Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuberosa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuberosa. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. huhtikuuta 2012

Heeley; Ophélia EdP

Ensireaktio: jasmiini, tuberosa, ylang-ylang. Aika lailla yhtenä. Minulle ehkä liian kukkaisan mehevän voimakas. Hetken päästä tuoksun asetuttua paremmin iholle, siitä muodostuu vähemmän ärjyvä, se tasapainottuu, herkistyy ja muuttuu sitä hienostuneemmaksi mitä pidempään se iholla kypsyy.

Toisella kokeilukerralla alku ei enää tunnu ihan yhtä ärjyvältä, vaikka se kovaa ääntä pitääkin.  Kovin lähelle ihoa ei nenää tee silti mieli tunkea heti tuoksun lisäämisen jälkeen. Tuoksun inspiraatiolähteenä sanotaan olevan Shakespearen Hamlet-näytelmän traagisen surullinen Ophelia-neito.

Hamlet ei ole koskaan kuulunut omiin lemppareihini, joten myös Ophelia hahmona on minulle vähän etäisempi. Mutta se vähä mitä Ophelian henkilökuvasta tiedän niin sanoisin, että Heeleyn tuoksutulkinta sopii kyllä hahmoon.

Ehkä voisin harkita käyttäväni tätä kesällä, juhannuksen nurkilla...kesäinen aamuyö, satakieli on juuri aloittanut liverryksensä, maa on kasteesta kostea ja pelloilla hiipii hentoinen usva. Auringon ensimmäiset säteet hiipivät pikku hiljaa kultaamaan korkeimpien puiden latvat. Livahdamme hiljaa heinälatoon. On vähän kylmä mutta ei se haittaa, lämmitämme toisiamme.

Ophélian jasmiini on mielestäni hyvin aidon oloinen eikä se muutu liian painavaksi tai eritteiseksi niin kuin toisinaan tuppaa jasmiinituoksuissa käymään. Pidän tässä tuoksussa siitä, että kukat ovat kiitettävästi tasapainossa keskenään, ne eivät hukuta toisiaan allensa vaan tuoksuvat sulassa sovussa yhdessä. Tosin minun nenääni jasmiinilla on tässä tuoksussa aavistuksen dominoiva rooli mutta se ei käyttäydy kuitenkaan diivan elkein.

Tuoksu kestää hyvin, sen intensiteetti on ihailtava vielä tuntienkin päästä lisäämisestä. Jasmiini kehittyy ajan mittaan todella kauniisti. Uskaltaisinko sanoa, että tähän mennessä tuoksuttelemistani jasmiituoksuista tämän on kaunein ja aidoin. Tosin en ole mikään konkari todellakaan ja kokemukseni on vähäistä. Tuberosa tuoksuu minun nenääni tukituoksuna mikä vähän yllätti. Usein haistan tuberosan aika raskaana mutta tässä se sointuu hyvin kauniisti toisiin nuotteihin. Ylang-ylang tuntuu matkan varrella jäävän vähän muista jälkeen, liekö hieman ujo.

Drydown tuoksuu minun nenääni ihanan makeana. Myski tuntuu siinä hempeänä ja lempeänä. Sitä on minun makuuni juuri sopivasti ja houkuttelevan vähän. Se ei viivy kauaa, käy vain pikaisesti kylässä. Jasmiini ja tuberosa astuvat alas näyttämöltä useiden tuntien esityksen jälkeen ja lavalle jää kainosti tanssahtelemaan ylang-ylang. Tosin jasmiini on sen verran turhamainen, että sen on pakko käydä välillä pyörähtämässä ihan vain näön vuoksi vaikka back stage jo enemmän kutsuukin.

Ophélia pääsi yllättämään kehityskaarellaan. Heti iholle pääsyn jälkeen se tuntui aivan liian ärtsyltä ja tukahduttavalta mutta ajan kanssa tuoksusta kehittyikin vallan kaunis kokonaisuus. Miellän tämän kovin kesäiseksi mutta enemmän viileisiin ja kuulaisiin kesäöihin sopivaksi kuin helteeseen. Henkilökohtaisesti koen voimakkaat ja raskaat kukkaistuoksut kuten esim. jasmiini ja tuberosa helposti kyllästyttäviksi, ne vain alkavat jossain vaiheessa kärytä raatomaiselle. Tähän tuoksuun se toisaalta olisi kenties ollut ihan osuvakin loppuhuipennus...


Tässä tapauksessa en tuota ikävää raatoefektiä kuitenkaan kokenut (mitä en toki jäänyt harmittelemaan), vaan tuoksu pysyi kauniina loppuun saakka. Ophélian drydown on kertakaikkisen ihana!

Tätä tuoksua voisin kuvitella käyttäväni mutta en taida pitää siitä ihan niin paljoa, että raaskisin sijoittaa kokonaiseen pulloon. Varsinkaan, kun pullossa on 100 ml ja se maksaa toistasataa euroa.  Lisärajoitteena vielä sekin, että tuoksun raskauden ja täyteläisen kukkaimelyyden takia sitä tulisi todennäköisesti käytettyä suhteellisen harvoin.

En osaa laittaa näitä rehevän mutta toisaalta herkän kukkaisia tuoksuja minkäänlaiseen järjestykseen tässä vaiheessa "tuoksuttelu-uraani". Mikä on paras jasmiinituoksu, entä tuberosa? Erot ovat hienonhienoja silloin, kun kysymys on selkeästi kukkaistuoksuista. Tämän kaltaisia tuoksuja pitäisi kenties tuoksutella useampaa yhtä aikaa (jos vaan moiseen kykenee) voidakseen erotella tuoksujen eroavaisuuksia ja yksilöllisiä ominaisuuksia muutenkin kuin vain mutu-tuntumalla.

Syysviiru arvioi kanssani Ophélian simultaaniarviona.

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Serge Lutens; Datura Noir EdP

Tästä tuli ensimmäisenä mieleen lapsuudesta tuttu vaaleanpunainen penisilliini. Jotkin karkit maistuvat saman tapaiselle kuin se vaaleanpunainen litku. Onneksi en joutunut sitä litkimään samoissa määrin kuin reppana sisareni, jolla oli korvatulehdus vähän väliä ja tämän tästä. Tuo penisilliinin häivähdys on nopea ja häviää lähes saman tien.

Datura Noirissa minun nenääni tunkee ehdottomasti selkeimmin tuberosa. Se on niin voimakas, että sen alta on vaikea erottaa muita nuotteja. Tämä jätti ihooni jäljen, pienen punerruksen kämmenselkään. Kuvittelin myös tuntevani pientä kihelmöintiä iholla jossain vaiheessa.

Tämä on täyttä tuoksua. Tyylikäs ja määrätietoinen, jotenkin sellainen kummallinen risteytys piinkovaa bisnestä ja röyhelöistä naisellisuutta. Kaiken kukkuraksi tuoksun eläessä siihen tulee jossakin vaiheessa mukaan ripaus rahvaanomaisuutta, hameen helma nousee kadunkulmassa ja esille pyrkii sukkanauhoin kiinnitetty verkkosukka.

Kadunkulmasta päästään kuitenkin suht nopeasti ohitse ja helmatkin laskeutuvat omalle paikalleen. Poskien punoituksen laskemiseen menee tosin hetken verran pidempään. Loppua kohden tuoksu pehmenee ja tulee kiltimmäksi. Tuberosa antaa (ehkä vähän vastentahtoisesti) tilaa toisillekin nuoteille, joskaan se ei päästä kokonaan irti.

Drydown on silti aavistuksen homssuinen ja äklö, tuoksu alkaa pikkuisen kyllästyttää loppua kohden. Siitä tulee hiukan tyrkky olo. Levinnyt huulipuna, kokoalushame joka on yläosastaan vähän vinossa, verkkosukkiinkin on tullut reikä. Pölynimurikauppias....




Jos et pidä tuberosasta niin tämä ei todennäköisesti ole sinun tuoksusi. Jos taas pidät niin kannattaa kokeilla. Itselleni Datura Noirin tuberosa on vähän turhan ylitsepursuava ja vanilja sekä kookos tekevät siitä hieman turhan raskaan yhdistelmän. Tuoksu on tavallaan kiehtova mutta ihan liian täyteläinen minun makuuni, ainakin jos mietin sen käytettävyyttä.