Les Parfums de Rosine; Diabolo Rose

Tadaa!! Tässä on minttua eikä tuoksu ollenkaan pahalle, ällölle, tunkkaiselle tms. Kappas vaan! Tosin tämän tuoksun minttuisuus on minun nenässäni melko lyhytkestoinen. Tässä haistan mintun raikkaana, pirskahtelevana, vähän spearmint-tyyppisenä. Mutta vain aivan alussa ja se häipyy kovin nopeasti jonnekin. Tai sitten ei, tuoksun kypsyessä ranteella siihen tulee tiettyä rapeutta, jääkuorrute reunoille ehkä...

Ruusu tuoksuu hyvin tuoreena ja kepeänä, lähes vihreänä. Tuoksu on mielestäni hyvin keväinen.  Kielo antaa tuoksulle kepeän ihastuttavaa vihreyttä, olen aina pitänyt kielon tuoksusta. Samoin kuin alun bergamotti jää minulta havaitsematta niin myös tomaatinlehdet hukkuvat jonnekin. Pioni sen sijaan tuo tuoksuun tietynlaisen makean vivahteen. Voisin kuvailla tätä hyvin naisellisella tavalla sporttiseksi ruusuksi. Diabolo Rose on reipas ja iloinen, enkä mitenkään osaa yhdistää nimeä paholaiseen. Sen sijaan keppien ja narun avulla kieputeltavaan diaboloon se sopii mainiosti. Kivan kupliva ja iloinen ruusutuoksu kevääseen!

Kuva Les Parfums de Rosine

Cartier; Roadster EdT

Miesten tuoksut eivät ole tässä vaiheessa "tuoksuttelu-uraani" minulle kovin helppoja tuoksuja, varsinkaan sellaiset tuoksut, jotka tuoksuvat "perinteisiltä" miesten tuoksuilta. Monet niistä tuoksuvat vain voimakkailta, pistäviltä, rajuilta ja aika lailla in your face-tyyppisiltä. Tai toivon, että tuoksuivat, koska aion jatkossa yrittää selättää tämän miehisen maailman. ;-)

Roadster on miehinen minttutuoksu. Se avautuu aluksi melko voimakkaana ja aggressiivisena ja sen kärjessä rymistelee bergamotti ja minttu. Aloitus on kieltämättä raikas. Nenäni poimii siitä myös paljon vetiveriä, joka tosin avautuu enemmän vasta, kun tuoksu on saanut hiukan tekeytyä iholla.

Roadsterin minttu on enemmän sitä minttua, jonka haistan tuoreesta kasvista, pirteää ja raikasta. Se ei kuitenkaan ole millään lailla piparminttuista tai hammastahnamaista. Tuoksun kehittyessä minttu pikkuhiljaa muuntautuu hieman tunkkaiseen suuntaan mutta sen tunkkaisuus ei onneksi kuitenkaan ala dominoimaan tuoksua ja on onneksi suhteellisen hetkellistä. Patsulia minun nenäni ei pysty erottamaan kaiken minttuisuuden keskeltä.

Haistan Roadsterissa myös jotakin pippurista ja tervaisaa tuoksun keskivaiheilla. Kehittyessään tuoksusta häviää kaikki alun aggressiivisuus ja pistävä raikkaus, siitä astuu esille vaniljan mukanaan tuoma pehmeys. Minttu ei häviä tuoksusta kokonaan edes loppuvaiheessa, vaan sekoittuu saumattomasti vaniljaiseen labdanumiin erittäin sulavasti ja viehkeästi.

Alun ärjyisyydestään huolimatta kutsuisin Roadsteria melko kevyeksi ja lempeäksi tuoksuksi. Roadster ei ehkä ole erityisen monimutkainen ja mielenkiintoinen tuoksu mutta pidän siitä. Minusta on hauskaa miten se aluksi ärjyy kuin mahtavakin roadsterin moottori ikään, uhoten ja melskaten ja muuttuu sitten pikku hiljaa pehmeitä lemmensanoja korvaan kuiskivaksi, leikkisäksi rakastajaksi.

Tuoksun drydown ei suinkaan ole lälly vaan se on enemmän juurikin leikkisä ja kujeileva. Tuoksua on kuvattu toisaalla yrttiseksi ja myös kovin miehiseksi tuoksuksi. Itse en kuvailisi sitä yrttiseksi vaikka se hyvin minttuinen tuoksu onkin. Minulle yrttisyys on kuitenkin muutakin kuin pelkkää minttua. Maskuliinisuus sitten...onhan Roadster aika selkeästi niin sanottu miesten tuoksu. Voisin silti kuvitella käyttäväni sitä joskus koska se on mielestäni suhteellisen helppo tuoksu kantaa myös naiselle. Raikas, vihreähkö tuoksu joka on samalla myös vaniljaisen lämmin.

Roadster kestää minun ihollani pitkään. Loppua kohden siihen tulee kuivahko puinen aromi josta en kuitenkaan saa niin selkeästi kiinni, että osaisin eritellä sitä tarkemmin. Mielestäni drydown ihan loppumetreillään on miehisin osa Roadsteria. Vielä lähes vuorokaudenkin kuluttua iholla tuoksuu selkeä, joskin vienohko häivähdys. Tuoksusta on hävinnyt minttu ja vanilja ja raikas pehmeys ja jäljellä on  pippurinen aavistus.

Kuvat täältä, täältä.

Annick Goutal, Eau du Sud EdT

Tästä ei nyt irtoa mitään sen suurempaa revittelyä eikä elämysmatkailua. Se on se minttu.

Alkutuoksu on ihana sitruunapommi. En onnekseni törmännyt WC-Ankkoihin, mikä ehkä vähän yllätti vaan aivan ihanasti kirkuvaan keltaiseen sitruskuoroon.

Siihen se sitten jäikin. Sitruunoiden pompsahdeltua yksi kerrallaan alas ranteeltani alkoi joukosta luikerrella nenääni tunkkainen minttu. Muut osat tuoksusta jäivät taas mintun jalkoihin, se piilotteli niitä selkänsä takana ja lällätteli minulle todella ikävään ja lapselliseen tapaan.

Todella harmillista, tässäkin tuoksussa haistan ihan selkeästi taustalta ihanuutta ja varsinkin basilika olisi kiinnostanut. Sitä en kuitenkaan minttuisuuden takaa tavoita. Eau du Sudissa minttu on sellaisena mummominttuna, vähän tunkkaisena, aavistuksen ummehtuneena.

Tuoksu on kovin kevyt ja sen kesto on suorastaan naurettava. Tai no, säilyi tuo minttuisuus suhteellisen pitkään mutta nenän sai todellakin parkkeerata iholle hyvin tiiviisti tuoksun haistaakseen. Ja tämä siis jo muutamassa tunnissa.

Eau du Sud on kevyt ja hempeä, alun kirkuvasta sitruskuorosta huolimatta. Tästä nousee mieleen kuva vaaleankeltaisesta valosta ja sitruunankeltaisesta shifongista. Kenties vähän marenkia. Huoleton, ehkä jopa vähän ylimielisen välinpitämätönkin, kuriton kenties. Syötävän söpö mutta hieman pikkuilkeä sitruunakeiju.

En muuten ymmärrä suhdettani mintun tuoksuun. En ole koskaan aikaisemmin kokenut sitä vastenmieliseksi ennen kuin nyt hajuvesissä Yuzu Fou-tuoksuttelun jälkeen. Sen jälkeen olen siis haistanut tuon tietyn hajuvesissä tuoksuvan mintun aromin muualtakin enkä todellakaan muista kiinnittäneeni siihen koskaan aikaisemmin mitään huomiota. Jännittävää!

Kuvat täältä ja täältä.

Parfum d'Empire; Yuzu Fou EdP

Ihan heti alkuunsa täytyy sanoa, että ei ole Mohnin juttu tämä. Tätä arviota varten pakotin itseni testaamaan tätä tuoksua toista kertaa iholleni ja jouduin hetken keräämään rohkeutta tehdäkseni sen. *yökkää*

En tiedä päteekö tuoksuihin sama kuin makuihin eli että vierasta makua on maisteltava noin 15 kertaa ennen kuin siihen tottuu. Vaikka se olisi alkuun maistunut pahalle siitä usein alkaa pitämään - tai sitä oppii ainakin sietämään - viidentoista makustelukerran jälkeen. Noh, ainakaan tämän tuoksun kanssa en aio asiaa testata.

En muista nyt ainkaan kovin äkkiseltään hajuvettä joka olisi aiheuttanut minussa näin voimakkaan vastenmielisyyden tunteen. Hämmästyksissäni luin useita ylistäviä arvioita tämän tuoksun ihanuudesta, en nopealla etsimisellä löytänyt yhtäkään negatiivista tuoksukokemusta Yuzu Fousta. Onkohan minun nenäni rikki....

Yuzu Fou kuvattuna Parfum d'Empiren sanoin:
A splash of freshness from Japan. Yuzu Fou opens with the crackling scent of Japanese yuzu, set in a cocktail of concentrated citrus extracts (kumquat, sweet orange, bitter orange...) topped off with an icy splash of mint. Verbena absolute and a green bamboo accord boost the coolness of this "crazy yuzu". Blond cedar wood, neroli and white musk flesh it out. Yuzu Fou, a green, zesty splash inspired by modern Japan, where nature blends with urban life...

Juu ei! Jos moderni Japani tuoksuu tältä niin morjens! Alun sitruksisuus on tässä aika ihana. Harmistuksekseni se jää kuitenkin kaiken sen tunkkaisuuden ja homeisuuden alle joka tuoksusta puskee ja tunkee väkisin nenääni. Vatsassa tuntuu suorastaan vastenmielisyyden möykky. En osannut alkuunsa sanoa mikä vastenmielisyyden aiheutti. Epäilin rautayrttiä (verbena). Nyttemmin olen ikäväkseni saanut huomata, että se on minttu! Valitettavasti Yuzu Foussa tuoksuva minttu on tämän tuoksuttelun jälkeen "pilannut" minulta joitakin minttuisia juttuja. En ollut esimerkiksi tajunnut aikaisemmin etten pidä käytetyn piparminttuteepussin tuoksusta. Nyt tiedän.

Jos tämä tuoksu olisi väri niin kuvaisin sen vihertävän homeisen kirjavaksi, harmaaksi betoniseinäksi. Ärsyttävästi tuoksun elinkaaren edetessä tuon homeisen seinän takaa yrittää nenääni kiemurrella ihania, hentoja, kauniita ja herkkiä vaalen vihreitä versoja mutta eivät ne löydä reittiä kammottavan kostean ja homeisen betoniseinän lävitse. Tiedän niiden olevan seinän takana mutta en pääse niiden luokse eivätkä ne saavuta minua. Turhauttavaa!

Mitä pidempään tuoksu ranteellani kypsyy sen kuivemmaksi betoniseinä kuivuu ja homekin siitä pikkuhiljaa häviää. Ällöttävä homeenvihertävä harmaus ei kuitenkaan häviä kokonaan. Tämä tuoksu todellakin on "hullu"! Se saa minutkin enemmän ja vähemmän sekopäiseksi.

Voin kuvitella jonkun pitävän tästä tuoksusta. Se on taiten rakennettu ja jännittävä eikä todellakaan tavanomainen. Sitäpaitsi, ei kaikkien iholla kasva homeista betoniseinää, että senkin puolesta tämä tuoksu varmasti saa ihan uuden muodon jonkun toisen iholla. Minulle tämä on ehdoton inhokki ja luulenpa, että en voisi koskaan oppia pitämään tästä. Sietämään ehkä, nippa nappa.

En tiedä onko tuossa hometta, lienee suurimmaksi osaksi sammalta. Hmmm, tarpeeksi kun tuota tuijottaa niin sehän alkaa näyttää jopa kauniilta....no, minä en kuitenkaan tule koskaan pitämään Yuzu Fousta, ihan sama miten paljon sitä sisääni kiskoisin.