Comme des Garçons; Wonderwood EdP

Wonderwood aukeaa tuoksuen ihanasti tuoreelle puulle. Siinä on pieni pippurinen vivahde ja tuoksun alku on raikas. Minun nenäni ei osaa erotella eri puulaatuja tuoksun seasta, se vain tuoksuu yksinkertaisesti puulle.

Mieleen nousee mielikuvia lapsuuden puuhommista, kun moottorisahalla pilkottiin puita ja pienittiin kirveellä klapeiksi. Mummolan puuliiteri, jonka maalattiaa peitti paksu sahanpurujen kerros.

Minusta oli nautinnollista leikkiä sahanpuruilla, tuoksu oli hyvin miellyttävä ja kädetkin alkoivat tuoksua puulta. Koulussa puukäsitöitä oli kiva tehdä, puu tuntuu käsissä miellyttävältä käsitellä, taltta uppoaa siihen nautinnollisen helposti ja mikäpä olisi sen terapeuttisempaa hommaa, kuin puun veistely puukolla! Olen aina pitänyt puusta kaikissa muodoissaan ja rakastan puun tuoksua.

Haistan Wonderwoodissa myös jotain pehmeää ja kermaista...tai oikeastaan maitomaista. En varsinaisesti pidä siitä, mutta sitä ei ole niin paljon, että se pilaisi koko tuoksun minulta. Kokonaisuutena Wonderwood on mielestäni hienostunut ja hyvin tehty tuoksu. Sen puunuotit ovat tasapainossa ja lopputulos on harmoninen. Drydown on hyvin miellyttävä. Wonderwood on myös hyvin rauhallinen ja se huokuu turvallisuudentunnetta. Hyvin lohdullinen tuoksu.

Vaikka Wonderwood nostaakin mieleen lapsuuden kokemuksia puun tuoksusta, niin eihän se tokikaan tuoksu suomalaiselta puulta. Vaan eipä se haittaa, minulle riittää, että se tuoksuu puulta. Wonderwood on suhteellisen yksioikoinen tuoksu eikä se juurikaan kehity ajan mittaan iholla. Loppua kohden se kuitenkin selkeästi pehmenee ja pyöristyy. Wonderwood on yksinkertaisesti kaunis puutuoksu, se on alusta loppuun puinen eikä yritä olla yhtään mitään muuta. Minun ihollani se viihtyy enimmäkseen aika lähellä ihoa.

Tämän voisin joskus ostaa omaksi. Se ei kiilaa itseään rakettina ostoslistan kärkeen, vaan jää roikkumaan sinne jonnekin "ostan sitten joskus, kun on sopiva hetki"-osioon.

Kuvat täältä ja täältä.

PP Perfumes; Hannele EdP

Hannele on Ranskassa valmistettu mutta synnyltään suomalainen tuoksu. Se tehtiin alunperin lahjaksi ja sen kolme ensimmäistä käyttäjää olivat nimeltään Hannele, josta tuoksu sai nimensä.

Ensi kerran Hannelea kokeillessani se assosioitui hyvin nopeasti Chanelin vitoseen. Tuoksussa oli jotakin kovin  samanlaista. Sittemmin kun olen Hannelea kokeillut jo useamman kerran, en enää koe sitä mitenkään erityisen samanlaisena Chanelin vitosen kanssa.

Minun ihollani ja minun nenääni Hannelen alkutuoksu on todella ruusuinen. Haistan alusta lähtien myös santelipuun ja se tuoksuu minusta lämpimän kuivalta. Joka kerta tuoksua kokeillessani sen alku tuntuu minusta aina vain lämpöisemmältä, tällä hetkellä lähes kuumalta.

Hannelen nuotteja ovat myös sireeni ja jasmiini mutta varsinkin sireeni minun on vaikea tuoksusta löytää. Kaikki kolme kukkanuottia ovat hyvin tiiviisti yhdessä, ruusun tuoksuessa minun nenässäni päällimäisenä. Kaikki ne siellä ovat mutta hyvin tiiviisti toisiinsa kietoutuneina. Yleisvaikutelma tuoksusta on mielestäni pehmeä ja naisellinen.

Jossain keskivaiheilla olen haistavinani ihan lähellä ihoa jotakin sitruksista mutta en tiedä onko nuoteissa mitään mikä voisi sitruksiselle tuoksua. Haistan myös jotakin myskin tapaista mutta en ole siitäkään varma koska se ei ole lainkaan kuivan pölisevä, kuten yleensä myskin koen. Keskivaiheilla vanilja alkaa nousta hyvin pehmeänä ja notkeana esille, hyvin kermaisena. Ruusun tuoksu pysyy mukana edelleen.

Jossain vaiheessa loppua kohden ruusu ja muut kukat häviävät mutta kuvittelen haistavani drydownin pääasiassa vaniljaisesta pilvestä häivähdyksen aavistuksen eritteisestä jasmiinista. Santelipuu tuo tuoksun loppuvaiheeseen pientä terävyyttä. Lopun vaniljaisuus on hillityn makeaa. Drydown ei ole mielestäni yhtä lämmin kuin tuoksun alku. Drydown on minun suosikkivaiheeni tämän tuoksun kehityskaaressa. Kestävyys Hannelessa on mainio.

Minun mielestäni Hannele on hyvin lämmin kukkaistuoksu, tiivis ja vähän raskaskin. Se ei ole kuitenkaan häiritsevän äänekäs eikä sen raskauskaan häiritse kunhan muistaa annostella sopivasti. Liikaa annosteltuna Hannelesta saa kyllä överit aikaiseksi, vaikka tuoksu pysytteleekin mielestäni suhteellisen lähellä ihoa.

Kokonaisuus on puuterinen ja tyylikäs. Voisin kuvitella, että moni pitäisi Hannelea aikuisen naisen tuoksuna. Itsekin ajattelen, ettei Hannele ehkä ole teinitytölle juuri se sopivin tuoksu itse tuoksun luoman mielikuvan perusteella, mutta miksei teiniprinsessakin sitä voisi käyttää jos se miellyttää.

Minun mielestäni Hannelen imago on ihanan naisellinen ja vähän glamoröösi, gracekellymäinen. Se sijoittuu ihan selvästi 1950-luvulle. Runsaat helmat, selkeä vyötärö, sirot avokkaat, hansikkaat ja turkiskeeppi. Jos Hannele tupakoisi niin hänellä olisi tyylikäs holkki ja yksinkertaisen tyylikäs savukerasia. Jos Hannelella olisi koira niin se olisi toyvillakoira ("minipuudeli").

Grace Kellyn kuva, piirros.