Serge Lutens; Fumerie Turque EdP

Lähdin katsomaan teinittäreni luokan näytelmää ja ranteissa tuoksui Fumerie Turque. Hyvin maltillisesti tosin. Olin kokeillut sitä jo kerran aikaisemmin, ihan vaan kotona, kaikessa rauhassa.

Kun sen kanssa lähti ihmisten ilmoille niin se selkeästi muuttui maskuliinisemmaksi, autoon istuessani tuli hetkeksi kovin miehekäs olo. Voin kertoa, että en todellakaan ole millään muotoa vähääkään miehekäs. Ainakaan siis ulkoiselta olemukseltani. Hauska fiilis kuitenkin. ;-)

Fumerie Turque aukeaa ihanan savuisena. Sen savu on pehmeää mutta paksua. Fragranticassa joku arviossaan ehdotti tälle käyvän nimeksi Burleski cabareen vanhat verhot. Oi kyllä! Tämä tuoksu sopisi oikein mainiosti vähän hämyiseen ja ajan saatossa jo hieman nuhjuiseksi muuttuneeseen burleski cabareen saliin, jonka seinät on verhottu brokadikuvioisella, paikka paikoin haalistuneella tapetilla.

Ikkunoiden edessä roikkuvat raskaat samettiverhot pitämässä ylimääräisen valon poissa. Ilma on sakeana sikarin savusta, sen hitaan ja verkkaisen kiemurtelun voi nähdä pienessä valojuovassa, joka siivilöityy erään huolimattomasti suljetun verhon raosta.

Ilmassa väreilee ilo ja nauru, hauskanpito ja välittömyys. Tunnelma on estottoman rento. Pöytien alla, lähellä lattiaa leijailee sähköinen lataus, se on valmistautunut koska tahansa vaihtamaan ilon ja naurun intohimoon ja hiljaiseen voihkeeseen, hauskanpidon ja välittömyyden kiihkeään syleilyyn ja unohdukseen.

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että lataus ei koskaan purkaudu, se on aina ja ikuisesti löydettävissä burleski cabareen hämyisestä salista, kiertelemässä pöydänjalkoja, kietoutumassa nilkkojen ympärille... Katsojat nauravat, viihtyvät, pitävät hauskaa ja jokaisen nilkkoja hivelee sanaton ja näkymätön intohimo, hyväilee niitä hiljaa ja salaa.

Kypsyessään tuoksun voimakas savuisuus muuttuu makeammaksi, hunajaisemmaksi. Tuoksussa on aistittavissa hienoinen saippuainen puhtaus, kenties yhteinen kylpyhetki burleski show:n päätteeksi? Fumerie Turque on kaikessa pehmeydessään ja harmonisuudessaan hyvin seksikäs tuoksu, hyvin viettelevä, jopa viekas. Sen drydown on erittäin herkullinen, suorastaan hypnoottinen.

Jos vertaan tätä tuohon aikaisemmin arvostelemaani Cherguihin niin Fumerie Turque on mielenkiintoisempi ja moniulotteisempi. Chergui on helppo ja varma, alusta loppuun. Fumerie Turque taas haastaa, se kiusoittelee ja antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä välttämättä antaa. Kunnes yhtäkkiä huomaatkin sen ottavan ilman minkäänlaista vastarintaa. Etkä itsekään ole ihan varma mitä tapahtui. Chergui on kiltti, kaunis, tylsästi täydellinen. Fumerie Turque on näennäisen kiltti, komea, särmikäs.

Ihania ne on molemmat, täytyy vaan tarkkaan miettiä mitä haluaa ennen kuin iskee kiinni. ;-)

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Serge Lutens; Chergui EdP

Serge Lutensilla tuntuu olevan kova maine niche-tuoksujen maailmassa ja erityisen vankka fanikunta. Välillä kun tuolla netin syövereissä pyörähtelee ja lueskelee erinäisiä kirjoituksia aiheesta, niin tulee väkisinkin olo, että jos et osaa arvostaa Luntensejasi et ymmärrä mistään mitään, ja että Lutensin tuoksut ovat jonkin sortin mittapuu jolla erotellaan rikat rokasta ja jyvät akanoista.

Minä kun olen tällainen vaikea ihminen ja asetun usein automaattisesti vastustamaan vaateita ja massan mielipiteitä, niin tuollainen herättää minussa heti kapinan. Niinpä kun aloin kokeilemaan Serge Lutensin tuoksuja, ei asenteeni niitä kohtaan ollut ehkä ihan paras ja otollisin. Toisaalta odotin kokevani jotakin todella mullistavaa ja pään räjäyttävää.


Chergui on hyvin miellyttävä ja pehmeä. Sen savuisuus on kevyesti leijailevaa ja makeus kermaisaa. Se syvenee ja kehittyy iholla kauniin kiehtovasti, jopa hieman viekoitellen.

Tuoksun alku on kuin vähän kevytmielinen nuori nainen, joka flirttailee nuoruuden pettämättömällä mutta kokemattomalla itsevarmuudella. Tuntien kuluessa se muuttuu sensuelliksi elämää nähneeksi ja kokeneeksi aikuiseksi naiseksi, jonka ei tarvitse erikseen flirttailla. Tämän tuoksun drydown on suorastaan herkullinen.

Chergui on omalla tavallaan täydellinen tuoksu. Täydellisyys tekee siitä kuitenkin vähän tylsän. Pidän Cherguista kovasti mutta palaan aina vain yhteen ja samaan sanaan yrittäessäni miettiä miten tätä tuoksua kuvaisin ja se sana on miellyttävä. Tässä on kaikki niin hirmuisen miellyttävää, että sen miellyttävyys alkaa jo melkein tökkimään.

Chergui on siis erittäin, erittäin miellyttävä tuoksu. Tätä voisin käyttää arkituoksuna johon on helppo turvautua sellaisina päivinä, kun mikään muu tuoksu ei oikein inspiroi ja haluaa kääriytyä johonkin hyvään ja miellyttävään.
Kuva täältä.

Parfum d'Empire; Ambre Russe EdP

Kun kokeilin tätä ensimmäistä kertaa niin ensimmäinen ajatus tuoksua nuuhkaistessani oli isovanhempieni samovaari. Että kaippa tässä jotain venäläistä on. ;-)

Ambre Russe Parfum d'Empiren sanoin:
An opulent elixir , as passionate as the Slavic soul.
In this intense elixir, the opulence of the Russian Empire is conjured by the golden warmth of ambergris, intensified by vibrant spices, the smoky aroma of Russian tea and the spirituality of incense.
Ambre Russe, a fragrance for impassioned souls.

Minun esiesiesi-isäni ovat kotoisin Venäjältä. Minä olen kuitenkin aivan täysin paljasjalkainen hämäläinen. Ainoa vähänkään venäläisyyteen viittaava asia elämässäni on ollut mummolan samovaari. Kuitenkin koen Ambre Russen jotenkin venäläiseksi. Yllättäen myös kotoisaksi ja tutuksi. Mitä ihmettä??

Rakastan Ambre Russen savuista teen aromia, jonka Parfum d'Empirekin kuvaa tuoksussa olevan. Kerrankin todellakin erotan savuisuuden tuoksusta. Mahtavaa! Ambre Russe on jotenkin todella levoton, suorastaan kiihkeän levoton. Tässäkin olen samaa mieltä tuoksun kuvauksen kanssa. Mieleen nousee mielikuva levottomista jaloista.

Toisaalta tuoksu on myös rauhallinen. Tekee mieli haaveilla slaavilaisesta rakastajasta! Jos haave toteutuisi niin jäisikö siitä kuitenkaan jäljelle muuta kuin sydänsurut ja muistot, joita olisi kenenkään vaikea ylittää...? Mitään pysyväähän olisi nimittäin turha odottaa.

Jostakin mielen perukoilta ryömii päivänvaloon muisto eräästä TV-sarjasta; Tsaarin kuriiri oli ohjelman nimi. Olen ollut aika pieni kun sarjaa on esitetty Suomen televisiossa, mutta se jäi näköjään melko lähtemättömästi mieleen. Vladimir Cosman säveltämä Nadjan teema tuntuu heti kovin tutulta (joka ei ole kuitenkaan sarjan tunnusmusiikki).

Olen jostain syystä aina kuvitellut etten pidä Ambre Russen kaltaisista, melko mausteisista tuoksuista. En osaa sanoa miksi. Ehkäpä ne olivat liian tujuja pikku-Mohnille ja olen sitten kartellut niitä myös aikuistuttuani.Tästä kuitenkin pidän. Saattaa jopa olla, että olen vähän rakastunut.

Ambre Russe kiehtoo. Se on herkullisen lämmin, viettelevä, mutta kuitenkin helposti lähestyttävä ja silti vähän pelottava. Se herättää luottamuksen, mutta ei lupaa mitään. Se tulee ja menee miten tykkää eikä kysele lupaa keneltäkään. Se hurmaa, rakastaa ja antaa kaikkensa. Niin kauan kunnes se lähtee, ilman selityksiä. Tosin joskus saatat huomata toivovasi, että se jo lähtisi...

Myös Gogolin nenä on tuoksutellut Ambre Russea, lähdenpä tästä itsekin lukemaan mihin Gogol on päätynyt arviossaan.

Kuvat täältä ja täältä.