Nina Ricci; Nina EdT (vintage) ja Nina EdT

Kaivelin tuossa hajuvesiarkkuani (esikoiseni puukässyissä väkäämä ihanan sininen aarrearkku) ja tajusin siinä tuoksujani tutkaillessani, että mitä ihmettä; minullahan on kaksin kappalein Nina Riccin Ninaa! Whaaat??

 Ja eikun nettiin tutkimaan. Viisastuin sen verran, että ensimmäinen Nina on julkaistu 1987. Sen luoja on Christian Vacchiano. Tiesin toki, että minulla on siellä vanha Nina Ricci. Jostain syystä muistan sen aina olevan L'Air du Temps. Mikä on sinänsä hassua, koska en ole koskaan omistanut kyseistä tuoksua. Ostaessani uudempaa Ninaa en todellakaan muistanut, että minulla on jo yksi Nina.

Käytin hajuvesiä parinkympin molemmin puolin ihan kiitettävästi ja rakastin tuoksuja. Sitten perustin perheen ja elin hetken aikaa enemmän ja vähemmän hörhöistä vauva- ja pikkulapsiperheen elämää ja olin noin 8 vuotta käyttämättä tuoksuja. Tarkoitan tuoksuilla nyt hajuvesiä ja sen tyyppisiä tuotteita.

Toki henkilökohtaisesta hygieniasta huolehdin myös tuoksuvilla tuotteilla (vaikkakin esim. kristallikividödö oli useamman vuoden aktiivisessa käytössä). Varmasti olen jokusen kerran noiden vuosien aikana jotain hajuvettäkin iholleni sivellyt mutta kerrat ovat olleet hyvin harvassa. Siitä johtuen minulla on tuoksuarkussani joitakin vintage-tuoksuja, kuten tuo Nina.

Kun sitten taas aloin käyttää tuoksuja siirryin ostamaan uusia, vanhat tuoksut eivät juurikaan enää kiinnostaneet. Ennen kuin nyt. ;-) Onneksi olen kuitenkin vahingossa ymmärtänyt säilyttää tuoksuni valolta suojattuina, jokainen omassa alkuperäisessä pahvipakkauksessaan. Olen muuten tuon asian suhteen järkyttävän pikkumainen ja tarkka, pakkaukset pitää aina säilyttää!

Oma vintage-Ninani on hankittu todennäköisesti joko ihan 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa ja se on refill-versio, 50 ml:n EDT. Pullossa on jäljellä vajaa puolet. Tuoksua ei enää valmisteta. Fragrantica kuvaa tuoksua näin:

"Top notes are aldehydes, mimose, orange blossom, currant buds, green notes, peach, basil, marigold, bergamot and lemon; middle notes are mimose, violet, orris root, jasmine, ylang-ylang, west indian bay and rose; base notes are iris, sandalwood, patchouli, musk, civet, oakmoss, blackcurrant syrup and vetiver."

En tiedä olisiko edt:ni jo vähän ajan saatossa kärsinyt, alkutuoksu on melko pistävä. Se kyllä häviää hetken päästä ja tuoksu muuttuu ihanan kukkaiseksi puuteripilveksi. En oikein osaa arvostella tätä, käytin tuoksua joskus silloin 90-luvun alussa ja se selkeästi muistuttaa minua erilaisista tunnetiloista.

Tuoksu on yllättävän julkea ja rohkea ollakseen niinkin naisellinen kukkaistuoksu. Toisaalta se on 80-luvun tuote, jolloin tuoksut olivat julkeita ja rohkeita. Tuoksu on niin puuterinen etten juurikaan kykene erottelemaan joukosta yksittäisiä nuotteja.

Alkuperäinen Nina olisi varmaan monelle tämän päivän nuorelle naiselle turhan tymäkkää tavaraa, vaikka todella puuterinen onkin. Se on ihanan naisellinen ja romanttinen mutta se viestittää kuitenkin itsenäisestä ja oman tahdon omaavasta naisesta, joka ei turhia jää kummastelemaan. Mielestäni tämä on enemmänkin voimatuoksu, kuin hempeilyä ja romanttista sutinaa.

Uusi Nina on julkaistu 2006 ja sen kehittäjät ovat Olivier Cresp ja Jacques Cavallier. Sillä ei ole nimeä enempää mitään tekemistä aikaisemman Ninan kanssa. Tässä Fragrantican kuvaus tuoksusta:

"Nina is a new modern fairytale fragrance aimed at younger audience. Nina is an elegant floral-fruity gourmand fragrance, the scent of candied fruits. The composition starts sparkly and spontaneous, just like a carefree laughter with the fresh citrus notes of lemon and lime. The sweet gourmand heart is juicy and caramelly due to candied apple, praline note and vanilla whose opulent veil wraps the softly sweet peony and the Moonflower. Finally the apple tree, white cedar and balmy musk notes are touching your skin with their warm and soft sensuality."

Minun nenääni Ninan ensituoksu on todellakin sitruksinen, hyvällä tavalla. Itse en kuvaisi sitä ehkä raikkaaksi, enemmänkin makeaksi. En löydä omenaa sellaisenaan vaikka se epäilemättä joukossa pyöriikin. Vaniljaa tuoksussa on minun makuuni sopivasti, se tuoksuu karkkimaisen makeana ja kiusoittelevana.

Ajan kuluessa tuoksu pehmenee ja karkkimaisuus ja sokerisuus muuttaa muotoaan. Tuoksun luonne muuttuu kikattelevasta ja vähän punastelevastakin neidosta pitkiä ja merkityksellisiä silmäyksiä luovaan kaunottareen. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että tuo lumoojatar saattaa yhtäkkiä puhaltaa hubba bubbaisan purkkapallon...

Tämä uusi Nina on iloisen harmiton tuoksu, täynnä värikästä ja auringontäyteistä kujeilua kukkivassa puutarhassa, kimaltavasiipisten pikkukeijujen piilotellesa lehtien varjoissa. Se on karkkia ja sokeria ja imelää tikkaria, jonka kanssa on varottava etteivät hiukset tartu siihen kiinni kaiken ilonpidon keskellä.

Auringon laskettua horisonttiin puutarhan valtaa pehmeä samettisuus. Hiljaiseksi se ei kuitenkaan muutu; keskellä puutarhaa pulppuaa pieni suihkulähde, joka jatkaa iloista pulputustaan pitkälle yöhön. Se on varmasti nähnyt yhden jos toisenkin varastetun suudelman...

Edt:ksi tämä on todella kestävä, ranteellani häivähtelee hanasti keijupölyä vielä aamullakin. 

Rakastan tuota omppopulloa, se vaan on ihana! Vaikutti muuten ainakin minun ostopäätökseeni, vaikka toki se tuoksu pääosassa olikin. Flankereita Ninasta on tullut tasaiseen tahtiin, niihin en ole tutustunut.

Tuoksuhaaste: Giorgio Beverly Hills; Giorgio Beverly Hills for Women EdT (vintage)

Minun tuoksuhaasteeni etenee kovin hitaasti mutta näillä nyt mennään. Taidan puuhastella tämän haasteen parissa vielä joulukuussakin. ;-) Tämäkin on tavallaan taas huijausta koska kyseessä on vintage-versio. En ole tuoksutellut nykyisin myytävää versiota enkä osaa sanoa tuoksuuko se jotenkin erilaiselta kuin alkuperäinen Beverly Hills. Omani on hankittu joskus 80-luvun loppupuolella.

Giorgio Beverly Hills löytyy siis minulta ihan omasta takaa. Se oli noin parikymppisen minäni yksi lempparibaarituoksu. Jep, luit ihan oikein, parikymppinen Mohn lotrasi tätä tuoksua antaumuksella lähtiessään tyttöjen kanssa viihteelle. En voi kuin toivoa, että kukaan viaton sivullinen ei joutunut takiani sairaalahoitoon tai muuta yhtä ikävää.

Ei sillä, että tuoksu olisi mielestäni varsinaisesti huono tai karmea tms. mutta se on erittäin intensiivinen ja voimakas. Beverly Hills tuotiin markkinoille 80-luvun alussa ja se on ajalleen tyypillisesti runsas ja mahtipontinen, kunnon olkatoppauksilla varustettu Elämys. Se myös jakoi ihmisiä tehokkaasti kahteen leiriin, joko siitä tykkäsi tai sitä vihasi.

Tuoksun luoja Bob Aliano on sittemmin tehnyt tuoksuja ymmärtääkseni lähinnä BOSS:ille (Hugo ja jokunen Hugon variaatio). Tiedä sitten mitä siitäkin ajatella. Ehkä ei pidä ajatella ollenkaan. ;)

Beverly Hillsin alkunuotit koostuvat aprikoosista, bergamotista, appelsiinin kukasta ja persikasta. Keskivaiheilla hallitsevat keikarinkukka (gardenia), jasmiini, orkidea, ruusu, tuberoosa ja ylang-ylang. Pohjatuoksu tarjoilee meripihkaa, valkohankijäkälää (oakmoss), kamomillaa, vaniljaa, myskiä, patsulia, seetriä ja santelipuuta.

Fragrantican mukaan Giorgio Beverly Hills edusti 80-luvulla ylellisyyden symbolia. Sen väitetään olleen tuolloin epätoivottu vieras ravintoloissa intensiteettinsä takia. Mitä en yhtään ihmettelisi, pari kolme tältä tuoksuvaa naista samassa ravintolassa saattaisi viedä kenen tahansa ruokahalun. Tai lähinnä kai kyvyn ruokailla. Tässä tuoksussa on melko valtaisa sillage.

Beverly Hills on raskaan, ehkä jopa siirappisen kukkainen, paksu ja hyvin tiivis. Se kietoutuu kantajansa ympärille kuin toinen iho eikä mielellään päästä irti. Minun nenääni jasmiini on hyvin erottuva tässä tuoksussa ja alan pikkuhiljaa kallistua sille kannalle, että jasmiinia on erittäin vaikea vangita hajuveteen tekemättä siitä melko raskasta tuoksua. Minusta jasmiini on tässä tuoksussa selkeästi dominoiva ja muut kukat tuntuvat kilpailevan raivoisasti saadakseen sen selätettyä.

Giorgio Beverly Hills on todella naisellinen tuoksu, glamouria piisaa ja tuoksusta löytyy myös melkoisen suuri ego. Tämä ei ole paras tuoksu seinäruusulle tai kotihiirelle, liittäisin tähän kirkkaan punaiset huulet, mustat rajaukset, saumasukat, tyylikkään mutta rohkean kotelomekon ja miestennielijän joka ne kaikki kantaa. ;-) Ehdottomasti savuke ja holkki kuuluvat kuvaan myös. Tämä ei suinkaan ole hienostunut tai elegantti, ei mikään viileän tyylikäs englantilaisruusu vaan kunnon kurvit omaava bombshell. ;-D

Pidän tästä tuoksusta mutta sitä on hyvin vaikeaa annostella sopivasti. En myöskään oikein tiedä mihin tilanteeseen tämä tuoksu sopisi koska se tuntuu täyttävän tilan kuin tilan vaikka sitä laittaisi kuinka vähän kerrallaan. Tämän tuoksun kanssa ei varmasti jää huomiotta. Se onkin sitten oma lukunsa saako sillä positiivista vai negatiivista huomiota. Kai minä sitten edelleen kuitenkin käyttäisin tätä iltatuoksuna..... Ympäri mennään, yhteen tullaan! ;-)

Yves Saint Laurent; Paris FdP (vintage)

En omista hyllymetreittäin hajuvesiä ja yleensä, kun hankin kokonaisen pullon jotain tuoksua niin todella pidän siitä. Elämässäni oli useamman vuoden pituinen vaihe, jolloin en juurikaan käyttänyt muita hajusteita, kuin erittäin mietoja deodorantteja tai hajutonta kristallikiveä. En myöskään heitä mitään käyttökelpoista roskiin. Tästä johtuen minulla on muutamia "vanhoja" tuoksuja varastoissani.

Yksi "ikivanhoista" tuoksuistani on Yves Saint Laurentin Paris. Pullo on 50 ml ja siitä on kulutettu suhteellisen pieni määrä. Nettiä kolutessani jäin siihen uskoon, että kyseessä olisi "alkuperäinen" Paris ja sitä vahvistaa tuoksun laatu, se on nimittäin Fleur de Parfum.

En ole mikään tuoksuasiantuntija joten en osaa sanoa miksi se on Fleur de Parfum eikä Eau de Parfum. Olin ymmärtävinäni tutkimusretkelläni, että se olisi kenties voimakkaampi kuin Eau de Parfum mutta en ole lainkaan varma asiasta. Jos joku teistä ihanista osaa selittää mistä on kyse niin mielelläni kuulisin.

Parisistahan on tehty näitä nykyisin kovin suosittuja uusintaversioita jotka ovat vähän niin kuin alkuperäinen tuoksu mutta ei kuitenkaan sama. Itse en ole ollenkaan ollut kiinnostunut tämän tuoksun eri versioista enkä ole niitä käynyt haistelemassa enkä siis yhtään tiedä monta niitä on tullut markkinoille tai mitään muutakaan.

Minun pulloni on kultakorkkinen ja netissä seikkaillessani huomasin, että kultakorkkisesta pullosta puhuttiin vintagena. Huhhuh, vai on meikäläisen biletuoksu vintagea...eli minäkin olen siis vintagea...? No joo, ehkä en kuitenkaan ole ihan vielä museoon parkkeeraamassa. ;-)

Paris on tyypillinen 80-luvun tuoksu. Voimakas ja aika raskas vaikka onkin kukkaistuoksu. Jostain syystä rakastuin siihen viime viikolla uudestaan. Minun Parisini on vuosikaudet majaillut pimeässä ja viileässä vaatehuoneessa. Nykyään se majailee tyttäreni tekemässä ihanan sinisessä puisessa lippaassa, omassa pahvilaatikossaan ja valolta suojassa. Kuitenkin käden ulottuvilla. Olen onnessani tuoksutellut sitä muutamana päivänä ihan vain kotioloissa. Sitä ei todellakaan tarvitse laittaa paljoa, vähän on tässä tapauksessa enemmän. ;-)

En osaa kuvailla sen tarkemmin tuoksun elementtejä, paitsi että se on ruusutuoksu. Netistä löytyy kyllä kattavia kuvauksia Parisista. Ehdottomasti se kuuluu niihin tuoksuihin joita ei voi suihkia suihkimisen ilosta vaan sen laittamisen kanssa täytyy olla varovainen. Liian raskaalla kädellä annosteltuna Parisista muodostuu ympäristöhaitta.

Ihan niin kuin aika monesta muustakin 80-luvun tuoksuluomuksesta. Tähän voisi joku näppärä lisätä, että ihan niin kuin monesta 80-luvun luomuksesta ylipäätään...

Vuodet ovat toki saattaneet tuoda oman lisänsä tuoksuuni mutta niin tai näin niin tällä Fleur de Parfumilla on kyllä mieletön stamina! Olen laittanut tuoksua ranteeseeni tätä kirjoittaessani yli 10 tuntia sitten ja rannetta nuuhkaistessani tuoksu on edelleen erittäin selkeästi havaittavissa. Se on toki pehmennyt ja sekoittunut eikä luonnollisestikaan enää niin terävä mutta erittäin hyvin löydettävissä.