut mutta jotakin pissamaista nenääni tarttui.

Ihan alussa tässä tuoksuu nahka erittäin nahkamaisena, realistisena. Se on jollain tapaa hyvin naisellinen nahan tuoksu, tulee mieleen ohut ja pehmeä, hyvin notkea lammasnappa. Sen tuoksu on kevyt ja raikas ja poikkeaa mielestäni selkeästi muista tähän mennessä tuoksuttelemistani nahkatuoksuista.

Minun ihollani Dzing! tuoksuu hyvin kevyenä, lähes olemattomana. Sen sillage on pieni ja tuoksu pysyy erittäin lähellä ihoa. Täytyy sanoa, että olin vähän pettynyt. Tämä tuoksuu minun nenääni melko mitäänsanomattomana ja yksitotisena. Dzing! ei suinkaan ole epämiellyttävä tuoksu eikä huono, se vaan jää kovin vaisuksi ihollani.

Ajan mittaan tuoksu ei juurikaan muutu vaan pysyy samanlaisena loppuun saakka. Alun nahkaisuus tosin hävisi melko nopeasti. Dzing! on siis kevyt tuoksu pienellä sillagella mutta sen kestävyys iholla on suhteellisen hyvä. Pystyin haistamaan sen selkeänä ranteelta vielä vuorokauden kuluttua sen laittamisesta. Kauniin herkkä tuoksu kaiken kaikkiaan mutta ei minun heiniäni.


Kuva täältä.

Annick Goutal, Eau du Sud EdT

Tästä ei nyt irtoa mitään sen suurempaa revittelyä eikä elämysmatkailua. Se on se minttu.

Alkutuoksu on ihana sitruunapommi. En onnekseni törmännyt WC-Ankkoihin, mikä ehkä vähän yllätti vaan aivan ihanasti kirkuvaan keltaiseen sitruskuoroon.

Siihen se sitten jäikin. Sitruunoiden pompsahdeltua yksi kerrallaan alas ranteeltani alkoi joukosta luikerrella nenääni tunkkainen minttu. Muut osat tuoksusta jäivät taas mintun jalkoihin, se piilotteli niitä selkänsä takana ja lällätteli minulle todella ikävään ja lapselliseen tapaan.

Todella harmillista, tässäkin tuoksussa haistan ihan selkeästi taustalta ihanuutta ja varsinkin basilika olisi kiinnostanut. Sitä en kuitenkaan minttuisuuden takaa tavoita. Eau du Sudissa minttu on sellaisena mummominttuna, vähän tunkkaisena, aavistuksen ummehtuneena.

Tuoksu on kovin kevyt ja sen kesto on suorastaan naurettava. Tai no, säilyi tuo minttuisuus suhteellisen pitkään mutta nenän sai todellakin parkkeerata iholle hyvin tiiviisti tuoksun haistaakseen. Ja tämä siis jo muutamassa tunnissa.

Eau du Sud on kevyt ja hempeä, alun kirkuvasta sitruskuorosta huolimatta. Tästä nousee mieleen kuva vaaleankeltaisesta valosta ja sitruunankeltaisesta shifongista. Kenties vähän marenkia. Huoleton, ehkä jopa vähän ylimielisen välinpitämätönkin, kuriton kenties. Syötävän söpö mutta hieman pikkuilkeä sitruunakeiju.

En muuten ymmärrä suhdettani mintun tuoksuun. En ole koskaan aikaisemmin kokenut sitä vastenmieliseksi ennen kuin nyt hajuvesissä Yuzu Fou-tuoksuttelun jälkeen. Sen jälkeen olen siis haistanut tuon tietyn hajuvesissä tuoksuvan mintun aromin muualtakin enkä todellakaan muista kiinnittäneeni siihen koskaan aikaisemmin mitään huomiota. Jännittävää!

Kuvat täältä ja täältä.

Christian Audigier; Ed Hardy Women's EdT

Tämä arvostelu on kirjoitettu alunperin 27.10.2010

Löysin tuoksun ihan sattumalta. Liittyen erääseen pikkujouluiseen tapahtumaan hommasin loppukesästä joitakin tuoksunäytteitä ja tämän kyseisen näytteen otin lähes pelkästään sen takia, miltä se näytti. Pakkaus ja ulkonäkö siis vetosi. Nuuhkittuani näytettä rakastuin tuoksuun oitis ja päätä pahkaa, ja niinhän minun oli ihan pakko saada kunnon pullollinen itselleni.

En muista, että olisin tätä tuoksua ikinä missään aikaisemmin nähnyt saati nuuhkinut (edit: nykyään tätä myydään ainakin Kickseissä). Se kantaa tatuointitaiteilija Don Ed Hardyn nimeä, samoin kuin Christian Audigierin (ranskalainen muotisuunnittelija) luoma Ed Hardy-vaatemallisto. Kyseiset herrat ovat sittemmin ilmeisesti riitaantuneet ja herra Hardy on esittänyt korvausvaatimuksia herra Audigierille sopimusrikkomusten takia.

Tämä kyseinen tuoksu on tullut markkinoille vuonna 2008, joten en suostu tuntemaan huonoa omatuntoa sen käytöstä, herrojen riidat alkoivat kaiketi joskus viime vuonna. Ei sillä, että ne minulle edes kuuluisivat. En nyt kuitenkaan linkitellyt tähän mitään sivuja, jokainen voipi itsekseen Googletella jos haluaa nähdä/lukea enemmän.

Kuten jo kerroin, tuotteen ulkonäkö viehättää. Olen jokseenkin rockhenkinen sielultani ja lausahdus Love Kills on palanut lähtemättömästi jonnekin aivokuoreni sisäpuolelle luettuani aikoinani teininä Nancy Spungenin elämästä kertovan kirjan Nancy, joka teki tuolloin minuun suuren vaikutuksen. Yksi lisäsyy miksi kyseinen ilmaus sinne aivokuoren sisäpuolelle kärvähti oli dramaattinen riita poikaystävän kanssa, jonka jälkeen poikaystäväni kävi maalaamassa kyseisen fraasin lähikoulun pihassa olevan puisen hiekoitushiekkalaatikon kylkeen kissan kokoisin kirjaimin. Huhhuh sitä nuoruuden draamaa ja elämää suurempia tunteita! ;-)

Tuoksua on kuvattu tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi kukkaistuoksuksi, samanlaiseksi kuin tusina muita. Sitä on myös kehuttu ainutlaatuiseksi ja kiehtovaksi. En oikein osaa sanoa mikä siinä minua viehätti. Virallinen kuvaus kuulostaa tältä:

"The brilliant, almost blinding scent of the Ed Hardy tattoo art inspired this super vibrant and sexy fragrance. An explosion of fruits opens the accent including Tropical Mango, Wild Strawberries and Ruby Red Grapefruit vintage floralcy with a Rock'n Roll Edge brings a dark eeriness including Black Freesia. This contrast of floralcy merges into a background of Hot Skin and Warm Soulful Amber. It is a delicious and very addictive fragrance statement."

Enpä tiedä onko se tuoksu niin erityisen rock mutta minua se miellyttää. Tuoksun on kehittänyt Caroline Sabas ja sen kuvataan sisältävän seuraavia tuoksuja: omenasuflee, mango, villimansikka, verigreippi, freesia, kielo, lehmuksenkukka, lämmin ambra, myski, tonkapapu ja vaniljavanukas.

Ensituoksu on jotenkin raikas ja vihreä, mikä on mielestäni vähän yllättävää koska sydäntuoksu on kuitenkin makea ja kukkainen. Minun nenääni kielo leijailee voimakkaimmin juuri ensituoksussa ja se lienee juuri se raikas ja vihreä. Siitä se sitten lähtee melko nopeasti muuttumaan makean kukkaiseksi, joskin verigreippi tuokin aavistuksen särmää. Sydäntuoksu on sitten lämpöisempi ja tummemman makea, syvempi, sinne asettuvat ambra, myski ja vanilja. Vaikka kyseessä on EDP niin tuoksun kesto ei mielestäni juurikaan poikkea EDT:n kestosta, siitä siis miinusta. Minulla on tosin tapana kantaa mukanani käsilaukussa viihteellä ollessani aina käyttämäni tuoksun näytepulloa, josta sitä voi näppärästi vähän lisäillä tarpeen vaatiessa.

Tämän tuoksun on kuvattu olevan samantapainen Ralph Wildin ja Miss Dior Chérien kanssa, kumpiakin olen mielestäni joskus jossain nuuskinut mutta kumpaakaan en kykene palauttamaan mieleeni juuri nyt.

Jonkin aikaa sen jälkeen kun tuoksu oli kotiutunut, osuin Koruharakan sivuille missä silmilleni pompsahtivat yllä olevat korvikset. En voinut vastustaa kiusausta vaan pakkohan ne oli hommata. Minulla on vasemmassa korvassa useampi lävistys ja niihin vähän ylempiin minä nuo pikkunapit halusin. Tykkään niistä todella paljon!

En voi sanoa keräileväni "Love Kills"-teemaa mutta jotenkin se aina vain säväyttää ja laittaa muistelemaan sitä hiekoitushiekkalaatikkoa ja sen valuvan märkää ja suuria tunteita kirkuvaa julistusta. ;-)

Salvatore Ferragamo; Incanto Heaven EdT

Onni suosi minua viime vuoden puolella, kun osallistuin Oopiumiluolan hajuvesiarvontaan jossa palkintona oli Salvatore Ferragamon tuoksu Incanto Heaven. Se kuuluu Ferragamon Incanto-sarjaan jossa on useampi erilainen tuoksu. Sarjan ensimmäinen tuoksu Incanto julkistettiin 2003 ja sittemmin Incanto-sarjaa on täydennetty ainakin kuudella muulla Incanto-tuoksulla ja myös miesten Incanto kuuluu sajaan. Incanto Heaven julkistettiin vuonna 2007.

Incanto-sarjan pullojen muoto on aina sama. Uusimmassa Incanto Bloomissa on erilainen korkki kuin aikaisemmin ilmestyneissä Incanto-tuoksuissa. Pullot ovat minun silmääni miellyttäviä niin malliltaan kuin värimaailmaltaan. Sellaista ihanaa sokeria ja hattaraa. ;-)

Incanto Heaven tuoksua kuvaillaan Fragrantican sivuilla näin:

It opens with fresh and sparkling-sourish notes of grapefruit with sering flowers (very similar to jasmine) and apple notes. Floral notes of peony and hibiscus mix with fruity touch of apricot in the heart. The base is composed of iris root, violet and sensual musk.

Fragrantica luokittelee Incanto Heavenin hedelmäis-kukkaisiin tuoksuihin, joihin se eittämättä kuuluukin.


Minun nenääni Incanto Heaven tuoksuu hieman pistävältä heti laittamisen jälkeen, hyvin greippiseltä. Tuoksu tasoittuu kuitenkin nopeahkosti ja minun nenääni sieltä nousee esille omenainen persikka (tai miksei aprikoosikin, persikka tulee yleensä ensimmäisenä mieleen). Myskin tuoksu on mielestäni melko aavistuksenomainen mutta kyllä sekin sieltä on havaittavissa. Fragrantican mainitsema jasmiini sekoittuu melko huomaamattomaksi muiden tuoksujen joukossa. Tyttäreni oli sitä mieltä, että tämä tuoksuisi hyvin samalta kuin Versacen Bright Crystal, itse en ota kantaa sen kummemmin, kyllähän ne voivat toisiaan muistuttaa... Minä pidän kuitenkin enemmän tästä kuin Bright Crystalista.

Tuoksu sopii minulle oikein hyvin. Kevyt, kukkaishedelmäinen mutta kuitenkin sen verran myskiä mukana, että tuoksusta ei jää mieleen pelkästään hattaraa ja perhosia. Kestävyys minun ihollani ei ole mitenkään mullistava, tuoksu kuluu suht nopeasti. Minusta tämä lukeutuu selkeästi päivätuoksuihin mutta kesällä se voisi mennä myös iltatuoksusta. Olen erittäin iloinen arpaonnestani, tulen oikein hyvin toimeen Incanto Heavenin kanssa!

Tuoksuhaaste: Gucci; Flora by Gucci ja Flora by Gucci Eau Fraîche

Gogol heitti siis haasteen ilmaan: valitse kirjain ja tuoksuttele löytämäsi tuoksut kyseisen kirjaimen kohdalta. Itse valitsin G:n käymättä ensin tarkistamassa "koti-Emotionin" tuoksuhyllyä. Pöh! Ensinnäkään tuoksut eivät ole siellä aakkosjärjestyksessä. Tai sitten olen tyhmä ja sokea. Toisekseen tuoksuja oli jotenkin kauhean vähän. :-O

En pääse päivittäin testaamaan tuoksuja joten minulla on vähän huijauksen makua tässä haasteessa eli joudun osan tuoksuista arvostelemaan pelkästään niille paperiliuskoille suihkittuna. Niin näistäkin toisen. Mikä on toki harmillista koska tuoksut pääsevät oikeuksiinsa vasta iholla. Tai pitäisikö sanoa, että tuoksu on todellinen vasta iholla. Toisaalta, tuoksut reagoivat hieman eri tavalla jokaisen iholla eli siinä mielessä paperille tuoksuteltu näyte kertonee ehkä miltä tuoksu "puhtaana" tuoksuu. Hmmm.

Flora by Gucci on nimensä mukaisesti kukkaistuoksu. Sen kuvataan tuoksuvan alkuunsa sitrukselta ja pionilta, sydäntuoksun koostuvan ruususta ja osmanthuksesta ja lopulta patsulilta ja santelipuulta. Tuoksuttelin tätä paperiliuskalta - jossa tuoksu muuten tuntuu kestävän ikuisesti.

Alun sitrusaromit eivät ole kovin voimakkaat, sen verran vain, että ensituoksuun tulee pientä pistävyyttä. Sen hävittyä melko nopeasti jäljelle jää ihanan puuterinen pilvi. Pastellivärinen. Mutta ei kuitenkaan ihan höttöä. Kaunis tuoksu, hyvin naisellinen, melko kevyt ja ilmava.

Pidän tästä, voisin harkita jopa hankkivani. Kiiltokuvamaisen ihana. Mutta pakko sanoa, että vähän tylsä. Kulmat ovat pyöreät ja pehmeät. Jos Flora by Gucci olisi nainen niin se näyttäisi renessanssin muodin mukaiselta pehmeän pyöreältä ja maidonvalkealta. Jos se olisi taulu niin sen olisi luultavasti maalannut Sandro Botticelli.

Flora by Gucci Eau Fraîche pääsi iholle. Harmillisesti tuoksuttelin nämä näin päin koska au fraîche osoittautui mielestäni huonommaksi. Sen alkutuoksussa kuvataan tuoksuvan mandariini, bergamotti, kumkvatti, sitruuna ja pioni. Sydäntuoksuihin kuuluvat ruusun terälehdet ja osmanthus vihreällä ja vetisellä lisällä, pohjatuoksun koostuessa santelipuusta, patsulista ja pink pepperistä (mikä lie suomeksi, joku roseepippurin sukulainen)

Aluksi kun suihkaisin iholle olin ihastuksesta ymmyrkäisenä, ihana, ihana tuoksu. Vaan pisarapilven häivyttyä jäi iholle tuoksumaan hieman kitkerä, pistävän kuivakka katku. Periaatteessa eau fraiche-versio ei ole kovin erilainen mutta minun nenääni siihen on lisätty terävyyttä, joka kai raikkaudeksi on tarkoitettu mutta jota ainakaan minä en sellaisena tavoita.

Jos Flora by Gucci olisi se renessanssin rehevän ihana posliiniunelma niin eau fraîche taitaa siihen verrattuna olla Shakespearen Macbethin kolme noitaa. Noh, ehkä hieman liioittelen tuossa mutta olin vaan niin pettynyt, että se taitaa lisätä negaatioita. Eau fraîche ei ollut kestävyydeltään kovinkaan kummoinen. Se ei myöskään luonut samaa ihanaa puuteripilveä ympärilleen kuin emotuoksunsa. Ei minun teekuppini.

Molemmissa pidin pullon ulkonäöstä. Suhteellisen simppeliä muotoilua mutta ei turhan tylsää kuitenkaan. Rusetti kiva lisäasuste mutta ei liikaa. Selkeätä, suoraviivaisuutta romanttisella lisällä.