Cartier; Roadster EdT

Miesten tuoksut eivät ole tässä vaiheessa "tuoksuttelu-uraani" minulle kovin helppoja tuoksuja, varsinkaan sellaiset tuoksut, jotka tuoksuvat "perinteisiltä" miesten tuoksuilta. Monet niistä tuoksuvat vain voimakkailta, pistäviltä, rajuilta ja aika lailla in your face-tyyppisiltä. Tai toivon, että tuoksuivat, koska aion jatkossa yrittää selättää tämän miehisen maailman. ;-)

Roadster on miehinen minttutuoksu. Se avautuu aluksi melko voimakkaana ja aggressiivisena ja sen kärjessä rymistelee bergamotti ja minttu. Aloitus on kieltämättä raikas. Nenäni poimii siitä myös paljon vetiveriä, joka tosin avautuu enemmän vasta, kun tuoksu on saanut hiukan tekeytyä iholla.

Roadsterin minttu on enemmän sitä minttua, jonka haistan tuoreesta kasvista, pirteää ja raikasta. Se ei kuitenkaan ole millään lailla piparminttuista tai hammastahnamaista. Tuoksun kehittyessä minttu pikkuhiljaa muuntautuu hieman tunkkaiseen suuntaan mutta sen tunkkaisuus ei onneksi kuitenkaan ala dominoimaan tuoksua ja on onneksi suhteellisen hetkellistä. Patsulia minun nenäni ei pysty erottamaan kaiken minttuisuuden keskeltä.

Haistan Roadsterissa myös jotakin pippurista ja tervaisaa tuoksun keskivaiheilla. Kehittyessään tuoksusta häviää kaikki alun aggressiivisuus ja pistävä raikkaus, siitä astuu esille vaniljan mukanaan tuoma pehmeys. Minttu ei häviä tuoksusta kokonaan edes loppuvaiheessa, vaan sekoittuu saumattomasti vaniljaiseen labdanumiin erittäin sulavasti ja viehkeästi.

Alun ärjyisyydestään huolimatta kutsuisin Roadsteria melko kevyeksi ja lempeäksi tuoksuksi. Roadster ei ehkä ole erityisen monimutkainen ja mielenkiintoinen tuoksu mutta pidän siitä. Minusta on hauskaa miten se aluksi ärjyy kuin mahtavakin roadsterin moottori ikään, uhoten ja melskaten ja muuttuu sitten pikku hiljaa pehmeitä lemmensanoja korvaan kuiskivaksi, leikkisäksi rakastajaksi.

Tuoksun drydown ei suinkaan ole lälly vaan se on enemmän juurikin leikkisä ja kujeileva. Tuoksua on kuvattu toisaalla yrttiseksi ja myös kovin miehiseksi tuoksuksi. Itse en kuvailisi sitä yrttiseksi vaikka se hyvin minttuinen tuoksu onkin. Minulle yrttisyys on kuitenkin muutakin kuin pelkkää minttua. Maskuliinisuus sitten...onhan Roadster aika selkeästi niin sanottu miesten tuoksu. Voisin silti kuvitella käyttäväni sitä joskus koska se on mielestäni suhteellisen helppo tuoksu kantaa myös naiselle. Raikas, vihreähkö tuoksu joka on samalla myös vaniljaisen lämmin.

Roadster kestää minun ihollani pitkään. Loppua kohden siihen tulee kuivahko puinen aromi josta en kuitenkaan saa niin selkeästi kiinni, että osaisin eritellä sitä tarkemmin. Mielestäni drydown ihan loppumetreillään on miehisin osa Roadsteria. Vielä lähes vuorokaudenkin kuluttua iholla tuoksuu selkeä, joskin vienohko häivähdys. Tuoksusta on hävinnyt minttu ja vanilja ja raikas pehmeys ja jäljellä on  pippurinen aavistus.

Kuvat täältä, täältä.

Heeley; Ophélia EdP

Ensireaktio: jasmiini, tuberosa, ylang-ylang. Aika lailla yhtenä. Minulle ehkä liian kukkaisan mehevän voimakas. Hetken päästä tuoksun asetuttua paremmin iholle, siitä muodostuu vähemmän ärjyvä, se tasapainottuu, herkistyy ja muuttuu sitä hienostuneemmaksi mitä pidempään se iholla kypsyy.

Toisella kokeilukerralla alku ei enää tunnu ihan yhtä ärjyvältä, vaikka se kovaa ääntä pitääkin.  Kovin lähelle ihoa ei nenää tee silti mieli tunkea heti tuoksun lisäämisen jälkeen. Tuoksun inspiraatiolähteenä sanotaan olevan Shakespearen Hamlet-näytelmän traagisen surullinen Ophelia-neito.

Hamlet ei ole koskaan kuulunut omiin lemppareihini, joten myös Ophelia hahmona on minulle vähän etäisempi. Mutta se vähä mitä Ophelian henkilökuvasta tiedän niin sanoisin, että Heeleyn tuoksutulkinta sopii kyllä hahmoon.

Ehkä voisin harkita käyttäväni tätä kesällä, juhannuksen nurkilla...kesäinen aamuyö, satakieli on juuri aloittanut liverryksensä, maa on kasteesta kostea ja pelloilla hiipii hentoinen usva. Auringon ensimmäiset säteet hiipivät pikku hiljaa kultaamaan korkeimpien puiden latvat. Livahdamme hiljaa heinälatoon. On vähän kylmä mutta ei se haittaa, lämmitämme toisiamme.

Ophélian jasmiini on mielestäni hyvin aidon oloinen eikä se muutu liian painavaksi tai eritteiseksi niin kuin toisinaan tuppaa jasmiinituoksuissa käymään. Pidän tässä tuoksussa siitä, että kukat ovat kiitettävästi tasapainossa keskenään, ne eivät hukuta toisiaan allensa vaan tuoksuvat sulassa sovussa yhdessä. Tosin minun nenääni jasmiinilla on tässä tuoksussa aavistuksen dominoiva rooli mutta se ei käyttäydy kuitenkaan diivan elkein.

Tuoksu kestää hyvin, sen intensiteetti on ihailtava vielä tuntienkin päästä lisäämisestä. Jasmiini kehittyy ajan mittaan todella kauniisti. Uskaltaisinko sanoa, että tähän mennessä tuoksuttelemistani jasmiituoksuista tämän on kaunein ja aidoin. Tosin en ole mikään konkari todellakaan ja kokemukseni on vähäistä. Tuberosa tuoksuu minun nenääni tukituoksuna mikä vähän yllätti. Usein haistan tuberosan aika raskaana mutta tässä se sointuu hyvin kauniisti toisiin nuotteihin. Ylang-ylang tuntuu matkan varrella jäävän vähän muista jälkeen, liekö hieman ujo.

Drydown tuoksuu minun nenääni ihanan makeana. Myski tuntuu siinä hempeänä ja lempeänä. Sitä on minun makuuni juuri sopivasti ja houkuttelevan vähän. Se ei viivy kauaa, käy vain pikaisesti kylässä. Jasmiini ja tuberosa astuvat alas näyttämöltä useiden tuntien esityksen jälkeen ja lavalle jää kainosti tanssahtelemaan ylang-ylang. Tosin jasmiini on sen verran turhamainen, että sen on pakko käydä välillä pyörähtämässä ihan vain näön vuoksi vaikka back stage jo enemmän kutsuukin.

Ophélia pääsi yllättämään kehityskaarellaan. Heti iholle pääsyn jälkeen se tuntui aivan liian ärtsyltä ja tukahduttavalta mutta ajan kanssa tuoksusta kehittyikin vallan kaunis kokonaisuus. Miellän tämän kovin kesäiseksi mutta enemmän viileisiin ja kuulaisiin kesäöihin sopivaksi kuin helteeseen. Henkilökohtaisesti koen voimakkaat ja raskaat kukkaistuoksut kuten esim. jasmiini ja tuberosa helposti kyllästyttäviksi, ne vain alkavat jossain vaiheessa kärytä raatomaiselle. Tähän tuoksuun se toisaalta olisi kenties ollut ihan osuvakin loppuhuipennus...

Tässä tapauksessa en tuota ikävää raatoefektiä kuitenkaan kokenut (mitä en toki jäänyt harmittelemaan), vaan tuoksu pysyi kauniina loppuun saakka. Ophélian drydown on kertakaikkisen ihana!

Tätä tuoksua voisin kuvitella käyttäväni mutta en taida pitää siitä ihan niin paljoa, että raaskisin sijoittaa kokonaiseen pulloon. Varsinkaan, kun pullossa on 100 ml ja se maksaa toistasataa euroa.  Lisärajoitteena vielä sekin, että tuoksun raskauden ja täyteläisen kukkaimelyyden takia sitä tulisi todennäköisesti käytettyä suhteellisen harvoin.

En osaa laittaa näitä rehevän mutta toisaalta herkän kukkaisia tuoksuja minkäänlaiseen järjestykseen tässä vaiheessa "tuoksuttelu-uraani". Mikä on paras jasmiinituoksu, entä tuberosa? Erot ovat hienonhienoja silloin, kun kysymys on selkeästi kukkaistuoksuista. Tämän kaltaisia tuoksuja pitäisi kenties tuoksutella useampaa yhtä aikaa (jos vaan moiseen kykenee) voidakseen erotella tuoksujen eroavaisuuksia ja yksilöllisiä ominaisuuksia muutenkin kuin vain mutu-tuntumalla.

Syysviiru arvioi kanssani Ophélian simultaaniarviona.

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Frederic Malle; L'Eau d'Hiver

Ensimmäisenä L'Eau d'Hiver muistuttaa minua aniksesta. Tässä on alkutuoksussa todellakin hyvin voimakas aniksen tuoksu, tulee mieleen Annick Goutalin Mandragore.

 

Heliotrooppi on minulle aika outo nuotti, en osaa tarkalleen sanoa miltä heliotrooppi tuoksuu. Niinpä oletan, että tuoksu jota en tästä tunnista enkä osaa määritellä voisi olla juurikin heliotrooppi. Tosin minun on vaikeaa löytää L'Eau d'Hiveristä tuoksun eri osia muutenkaan, niiden erittely tuntuu jotenkin mahdottomalta.Tässä ei tuoksu yksi ja sama nuotti, sen erotan kyllä selkeästi mutta aivoni eivät suostu erittelemään tuoksuja toisistaan mitenkään järkevällä ja konkreettisella tavalla.

Ajattelin ensin, että se johtuu siitä, että en vain tunnista nuotteja, että ne eivät ole minulle tuttuja. Kun tarkistin nuotit niin totesin, että aika moni niistä on sellaisia jotka minun pitäisi kyllä tunnistaa. En silti löydä niitä.

Minun ihollani L'Eau d'Hiver haipuu erittäin nopeasti muuttuen vain pieneksi aavistukseksi. Jos yritän tuoksutella sitä nenä kiinni ihossa niin tuntuu kuin tuoksuttelisin tyhjyyttä. Kuitenkin hetkittäin, kun keskityn johonkin muuhun niin huomaan yhtäkkiä kiinnittäväni huomioni tähän tuoksuun, se leijailee kevyesti ilmassa ja sen pienen hetken haistan sen aivan selvästi. Silti iholta se tuntuu häviävän tunnissa, viimeistään kahden kuluttua se on kokonaan poissa.

Tuoksussa on jotakin selkeästi vihreää. Talvea en tästä löydä vaikka miten etsisin, ellei oteta lukuun aavistuksenomaista kylmyyden tunnetta sieraimissa, kun tätä nuuhkii. 

Tai oikeastaan tämä voisi kuvata  kevättalvea, silmujen puhkeamista, osittain sulaneen lumen ja märän kuran keskeltä pilkottavia leskenlehtiä, kevätauringon huikean sokaisevaa kimallusta kevätpurossa, joka iloisesti pilkahtelee sulista kohdista jään alta.

L'Eau d'Hiver on hämmentävä tuoksu, se askarruttaa, ihmetyttää, saa mieleen liikettä. Se ei kuulu suosikkeihini mutta siinä on jotakin.

Leskenlehtikuva upeasta luontoaiheisesta blogista Hullukaalisalaattia, joka tosin juuri muutti Bloggerin puolelle ja tuntee nimen Hullis 2.0. Mielettömän upeita kuvia, suosittelen tutustumaan!

Christian Audigier; Ed Hardy Women's EdT

Tämä arvostelu on kirjoitettu alunperin 27.10.2010

Löysin tuoksun ihan sattumalta. Liittyen erääseen pikkujouluiseen tapahtumaan hommasin loppukesästä joitakin tuoksunäytteitä ja tämän kyseisen näytteen otin lähes pelkästään sen takia, miltä se näytti. Pakkaus ja ulkonäkö siis vetosi. Nuuhkittuani näytettä rakastuin tuoksuun oitis ja päätä pahkaa, ja niinhän minun oli ihan pakko saada kunnon pullollinen itselleni.

En muista, että olisin tätä tuoksua ikinä missään aikaisemmin nähnyt saati nuuhkinut (edit: nykyään tätä myydään ainakin Kickseissä). Se kantaa tatuointitaiteilija Don Ed Hardyn nimeä, samoin kuin Christian Audigierin (ranskalainen muotisuunnittelija) luoma Ed Hardy-vaatemallisto. Kyseiset herrat ovat sittemmin ilmeisesti riitaantuneet ja herra Hardy on esittänyt korvausvaatimuksia herra Audigierille sopimusrikkomusten takia.

Tämä kyseinen tuoksu on tullut markkinoille vuonna 2008, joten en suostu tuntemaan huonoa omatuntoa sen käytöstä, herrojen riidat alkoivat kaiketi joskus viime vuonna. Ei sillä, että ne minulle edes kuuluisivat. En nyt kuitenkaan linkitellyt tähän mitään sivuja, jokainen voipi itsekseen Googletella jos haluaa nähdä/lukea enemmän.

Kuten jo kerroin, tuotteen ulkonäkö viehättää. Olen jokseenkin rockhenkinen sielultani ja lausahdus Love Kills on palanut lähtemättömästi jonnekin aivokuoreni sisäpuolelle luettuani aikoinani teininä Nancy Spungenin elämästä kertovan kirjan Nancy, joka teki tuolloin minuun suuren vaikutuksen. Yksi lisäsyy miksi kyseinen ilmaus sinne aivokuoren sisäpuolelle kärvähti oli dramaattinen riita poikaystävän kanssa, jonka jälkeen poikaystäväni kävi maalaamassa kyseisen fraasin lähikoulun pihassa olevan puisen hiekoitushiekkalaatikon kylkeen kissan kokoisin kirjaimin. Huhhuh sitä nuoruuden draamaa ja elämää suurempia tunteita! ;-)

Tuoksua on kuvattu tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi kukkaistuoksuksi, samanlaiseksi kuin tusina muita. Sitä on myös kehuttu ainutlaatuiseksi ja kiehtovaksi. En oikein osaa sanoa mikä siinä minua viehätti. Virallinen kuvaus kuulostaa tältä:

"The brilliant, almost blinding scent of the Ed Hardy tattoo art inspired this super vibrant and sexy fragrance. An explosion of fruits opens the accent including Tropical Mango, Wild Strawberries and Ruby Red Grapefruit vintage floralcy with a Rock'n Roll Edge brings a dark eeriness including Black Freesia. This contrast of floralcy merges into a background of Hot Skin and Warm Soulful Amber. It is a delicious and very addictive fragrance statement."

Enpä tiedä onko se tuoksu niin erityisen rock mutta minua se miellyttää. Tuoksun on kehittänyt Caroline Sabas ja sen kuvataan sisältävän seuraavia tuoksuja: omenasuflee, mango, villimansikka, verigreippi, freesia, kielo, lehmuksenkukka, lämmin ambra, myski, tonkapapu ja vaniljavanukas.

Ensituoksu on jotenkin raikas ja vihreä, mikä on mielestäni vähän yllättävää koska sydäntuoksu on kuitenkin makea ja kukkainen. Minun nenääni kielo leijailee voimakkaimmin juuri ensituoksussa ja se lienee juuri se raikas ja vihreä. Siitä se sitten lähtee melko nopeasti muuttumaan makean kukkaiseksi, joskin verigreippi tuokin aavistuksen särmää. Sydäntuoksu on sitten lämpöisempi ja tummemman makea, syvempi, sinne asettuvat ambra, myski ja vanilja. Vaikka kyseessä on EDP niin tuoksun kesto ei mielestäni juurikaan poikkea EDT:n kestosta, siitä siis miinusta. Minulla on tosin tapana kantaa mukanani käsilaukussa viihteellä ollessani aina käyttämäni tuoksun näytepulloa, josta sitä voi näppärästi vähän lisäillä tarpeen vaatiessa.

Tämän tuoksun on kuvattu olevan samantapainen Ralph Wildin ja Miss Dior Chérien kanssa, kumpiakin olen mielestäni joskus jossain nuuskinut mutta kumpaakaan en kykene palauttamaan mieleeni juuri nyt.

Jonkin aikaa sen jälkeen kun tuoksu oli kotiutunut, osuin Koruharakan sivuille missä silmilleni pompsahtivat yllä olevat korvikset. En voinut vastustaa kiusausta vaan pakkohan ne oli hommata. Minulla on vasemmassa korvassa useampi lävistys ja niihin vähän ylempiin minä nuo pikkunapit halusin. Tykkään niistä todella paljon!

En voi sanoa keräileväni "Love Kills"-teemaa mutta jotenkin se aina vain säväyttää ja laittaa muistelemaan sitä hiekoitushiekkalaatikkoa ja sen valuvan märkää ja suuria tunteita kirkuvaa julistusta. ;-)

Parfum d'Empire; Yuzu Fou EdP

Ihan heti alkuunsa täytyy sanoa, että ei ole Mohnin juttu tämä. Tätä arviota varten pakotin itseni testaamaan tätä tuoksua toista kertaa iholleni ja jouduin hetken keräämään rohkeutta tehdäkseni sen. *yökkää*

En tiedä päteekö tuoksuihin sama kuin makuihin eli että vierasta makua on maisteltava noin 15 kertaa ennen kuin siihen tottuu. Vaikka se olisi alkuun maistunut pahalle siitä usein alkaa pitämään - tai sitä oppii ainakin sietämään - viidentoista makustelukerran jälkeen. Noh, ainakaan tämän tuoksun kanssa en aio asiaa testata.

En muista nyt ainkaan kovin äkkiseltään hajuvettä joka olisi aiheuttanut minussa näin voimakkaan vastenmielisyyden tunteen. Hämmästyksissäni luin useita ylistäviä arvioita tämän tuoksun ihanuudesta, en nopealla etsimisellä löytänyt yhtäkään negatiivista tuoksukokemusta Yuzu Fousta. Onkohan minun nenäni rikki....

Yuzu Fou kuvattuna Parfum d'Empiren sanoin:
A splash of freshness from Japan. Yuzu Fou opens with the crackling scent of Japanese yuzu, set in a cocktail of concentrated citrus extracts (kumquat, sweet orange, bitter orange...) topped off with an icy splash of mint. Verbena absolute and a green bamboo accord boost the coolness of this "crazy yuzu". Blond cedar wood, neroli and white musk flesh it out. Yuzu Fou, a green, zesty splash inspired by modern Japan, where nature blends with urban life...

Juu ei! Jos moderni Japani tuoksuu tältä niin morjens! Alun sitruksisuus on tässä aika ihana. Harmistuksekseni se jää kuitenkin kaiken sen tunkkaisuuden ja homeisuuden alle joka tuoksusta puskee ja tunkee väkisin nenääni. Vatsassa tuntuu suorastaan vastenmielisyyden möykky. En osannut alkuunsa sanoa mikä vastenmielisyyden aiheutti. Epäilin rautayrttiä (verbena). Nyttemmin olen ikäväkseni saanut huomata, että se on minttu! Valitettavasti Yuzu Foussa tuoksuva minttu on tämän tuoksuttelun jälkeen "pilannut" minulta joitakin minttuisia juttuja. En ollut esimerkiksi tajunnut aikaisemmin etten pidä käytetyn piparminttuteepussin tuoksusta. Nyt tiedän.

Jos tämä tuoksu olisi väri niin kuvaisin sen vihertävän homeisen kirjavaksi, harmaaksi betoniseinäksi. Ärsyttävästi tuoksun elinkaaren edetessä tuon homeisen seinän takaa yrittää nenääni kiemurrella ihania, hentoja, kauniita ja herkkiä vaalen vihreitä versoja mutta eivät ne löydä reittiä kammottavan kostean ja homeisen betoniseinän lävitse. Tiedän niiden olevan seinän takana mutta en pääse niiden luokse eivätkä ne saavuta minua. Turhauttavaa!

Mitä pidempään tuoksu ranteellani kypsyy sen kuivemmaksi betoniseinä kuivuu ja homekin siitä pikkuhiljaa häviää. Ällöttävä homeenvihertävä harmaus ei kuitenkaan häviä kokonaan. Tämä tuoksu todellakin on "hullu"! Se saa minutkin enemmän ja vähemmän sekopäiseksi.

Voin kuvitella jonkun pitävän tästä tuoksusta. Se on taiten rakennettu ja jännittävä eikä todellakaan tavanomainen. Sitäpaitsi, ei kaikkien iholla kasva homeista betoniseinää, että senkin puolesta tämä tuoksu varmasti saa ihan uuden muodon jonkun toisen iholla. Minulle tämä on ehdoton inhokki ja luulenpa, että en voisi koskaan oppia pitämään tästä. Sietämään ehkä, nippa nappa.

En tiedä onko tuossa hometta, lienee suurimmaksi osaksi sammalta. Hmmm, tarpeeksi kun tuota tuijottaa niin sehän alkaa näyttää jopa kauniilta....no, minä en kuitenkaan tule koskaan pitämään Yuzu Fousta, ihan sama miten paljon sitä sisääni kiskoisin.

Tauer Perfumes; Collectibles, Zeta EdP

Tauer Perfumesin sivuilta:

The fragrance opens up with a bright chord of lemon and bergamot with a sweet orange note. Ylang, orange blossom absolute and steam distilled neroli all join a natural and vivid Linden blossom in the heart of the fragrance that shines together with a honey yellow rose.

It is light, gentle yet brilliant. A vibrant orris root note, in balance with natural sandalwood from Mysore and natural vanilla, form a base note that melts into the linden blossom heart and imparts a luxurious element.

Minun nenäni, vaikka tarkka onkin, ei ole tarpeeksi harjaantunut voidakseni erotella nuotteja kovinkaan tarkasti. Erotan kyllä tuoksuista itselleni tutut ja sitä kautta tunnistettavat tuoksut mutta en osaa esimerkiksi erottaa tiettyjen iiristen juurta ja nimenomaan Mysorelaista santelipuuta. Vielä. ;-) Se ei kuitenkaan estä minua nauttimasta tuoksuista, kuten vaikkapa tästä vihreän värisestä Zetasta.

En siis kuvaa tuoksua vihreäksi vaan tuoksun väri on mielestäni vihreä. Joka vuosi lehmuksen kukkiessa nuuhkin ilmaa ihastuksissani ja mietin itsekseni, että tämän tuoksun kun saisi pulloon! Zetan sydän on lehmuksenkukka mutta se ei ole minusta tässä samanlaisena kuin suomalaisessa kuulaassa kesäyössä vaan voin kuvitella sen ennemmin keski-Euroopan yön lämpimän pimeään pehmeyteen.

Minulle Zeta ei aukea mitenkään erityisen sitruksisena jostain syystä vaikka kuvauksen perusteella sen voisi kuvitella olevan hyvinkin sitruksisen. En kuvaisi sitä myöskään kevyeksi (kuten en toisiakaan Tauer-samplejani) mutta pehmeä ja lempeä se kyllä on. Sitruunaiset aromit sekoittuvat ihanan harmonisesti lehmuksenkukkaan, joskaan ne eivät säily kovinkaan pitkään. Ensituoksu on mielestäni Zetassa aika lyhytikäinen.

Kuvaisin Zetaa sanoilla pyöreä, kenties jopa pirskahtelevan pyöreä, iloinen ja positiivinen. Zetassa ei ole mitään eroottista eikä salaperäistä, se on ihana aurinkoinen kesäpäivä, täynnä iloa ja ystävyyttä. Aavistus vaniljaa tuo siihen lämpöä ja lempeyttä. Minun ihollani tuoksusta puskee sen keskivaiheilla melko voimakkaana esille ylang mutta jossakin siellä syvällä on aistittavissa koko tuoksun elinkaaren ajan ihana lehmuksenkukka. Erityisesti huomaan lehmuksenkukan kun painan nenän kunnolla kiinni ihoon, silloin aistin sen lähes sellaisena kuin suomen kesässä. Tosin tuoksu pakenee salakavalasti kuin savukiekurat nenäni edestä.

Loppua kohden iiris ja santelipuu nousevat enemmän esille mutta lehmuksenkukka säilyy tuoksussa mukana koko matkan ajan. Loppua kohden tuoksuun tulee mukaan häivähdys joulua, mikä on ehkä hieman hämmentävää koska tuoksu muuten on selkeästi kesäinen. Mutta korostan siis sanaa häivähdys.

Kesäisyydestään ja ihanasta lempeydestään huolimatta Zeta ei ole mikään kevyt tuoksu. Se on pehmeä, pyöreä, jopa raskas hetkittäin. Ei kuitenkaan millään lailla tunkkainen. Minun makuuni Zeta on paksua ja tiivistä, täyttä tuoksua. Ikäänkuin siinä olevat ainesosat olisivat jotenkin enemmän tuoksuvia kuin useimmissa massatuotannon tuoksuissa.

Zetan laittamisen kanssa kannattaa olla huolellinen. Pienikin määrä tuoksuu jo kivasti; yhtään liikaa ja herkullinen tuoksu muuttuu kiusaksi. Zetan kestävyys on hyvä, se tuoksuu ihollani vielä ihan selkeänä 8 tuntia laittamisesta ja jopa seuraavana aamuna se saattaa kummitella vienona, häivähdyksen omaisena varjona iholla. Mielestäni Zeta on selkeästi päivätuoksu ja kesäisyydestään huolimatta se sopii minusta kaikkiin vuodenaikoihin. Erityisesti pidän siitä miten Zeta sulautuu ihoon, se ikään kuin tulee osaksi sitä. Pidän tästä tuoksusta kovasti sopivasti annosteltuna.