Alkutuoksu on ihana sitruunapommi. En onnekseni törmännyt WC-Ankkoihin, mikä ehkä vähän yllätti vaan aivan ihanasti kirkuvaan keltaiseen sitruskuoroon.Siihen se sitten jäikin. Sitruunoiden pompsahdeltua yksi kerrallaan alas ranteeltani alkoi joukosta luikerrella nenääni tunkkainen minttu. Muut osat tuoksusta jäivät taas mintun jalkoihin, se piilotteli niitä selkänsä takana ja lällätteli minulle todella ikävään ja lapselliseen tapaan.
Todella harmillista, tässäkin tuoksussa haistan ihan selkeästi taustalta ihanuutta ja varsinkin basilika olisi kiinnostanut. Sitä en kuitenkaan minttuisuuden takaa tavoita. Eau du Sudissa minttu on sellaisena mummominttuna, vähän tunkkaisena, aavistuksen ummehtuneena.Tuoksu on kovin kevyt ja sen kesto on suorastaan naurettava. Tai no, säilyi tuo minttuisuus suhteellisen pitkään mutta nenän sai todellakin parkkeerata iholle hyvin tiiviisti tuoksun haistaakseen. Ja tämä siis jo muutamassa tunnissa.
Eau du Sud on kevyt ja hempeä, alun kirkuvasta sitruskuorosta huolimatta. Tästä nousee mieleen kuva vaaleankeltaisesta valosta ja sitruunankeltaisesta shifongista. Kenties vähän marenkia. Huoleton, ehkä jopa vähän ylimielisen välinpitämätönkin, kuriton kenties. Syötävän söpö mutta hieman pikkuilkeä sitruunakeiju.
En muuten ymmärrä suhdettani mintun tuoksuun. En ole koskaan aikaisemmin kokenut sitä vastenmieliseksi ennen kuin nyt hajuvesissä Yuzu Fou-tuoksuttelun jälkeen. Sen jälkeen olen siis haistanut tuon tietyn hajuvesissä tuoksuvan mintun aromin muualtakin enkä todellakaan muista kiinnittäneeni siihen koskaan aikaisemmin mitään huomiota. Jännittävää!
Kuvat täältä ja täältä.

