Serge Lutens; Feminité du Bois EdP

Yritin tuoksutella tätä tarkistamatta nuotteja etukäteen. Menestys ei ollut kummoinenkaan. Ensimmäisenä mielessä häivähtivät seetri ja ruusu ja sitten tuoksu valtasikin otsalohkon ihan vain tuoksuna. Kukkaispuisena.

Hetken kypsyttelyn jälkeen tuoksusta kehittyy ulos siihen särmää tuova myski. Tuoksu pölisee jonkin verran puuterisena. Se on hienostunut, jakkupukumainen, tummanharmaa ohuilla vaaleanharmailla raidoilla, konservatiivinen. Voisin kuvitella sen sulautuvan saumattomasti miehiseen businessmaailmaan, keskelle tummapukuisten herrojen palaveria pilvenpiirtäjän ylimpiin kerroksiin. Tyylikäs, sopivasti miehekäs mutta kuitenkin selkeästi feminiininen.

Feminité du Bois on selkeä mutta maltillinen. Se on voimakas tuoksu mutta ei liian päällekäyvä. Se antaa varoituksen voimasta ja valmiudesta käyttää sitä mutta kutsuu samalla ystävällisesti peremmälle. Kehittyessään se pehmenee ja hienostuu entisestään.

Voiman ja särmän alta alkaa paljastua vaaleanpunaista silkkiä ja sensuellia vetovoimaa. Avaran, ikkunoiden ympäröimän toimiston valtava puinen kirjoituspöytä alkaa kutsua luokseen muutenkin kuin työnteon puitteissa. Niitä, joilla on kravatti kaulassa se alkaa hienoisesti kiristää.

Laskeva aurinko osuu suoraan toimistoon ja alkaa hellästi kuumotella ja lämmittää ilmaa. Feminité du Bois riisuu samaan tahtiin jakkupukuaan ja silkkinen alushamekin alkaa tuntua nihkeältä hien pisaroidessa iholle. Jäljellä on kiimainen kutsu lopettaa palaveri tältä päivältä ja siirtyä vallan muihin agendoihin.

Minun ihollani Feminité du Bois ei ole kovin pitkäkestoinen. Sen drydown on hyvin hiipivää sorttia joka häviää iholta kuin notkeavartinen tanssijatar. Lopun kiimaisuus on jotenkin todella yllättävää, se ei olisi tullut mieleenkään tuoksun alussa ja muutenkin Feminité du Bois'n koko kehityskaari on jotenkin ristiriitaisen vastakkainen ja yllättävä.

Gogolin kokemus tästä tuoskusta oli hieman erilainen. Siinä missä minun Sirkka-Liisani pukeutuu kalliiseen tummaan jakkupukuun astellakseen lähinnä miehistä koostuvaan johtoryhmän palaveriin, pukeutuu Gogolin Sirkka-Liisa Pelastusarmeijan univormuun. Tässä mielestäni kiteytyy mainiosti eräs tuoksuharrastuksen helmistä; yksi tuoksu, kaksi aivan erilaista tulkintaa.

Kuva.

Parfum d'Empire; Yuzu Fou EdP

Ihan heti alkuunsa täytyy sanoa, että ei ole Mohnin juttu tämä. Tätä arviota varten pakotin itseni testaamaan tätä tuoksua toista kertaa iholleni ja jouduin hetken keräämään rohkeutta tehdäkseni sen. *yökkää*

En tiedä päteekö tuoksuihin sama kuin makuihin eli että vierasta makua on maisteltava noin 15 kertaa ennen kuin siihen tottuu. Vaikka se olisi alkuun maistunut pahalle siitä usein alkaa pitämään - tai sitä oppii ainakin sietämään - viidentoista makustelukerran jälkeen. Noh, ainakaan tämän tuoksun kanssa en aio asiaa testata.

En muista nyt ainkaan kovin äkkiseltään hajuvettä joka olisi aiheuttanut minussa näin voimakkaan vastenmielisyyden tunteen. Hämmästyksissäni luin useita ylistäviä arvioita tämän tuoksun ihanuudesta, en nopealla etsimisellä löytänyt yhtäkään negatiivista tuoksukokemusta Yuzu Fousta. Onkohan minun nenäni rikki....

Yuzu Fou kuvattuna Parfum d'Empiren sanoin:
A splash of freshness from Japan. Yuzu Fou opens with the crackling scent of Japanese yuzu, set in a cocktail of concentrated citrus extracts (kumquat, sweet orange, bitter orange...) topped off with an icy splash of mint. Verbena absolute and a green bamboo accord boost the coolness of this "crazy yuzu". Blond cedar wood, neroli and white musk flesh it out. Yuzu Fou, a green, zesty splash inspired by modern Japan, where nature blends with urban life...

Juu ei! Jos moderni Japani tuoksuu tältä niin morjens! Alun sitruksisuus on tässä aika ihana. Harmistuksekseni se jää kuitenkin kaiken sen tunkkaisuuden ja homeisuuden alle joka tuoksusta puskee ja tunkee väkisin nenääni. Vatsassa tuntuu suorastaan vastenmielisyyden möykky. En osannut alkuunsa sanoa mikä vastenmielisyyden aiheutti. Epäilin rautayrttiä (verbena). Nyttemmin olen ikäväkseni saanut huomata, että se on minttu! Valitettavasti Yuzu Foussa tuoksuva minttu on tämän tuoksuttelun jälkeen "pilannut" minulta joitakin minttuisia juttuja. En ollut esimerkiksi tajunnut aikaisemmin etten pidä käytetyn piparminttuteepussin tuoksusta. Nyt tiedän.

Jos tämä tuoksu olisi väri niin kuvaisin sen vihertävän homeisen kirjavaksi, harmaaksi betoniseinäksi. Ärsyttävästi tuoksun elinkaaren edetessä tuon homeisen seinän takaa yrittää nenääni kiemurrella ihania, hentoja, kauniita ja herkkiä vaalen vihreitä versoja mutta eivät ne löydä reittiä kammottavan kostean ja homeisen betoniseinän lävitse. Tiedän niiden olevan seinän takana mutta en pääse niiden luokse eivätkä ne saavuta minua. Turhauttavaa!

Mitä pidempään tuoksu ranteellani kypsyy sen kuivemmaksi betoniseinä kuivuu ja homekin siitä pikkuhiljaa häviää. Ällöttävä homeenvihertävä harmaus ei kuitenkaan häviä kokonaan. Tämä tuoksu todellakin on "hullu"! Se saa minutkin enemmän ja vähemmän sekopäiseksi.

Voin kuvitella jonkun pitävän tästä tuoksusta. Se on taiten rakennettu ja jännittävä eikä todellakaan tavanomainen. Sitäpaitsi, ei kaikkien iholla kasva homeista betoniseinää, että senkin puolesta tämä tuoksu varmasti saa ihan uuden muodon jonkun toisen iholla. Minulle tämä on ehdoton inhokki ja luulenpa, että en voisi koskaan oppia pitämään tästä. Sietämään ehkä, nippa nappa.

En tiedä onko tuossa hometta, lienee suurimmaksi osaksi sammalta. Hmmm, tarpeeksi kun tuota tuijottaa niin sehän alkaa näyttää jopa kauniilta....no, minä en kuitenkaan tule koskaan pitämään Yuzu Fousta, ihan sama miten paljon sitä sisääni kiskoisin.