Tuoksuhaaste: Gucci; Flora by Gucci ja Flora by Gucci Eau Fraîche

Gogol heitti siis haasteen ilmaan: valitse kirjain ja tuoksuttele löytämäsi tuoksut kyseisen kirjaimen kohdalta. Itse valitsin G:n käymättä ensin tarkistamassa "koti-Emotionin" tuoksuhyllyä. Pöh! Ensinnäkään tuoksut eivät ole siellä aakkosjärjestyksessä. Tai sitten olen tyhmä ja sokea. Toisekseen tuoksuja oli jotenkin kauhean vähän. :-O

En pääse päivittäin testaamaan tuoksuja joten minulla on vähän huijauksen makua tässä haasteessa eli joudun osan tuoksuista arvostelemaan pelkästään niille paperiliuskoille suihkittuna. Niin näistäkin toisen. Mikä on toki harmillista koska tuoksut pääsevät oikeuksiinsa vasta iholla. Tai pitäisikö sanoa, että tuoksu on todellinen vasta iholla. Toisaalta, tuoksut reagoivat hieman eri tavalla jokaisen iholla eli siinä mielessä paperille tuoksuteltu näyte kertonee ehkä miltä tuoksu "puhtaana" tuoksuu. Hmmm.

Flora by Gucci on nimensä mukaisesti kukkaistuoksu. Sen kuvataan tuoksuvan alkuunsa sitrukselta ja pionilta, sydäntuoksun koostuvan ruususta ja osmanthuksesta ja lopulta patsulilta ja santelipuulta. Tuoksuttelin tätä paperiliuskalta - jossa tuoksu muuten tuntuu kestävän ikuisesti.

Alun sitrusaromit eivät ole kovin voimakkaat, sen verran vain, että ensituoksuun tulee pientä pistävyyttä. Sen hävittyä melko nopeasti jäljelle jää ihanan puuterinen pilvi. Pastellivärinen. Mutta ei kuitenkaan ihan höttöä. Kaunis tuoksu, hyvin naisellinen, melko kevyt ja ilmava.

Pidän tästä, voisin harkita jopa hankkivani. Kiiltokuvamaisen ihana. Mutta pakko sanoa, että vähän tylsä. Kulmat ovat pyöreät ja pehmeät. Jos Flora by Gucci olisi nainen niin se näyttäisi renessanssin muodin mukaiselta pehmeän pyöreältä ja maidonvalkealta. Jos se olisi taulu niin sen olisi luultavasti maalannut Sandro Botticelli.

Flora by Gucci Eau Fraîche pääsi iholle. Harmillisesti tuoksuttelin nämä näin päin koska au fraîche osoittautui mielestäni huonommaksi. Sen alkutuoksussa kuvataan tuoksuvan mandariini, bergamotti, kumkvatti, sitruuna ja pioni. Sydäntuoksuihin kuuluvat ruusun terälehdet ja osmanthus vihreällä ja vetisellä lisällä, pohjatuoksun koostuessa santelipuusta, patsulista ja pink pepperistä (mikä lie suomeksi, joku roseepippurin sukulainen)

Aluksi kun suihkaisin iholle olin ihastuksesta ymmyrkäisenä, ihana, ihana tuoksu. Vaan pisarapilven häivyttyä jäi iholle tuoksumaan hieman kitkerä, pistävän kuivakka katku. Periaatteessa eau fraiche-versio ei ole kovin erilainen mutta minun nenääni siihen on lisätty terävyyttä, joka kai raikkaudeksi on tarkoitettu mutta jota ainakaan minä en sellaisena tavoita.

Jos Flora by Gucci olisi se renessanssin rehevän ihana posliiniunelma niin eau fraîche taitaa siihen verrattuna olla Shakespearen Macbethin kolme noitaa. Noh, ehkä hieman liioittelen tuossa mutta olin vaan niin pettynyt, että se taitaa lisätä negaatioita. Eau fraîche ei ollut kestävyydeltään kovinkaan kummoinen. Se ei myöskään luonut samaa ihanaa puuteripilveä ympärilleen kuin emotuoksunsa. Ei minun teekuppini.

Molemmissa pidin pullon ulkonäöstä. Suhteellisen simppeliä muotoilua mutta ei turhan tylsää kuitenkaan. Rusetti kiva lisäasuste mutta ei liikaa. Selkeätä, suoraviivaisuutta romanttisella lisällä.

Tauer Perfumes; Collectibles, Zeta EdP

Tauer Perfumesin sivuilta:

The fragrance opens up with a bright chord of lemon and bergamot with a sweet orange note. Ylang, orange blossom absolute and steam distilled neroli all join a natural and vivid Linden blossom in the heart of the fragrance that shines together with a honey yellow rose.

It is light, gentle yet brilliant. A vibrant orris root note, in balance with natural sandalwood from Mysore and natural vanilla, form a base note that melts into the linden blossom heart and imparts a luxurious element.

Minun nenäni, vaikka tarkka onkin, ei ole tarpeeksi harjaantunut voidakseni erotella nuotteja kovinkaan tarkasti. Erotan kyllä tuoksuista itselleni tutut ja sitä kautta tunnistettavat tuoksut mutta en osaa esimerkiksi erottaa tiettyjen iiristen juurta ja nimenomaan Mysorelaista santelipuuta. Vielä. ;-) Se ei kuitenkaan estä minua nauttimasta tuoksuista, kuten vaikkapa tästä vihreän värisestä Zetasta.

En siis kuvaa tuoksua vihreäksi vaan tuoksun väri on mielestäni vihreä. Joka vuosi lehmuksen kukkiessa nuuhkin ilmaa ihastuksissani ja mietin itsekseni, että tämän tuoksun kun saisi pulloon! Zetan sydän on lehmuksenkukka mutta se ei ole minusta tässä samanlaisena kuin suomalaisessa kuulaassa kesäyössä vaan voin kuvitella sen ennemmin keski-Euroopan yön lämpimän pimeään pehmeyteen.

Minulle Zeta ei aukea mitenkään erityisen sitruksisena jostain syystä vaikka kuvauksen perusteella sen voisi kuvitella olevan hyvinkin sitruksisen. En kuvaisi sitä myöskään kevyeksi (kuten en toisiakaan Tauer-samplejani) mutta pehmeä ja lempeä se kyllä on. Sitruunaiset aromit sekoittuvat ihanan harmonisesti lehmuksenkukkaan, joskaan ne eivät säily kovinkaan pitkään. Ensituoksu on mielestäni Zetassa aika lyhytikäinen.

Kuvaisin Zetaa sanoilla pyöreä, kenties jopa pirskahtelevan pyöreä, iloinen ja positiivinen. Zetassa ei ole mitään eroottista eikä salaperäistä, se on ihana aurinkoinen kesäpäivä, täynnä iloa ja ystävyyttä. Aavistus vaniljaa tuo siihen lämpöä ja lempeyttä. Minun ihollani tuoksusta puskee sen keskivaiheilla melko voimakkaana esille ylang mutta jossakin siellä syvällä on aistittavissa koko tuoksun elinkaaren ajan ihana lehmuksenkukka. Erityisesti huomaan lehmuksenkukan kun painan nenän kunnolla kiinni ihoon, silloin aistin sen lähes sellaisena kuin suomen kesässä. Tosin tuoksu pakenee salakavalasti kuin savukiekurat nenäni edestä.

Loppua kohden iiris ja santelipuu nousevat enemmän esille mutta lehmuksenkukka säilyy tuoksussa mukana koko matkan ajan. Loppua kohden tuoksuun tulee mukaan häivähdys joulua, mikä on ehkä hieman hämmentävää koska tuoksu muuten on selkeästi kesäinen. Mutta korostan siis sanaa häivähdys.

Kesäisyydestään ja ihanasta lempeydestään huolimatta Zeta ei ole mikään kevyt tuoksu. Se on pehmeä, pyöreä, jopa raskas hetkittäin. Ei kuitenkaan millään lailla tunkkainen. Minun makuuni Zeta on paksua ja tiivistä, täyttä tuoksua. Ikäänkuin siinä olevat ainesosat olisivat jotenkin enemmän tuoksuvia kuin useimmissa massatuotannon tuoksuissa.

Zetan laittamisen kanssa kannattaa olla huolellinen. Pienikin määrä tuoksuu jo kivasti; yhtään liikaa ja herkullinen tuoksu muuttuu kiusaksi. Zetan kestävyys on hyvä, se tuoksuu ihollani vielä ihan selkeänä 8 tuntia laittamisesta ja jopa seuraavana aamuna se saattaa kummitella vienona, häivähdyksen omaisena varjona iholla. Mielestäni Zeta on selkeästi päivätuoksu ja kesäisyydestään huolimatta se sopii minusta kaikkiin vuodenaikoihin. Erityisesti pidän siitä miten Zeta sulautuu ihoon, se ikään kuin tulee osaksi sitä. Pidän tästä tuoksusta kovasti sopivasti annosteltuna.