Comme des Garçons; Wonderwood EdP

Wonderwood aukeaa tuoksuen ihanasti tuoreelle puulle. Siinä on pieni pippurinen vivahde ja tuoksun alku on raikas. Minun nenäni ei osaa erotella eri puulaatuja tuoksun seasta, se vain tuoksuu yksinkertaisesti puulle.

Mieleen nousee mielikuvia lapsuuden puuhommista, kun moottorisahalla pilkottiin puita ja pienittiin kirveellä klapeiksi. Mummolan puuliiteri, jonka maalattiaa peitti paksu sahanpurujen kerros.

Minusta oli nautinnollista leikkiä sahanpuruilla, tuoksu oli hyvin miellyttävä ja kädetkin alkoivat tuoksua puulta. Koulussa puukäsitöitä oli kiva tehdä, puu tuntuu käsissä miellyttävältä käsitellä, taltta uppoaa siihen nautinnollisen helposti ja mikäpä olisi sen terapeuttisempaa hommaa, kuin puun veistely puukolla! Olen aina pitänyt puusta kaikissa muodoissaan ja rakastan puun tuoksua.

Haistan Wonderwoodissa myös jotain pehmeää ja kermaista...tai oikeastaan maitomaista. En varsinaisesti pidä siitä, mutta sitä ei ole niin paljon, että se pilaisi koko tuoksun minulta. Kokonaisuutena Wonderwood on mielestäni hienostunut ja hyvin tehty tuoksu. Sen puunuotit ovat tasapainossa ja lopputulos on harmoninen. Drydown on hyvin miellyttävä. Wonderwood on myös hyvin rauhallinen ja se huokuu turvallisuudentunnetta. Hyvin lohdullinen tuoksu.

Vaikka Wonderwood nostaakin mieleen lapsuuden kokemuksia puun tuoksusta, niin eihän se tokikaan tuoksu suomalaiselta puulta. Vaan eipä se haittaa, minulle riittää, että se tuoksuu puulta. Wonderwood on suhteellisen yksioikoinen tuoksu eikä se juurikaan kehity ajan mittaan iholla. Loppua kohden se kuitenkin selkeästi pehmenee ja pyöristyy. Wonderwood on yksinkertaisesti kaunis puutuoksu, se on alusta loppuun puinen eikä yritä olla yhtään mitään muuta. Minun ihollani se viihtyy enimmäkseen aika lähellä ihoa.

Tämän voisin joskus ostaa omaksi. Se ei kiilaa itseään rakettina ostoslistan kärkeen, vaan jää roikkumaan sinne jonnekin "ostan sitten joskus, kun on sopiva hetki"-osioon.

Kuvat täältä ja täältä.

Serge Lutens; Feminité du Bois EdP

Yritin tuoksutella tätä tarkistamatta nuotteja etukäteen. Menestys ei ollut kummoinenkaan. Ensimmäisenä mielessä häivähtivät seetri ja ruusu ja sitten tuoksu valtasikin otsalohkon ihan vain tuoksuna. Kukkaispuisena.

Hetken kypsyttelyn jälkeen tuoksusta kehittyy ulos siihen särmää tuova myski. Tuoksu pölisee jonkin verran puuterisena. Se on hienostunut, jakkupukumainen, tummanharmaa ohuilla vaaleanharmailla raidoilla, konservatiivinen. Voisin kuvitella sen sulautuvan saumattomasti miehiseen businessmaailmaan, keskelle tummapukuisten herrojen palaveria pilvenpiirtäjän ylimpiin kerroksiin. Tyylikäs, sopivasti miehekäs mutta kuitenkin selkeästi feminiininen.

Feminité du Bois on selkeä mutta maltillinen. Se on voimakas tuoksu mutta ei liian päällekäyvä. Se antaa varoituksen voimasta ja valmiudesta käyttää sitä mutta kutsuu samalla ystävällisesti peremmälle. Kehittyessään se pehmenee ja hienostuu entisestään.

Voiman ja särmän alta alkaa paljastua vaaleanpunaista silkkiä ja sensuellia vetovoimaa. Avaran, ikkunoiden ympäröimän toimiston valtava puinen kirjoituspöytä alkaa kutsua luokseen muutenkin kuin työnteon puitteissa. Niitä, joilla on kravatti kaulassa se alkaa hienoisesti kiristää.

Laskeva aurinko osuu suoraan toimistoon ja alkaa hellästi kuumotella ja lämmittää ilmaa. Feminité du Bois riisuu samaan tahtiin jakkupukuaan ja silkkinen alushamekin alkaa tuntua nihkeältä hien pisaroidessa iholle. Jäljellä on kiimainen kutsu lopettaa palaveri tältä päivältä ja siirtyä vallan muihin agendoihin.

Minun ihollani Feminité du Bois ei ole kovin pitkäkestoinen. Sen drydown on hyvin hiipivää sorttia joka häviää iholta kuin notkeavartinen tanssijatar. Lopun kiimaisuus on jotenkin todella yllättävää, se ei olisi tullut mieleenkään tuoksun alussa ja muutenkin Feminité du Bois'n koko kehityskaari on jotenkin ristiriitaisen vastakkainen ja yllättävä.

Gogolin kokemus tästä tuoskusta oli hieman erilainen. Siinä missä minun Sirkka-Liisani pukeutuu kalliiseen tummaan jakkupukuun astellakseen lähinnä miehistä koostuvaan johtoryhmän palaveriin, pukeutuu Gogolin Sirkka-Liisa Pelastusarmeijan univormuun. Tässä mielestäni kiteytyy mainiosti eräs tuoksuharrastuksen helmistä; yksi tuoksu, kaksi aivan erilaista tulkintaa.

Kuva.