Serge Lutens; Douce Amére EdP

Ihan alussa tuoksuu jokin nuotti jota en osaa asettaa kartalle. Se on jollain tapaa vähän kirsikkainen tavallaan. Tässä tuoksussa pitäisi olla tiare-kukkaa jota en toistaiseksi tunnista, joten mietiskelin itsekseni voisiko tuo tuoksu, jota en osaa määritellä, olla juurikin tiare.

Douce Amére on aika erilainen kukkaistuoksu kuin mihin olen tähän mennessä ollut tottunut. Se on lämpimän mausteinen ja pehmeä, siitä tulee mieleen kanelilla ja vaniljalla maustettu lämmin maito katettuna pöytään, jonka keskellä on maljakossa muutama kukkiva jasmiininoksa.

Kaneli ei ole erityisen ilmeinen tässä tuoksussa vaan se sekoittuu saumattomasti muihin nuotteihin. Se ei erotu selkeästi omana itsenään vaan se on ikään kuin saumaton osa tuoksua mutta kuitenkin havaittavissa. Douce Amére on tasapainoisen kaunis ja rauhallinen tuoksu.

Alun täyteläisyys asettuu nopeahkosti melko lähellä ihoa viihtyväksi, lämpöisen mausteiseksi kukkaisuudeksi. Vanilja tuoksuu mukana pehmoisena ja miellyttävänä taspainottaen kanelin tuomaa särmää. Vanilja ei ole kuitenkaan millään lailla äänekäs. Tämä tuoksu on kuin kaunista moniäänistä laulua jossa stemmat ovat todellakin kohdallaan.

Minun iholleni Douce Amére asettuu helposti, se on heti kuin kotonaan ja tuoksuu niin kuin se kuuluisi ihooni, olisi osa sitä. Tuoksun nuoteista pitäisi löytyä anista, itse en sitä kuitenkaan löydä. Douce amére on ranskaksi kitkerän makea ja se on myös punakoison ranskankielinen nimi. Punakoiso on hyvin myrkyllinen kasvi. En tiedä onko tuoksu nimetty mitä mielessä pitäen mutta tavallaan molemmat merkitykset siihen sopivat.

Kuva täältä.

Cartier; Roadster EdT

Miesten tuoksut eivät ole tässä vaiheessa "tuoksuttelu-uraani" minulle kovin helppoja tuoksuja, varsinkaan sellaiset tuoksut, jotka tuoksuvat "perinteisiltä" miesten tuoksuilta. Monet niistä tuoksuvat vain voimakkailta, pistäviltä, rajuilta ja aika lailla in your face-tyyppisiltä. Tai toivon, että tuoksuivat, koska aion jatkossa yrittää selättää tämän miehisen maailman. ;-)

Roadster on miehinen minttutuoksu. Se avautuu aluksi melko voimakkaana ja aggressiivisena ja sen kärjessä rymistelee bergamotti ja minttu. Aloitus on kieltämättä raikas. Nenäni poimii siitä myös paljon vetiveriä, joka tosin avautuu enemmän vasta, kun tuoksu on saanut hiukan tekeytyä iholla.

Roadsterin minttu on enemmän sitä minttua, jonka haistan tuoreesta kasvista, pirteää ja raikasta. Se ei kuitenkaan ole millään lailla piparminttuista tai hammastahnamaista. Tuoksun kehittyessä minttu pikkuhiljaa muuntautuu hieman tunkkaiseen suuntaan mutta sen tunkkaisuus ei onneksi kuitenkaan ala dominoimaan tuoksua ja on onneksi suhteellisen hetkellistä. Patsulia minun nenäni ei pysty erottamaan kaiken minttuisuuden keskeltä.

Haistan Roadsterissa myös jotakin pippurista ja tervaisaa tuoksun keskivaiheilla. Kehittyessään tuoksusta häviää kaikki alun aggressiivisuus ja pistävä raikkaus, siitä astuu esille vaniljan mukanaan tuoma pehmeys. Minttu ei häviä tuoksusta kokonaan edes loppuvaiheessa, vaan sekoittuu saumattomasti vaniljaiseen labdanumiin erittäin sulavasti ja viehkeästi.

Alun ärjyisyydestään huolimatta kutsuisin Roadsteria melko kevyeksi ja lempeäksi tuoksuksi. Roadster ei ehkä ole erityisen monimutkainen ja mielenkiintoinen tuoksu mutta pidän siitä. Minusta on hauskaa miten se aluksi ärjyy kuin mahtavakin roadsterin moottori ikään, uhoten ja melskaten ja muuttuu sitten pikku hiljaa pehmeitä lemmensanoja korvaan kuiskivaksi, leikkisäksi rakastajaksi.

Tuoksun drydown ei suinkaan ole lälly vaan se on enemmän juurikin leikkisä ja kujeileva. Tuoksua on kuvattu toisaalla yrttiseksi ja myös kovin miehiseksi tuoksuksi. Itse en kuvailisi sitä yrttiseksi vaikka se hyvin minttuinen tuoksu onkin. Minulle yrttisyys on kuitenkin muutakin kuin pelkkää minttua. Maskuliinisuus sitten...onhan Roadster aika selkeästi niin sanottu miesten tuoksu. Voisin silti kuvitella käyttäväni sitä joskus koska se on mielestäni suhteellisen helppo tuoksu kantaa myös naiselle. Raikas, vihreähkö tuoksu joka on samalla myös vaniljaisen lämmin.

Roadster kestää minun ihollani pitkään. Loppua kohden siihen tulee kuivahko puinen aromi josta en kuitenkaan saa niin selkeästi kiinni, että osaisin eritellä sitä tarkemmin. Mielestäni drydown ihan loppumetreillään on miehisin osa Roadsteria. Vielä lähes vuorokaudenkin kuluttua iholla tuoksuu selkeä, joskin vienohko häivähdys. Tuoksusta on hävinnyt minttu ja vanilja ja raikas pehmeys ja jäljellä on  pippurinen aavistus.

Kuvat täältä, täältä.

Serge Lutens; Fumerie Turque EdP

Lähdin katsomaan teinittäreni luokan näytelmää ja ranteissa tuoksui Fumerie Turque. Hyvin maltillisesti tosin. Olin kokeillut sitä jo kerran aikaisemmin, ihan vaan kotona, kaikessa rauhassa.

Kun sen kanssa lähti ihmisten ilmoille niin se selkeästi muuttui maskuliinisemmaksi, autoon istuessani tuli hetkeksi kovin miehekäs olo. Voin kertoa, että en todellakaan ole millään muotoa vähääkään miehekäs. Ainakaan siis ulkoiselta olemukseltani. Hauska fiilis kuitenkin. ;-)

Fumerie Turque aukeaa ihanan savuisena. Sen savu on pehmeää mutta paksua. Fragranticassa joku arviossaan ehdotti tälle käyvän nimeksi Burleski cabareen vanhat verhot. Oi kyllä! Tämä tuoksu sopisi oikein mainiosti vähän hämyiseen ja ajan saatossa jo hieman nuhjuiseksi muuttuneeseen burleski cabareen saliin, jonka seinät on verhottu brokadikuvioisella, paikka paikoin haalistuneella tapetilla.

Ikkunoiden edessä roikkuvat raskaat samettiverhot pitämässä ylimääräisen valon poissa. Ilma on sakeana sikarin savusta, sen hitaan ja verkkaisen kiemurtelun voi nähdä pienessä valojuovassa, joka siivilöityy erään huolimattomasti suljetun verhon raosta.

Ilmassa väreilee ilo ja nauru, hauskanpito ja välittömyys. Tunnelma on estottoman rento. Pöytien alla, lähellä lattiaa leijailee sähköinen lataus, se on valmistautunut koska tahansa vaihtamaan ilon ja naurun intohimoon ja hiljaiseen voihkeeseen, hauskanpidon ja välittömyyden kiihkeään syleilyyn ja unohdukseen.

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että lataus ei koskaan purkaudu, se on aina ja ikuisesti löydettävissä burleski cabareen hämyisestä salista, kiertelemässä pöydänjalkoja, kietoutumassa nilkkojen ympärille... Katsojat nauravat, viihtyvät, pitävät hauskaa ja jokaisen nilkkoja hivelee sanaton ja näkymätön intohimo, hyväilee niitä hiljaa ja salaa.

Kypsyessään tuoksun voimakas savuisuus muuttuu makeammaksi, hunajaisemmaksi. Tuoksussa on aistittavissa hienoinen saippuainen puhtaus, kenties yhteinen kylpyhetki burleski show:n päätteeksi? Fumerie Turque on kaikessa pehmeydessään ja harmonisuudessaan hyvin seksikäs tuoksu, hyvin viettelevä, jopa viekas. Sen drydown on erittäin herkullinen, suorastaan hypnoottinen.

Jos vertaan tätä tuohon aikaisemmin arvostelemaani Cherguihin niin Fumerie Turque on mielenkiintoisempi ja moniulotteisempi. Chergui on helppo ja varma, alusta loppuun. Fumerie Turque taas haastaa, se kiusoittelee ja antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä välttämättä antaa. Kunnes yhtäkkiä huomaatkin sen ottavan ilman minkäänlaista vastarintaa. Etkä itsekään ole ihan varma mitä tapahtui. Chergui on kiltti, kaunis, tylsästi täydellinen. Fumerie Turque on näennäisen kiltti, komea, särmikäs.

Ihania ne on molemmat, täytyy vaan tarkkaan miettiä mitä haluaa ennen kuin iskee kiinni. ;-)

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Tauer Perfumes; Homage, No 10 Une Rose Vermeille EdP

 Tauer Perfumesin sivuilta:

HEAD NOTES
A citrus chord with lemon and bergamot with a whisper of lavender.
HEART NOTES
Sumptuous bouquets of roses and violets, kissed by luscious raspberries.
BODY NOTES
The richness of vanilla, sandalwood and tonka beans, touched by the elegance of ambergris.

UNE ROSE VERMEILLE is a gourmand rose, exquisite, and rare.
It combines a generous amount of luxurious ingredients such as natural, steam distilled rose oil from Bulgary, real essential oil from Fiji Sandalwood, natural vanilla pod extracts and plays happily with a wild raspberry note. Fresh in its head notes, it develops into a rich assemblage, always circling an exclusive chord of rose petals, on a base of brilliant ambergris. A true homage to rose. 

 "Mutta taimi lakkasi pian kasvamasta ja alkoi valmistaa kukkaa. Pikku prinssi, joka seurasi suuren nupun kehittymistä, aavisti, että sieltä puhkeaisi jokin aivan ihmeellinen ilmestys. Mutta kukkanen antoi hänen odottaa kauan. Se laittoi itseään kauniiksi vihreän kammionsa suojissa. Se valitsi tarkoin ja huolellisesti värinsä. Se pukeutui hitaasti, ripustaen terälehtensä yksitellen paikoilleen. Se ei halunnut näyttäytyä ryppyisenä kuten unikonkukat. Se halusi tulla näkyviin vasta, kun  se oli kauneimmillaan. Niinpä niin! se oli hyvin turhamainen! Sen salaperäinen valmistautuminen kesti useita päiviä. Ja sitten vihdoin eräänä aamuna, juuri auringonnousun aikaan, se näyttäytyi."
- Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi, suomennos Irma Packalén

Tämä tuoksu vie minut satujen ja fantasioiden haaremiin, jossa toinen toistaan kauniimmat naiset elävät elämäänsä ainoana tehtävänään näyttää kauniilta ja haluttavilta. Todellisuus haaremeissa on varmasti ollut ihan jotain muuta mutta tämän tuoksun sisältämä kuvaus niistä on raukeata kauneutta, pehmeätä hitautta ripauksella itsekkyyttä ja turhamaisuutta.

Jalokiviä, helmiä, soljuvaa silkkiä. Ilmassa tuoksuu ambra. Oman lisänsä tuovat ihanasti tuoksuvat samettisen pehmeät ihot, jokainen hieman erilaisine ominaistuoksuineen ja -väreineen. Laiskat päivät, jotka soljuvat ohitse raukeina, pehmeinä. Ilma on väreilevää, valo siivilöityy pehmoisen pastellisena ja puuteroi loistavat ja kirkkaat värit utuisella harsolla. Täydellistä harmoniaa, täydellistä, makeaa kauneutta.

Une Rose Vermeille on mielestäni hyvin elegantti, tyylikäs ja naisellinen. Hyvällä tavalla turhamainen ja itsekäs. Kaunis ja tasapainoinen kokonaisuus, herkkä.

Appivanhempani toivat minulle joskus Bulgarian tuliaisena bulgarialaista ruusuparfyymia. Olin riemastunut, kun haistoin tästä tuoksusta juurikin samaisen bulgarialaisen ruusun vivahteen. Riemastunut siis siitä, että pystyin sen tunnistamaan.

Alun sitruunaisuus on hyvin tasapainoista, hienovaraista, ei millään muotoa päällekäyvää. Vadelma sen sijaan kätkeytyy minulta, ujostelee. Vanilja on mukana alusta lähtien mutta se vahvistuu selkeästi loppua kohden. Santeli tuoksuu lopussa häivähdyksenä, tuoden kokonaisuuteen aikuisuutta ja vastuullisuutta. Ambra tuo tuoksuun uskomatonta, kaunista pehmeyttä, se on mukana hienovaraisena ja arvokkaana, kooten tuoksun upeaksi ja tyylikkääksi kokonaisuudeksi.

Ruusu tuoksuu mukana koko tuoksun elinkaaren ajan, se on hyvin kaunis, hyvin herkkä ja  muistuttaa minua paljon Pikku prinssin ruususta. Toisaalta erittäin turhamainen ja omanarvontuntoinen, toisaalta myös hyvin lempeä ja rakastava. Ehdottomasti ylpeä.

"Kukka yskäisi. Mutta se ei johtunut vilustumisesta.
- Olen ollut tyhmä, se sanoi vihdoin. - Pyydän sinulta anteeksi. Koeta olla onnellinen.
Pikku prinssiä ihmetytti, ettei kukka moittinut häntä. Hän jäi seisomaan aivan ymmällään lasikupu käsissään. Hän ei ymmärtänyt tätä hiljaista lempeyttä.
- Mutta minähän rakastan sinua, sanoi kukka. - On minun syyni, jos et tiennyt sitä. Ei sillä ole väliä. Mutta sinä olet ollut yhtä tyhmä kuin minä. Koeta olla onnellinen... Jätä rauhaan se lasikupu. En halua sitä enää.
- Mutta tuuli...
- En ole pahasti vilustunut...Raikas yöilma tekee minulle hyvää. Olenhan kukka.
- Mutta eläimet...
 Minun täytyy kyllä kestää pari lehtimatoa, jos haluan tutustua perhosiin. Ne ovat kuulemma niin kauniita. Kukapa minua muuten kävisi tervehtimässä? Sinäkin olet kaukana. Mitä suuriin eläimiin tulee, niin en pelkää mitään. Minullahan on kynteni.
 Ja se näytteli lapsellisesti neljää piikkiään. Ja lisäsi sitten:
- Älä vetelehdi noin, se on ärsyttävää. Koska kerran olet päättänyt lähteä, niin lähde pois!
 Sillä se ei tahtonut, että pikku prinssi näkisi sen itkevän. Se oli niin ylpeä kukka..."
- Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi, suomennos Irma Packalén
 Kuva kirjasta Pikku Prinssi.