Serge Lutens; Fumerie Turque EdP

Lähdin katsomaan teinittäreni luokan näytelmää ja ranteissa tuoksui Fumerie Turque. Hyvin maltillisesti tosin. Olin kokeillut sitä jo kerran aikaisemmin, ihan vaan kotona, kaikessa rauhassa.

Kun sen kanssa lähti ihmisten ilmoille niin se selkeästi muuttui maskuliinisemmaksi, autoon istuessani tuli hetkeksi kovin miehekäs olo. Voin kertoa, että en todellakaan ole millään muotoa vähääkään miehekäs. Ainakaan siis ulkoiselta olemukseltani. Hauska fiilis kuitenkin. ;-)

Fumerie Turque aukeaa ihanan savuisena. Sen savu on pehmeää mutta paksua. Fragranticassa joku arviossaan ehdotti tälle käyvän nimeksi Burleski cabareen vanhat verhot. Oi kyllä! Tämä tuoksu sopisi oikein mainiosti vähän hämyiseen ja ajan saatossa jo hieman nuhjuiseksi muuttuneeseen burleski cabareen saliin, jonka seinät on verhottu brokadikuvioisella, paikka paikoin haalistuneella tapetilla.

Ikkunoiden edessä roikkuvat raskaat samettiverhot pitämässä ylimääräisen valon poissa. Ilma on sakeana sikarin savusta, sen hitaan ja verkkaisen kiemurtelun voi nähdä pienessä valojuovassa, joka siivilöityy erään huolimattomasti suljetun verhon raosta.

Ilmassa väreilee ilo ja nauru, hauskanpito ja välittömyys. Tunnelma on estottoman rento. Pöytien alla, lähellä lattiaa leijailee sähköinen lataus, se on valmistautunut koska tahansa vaihtamaan ilon ja naurun intohimoon ja hiljaiseen voihkeeseen, hauskanpidon ja välittömyyden kiihkeään syleilyyn ja unohdukseen.

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että lataus ei koskaan purkaudu, se on aina ja ikuisesti löydettävissä burleski cabareen hämyisestä salista, kiertelemässä pöydänjalkoja, kietoutumassa nilkkojen ympärille... Katsojat nauravat, viihtyvät, pitävät hauskaa ja jokaisen nilkkoja hivelee sanaton ja näkymätön intohimo, hyväilee niitä hiljaa ja salaa.

Kypsyessään tuoksun voimakas savuisuus muuttuu makeammaksi, hunajaisemmaksi. Tuoksussa on aistittavissa hienoinen saippuainen puhtaus, kenties yhteinen kylpyhetki burleski show:n päätteeksi? Fumerie Turque on kaikessa pehmeydessään ja harmonisuudessaan hyvin seksikäs tuoksu, hyvin viettelevä, jopa viekas. Sen drydown on erittäin herkullinen, suorastaan hypnoottinen.

Jos vertaan tätä tuohon aikaisemmin arvostelemaani Cherguihin niin Fumerie Turque on mielenkiintoisempi ja moniulotteisempi. Chergui on helppo ja varma, alusta loppuun. Fumerie Turque taas haastaa, se kiusoittelee ja antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä välttämättä antaa. Kunnes yhtäkkiä huomaatkin sen ottavan ilman minkäänlaista vastarintaa. Etkä itsekään ole ihan varma mitä tapahtui. Chergui on kiltti, kaunis, tylsästi täydellinen. Fumerie Turque on näennäisen kiltti, komea, särmikäs.

Ihania ne on molemmat, täytyy vaan tarkkaan miettiä mitä haluaa ennen kuin iskee kiinni. ;-)

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

L'Artisan Parfumeur; Dzing! EdT

Dzing! alkoi kiinnostaa luettuani siitä mm. Gogolin nenästä ja Nuuh beibe!:n Vasilisakin siitä on jokusen sanan maininnut.

Odotin jotain enemmän, kuin mitä sain. Dzing! tuoksui heti lisäämisen jälkeen pissaiselta. Muistelen lukeneeni jostain päin nettiä jonkun haistaneen tässä lannan tuoksun. Sitä en havainnut mutta jotakin pissamaista nenääni tarttui.

Ihan alussa tässä tuoksuu nahka erittäin nahkamaisena, realistisena. Se on jollain tapaa hyvin naisellinen nahan tuoksu, tulee mieleen ohut ja pehmeä, hyvin notkea lammasnappa. Sen tuoksu on kevyt ja raikas ja poikkeaa mielestäni selkeästi muista tähän mennessä tuoksuttelemistani nahkatuoksuista.

Minun ihollani Dzing! tuoksuu hyvin kevyenä, lähes olemattomana. Sen sillage on pieni ja tuoksu pysyy erittäin lähellä ihoa. Täytyy sanoa, että olin vähän pettynyt. Tämä tuoksuu minun nenääni melko mitäänsanomattomana ja yksitotisena. Dzing! ei suinkaan ole epämiellyttävä tuoksu eikä huono, se vaan jää kovin vaisuksi ihollani.

Ajan mittaan tuoksu ei juurikaan muutu vaan pysyy samanlaisena loppuun saakka. Alun nahkaisuus tosin hävisi melko nopeasti. Dzing! on siis kevyt tuoksu pienellä sillagella mutta sen kestävyys iholla on suhteellisen hyvä. Pystyin haistamaan sen selkeänä ranteelta vielä vuorokauden kuluttua sen laittamisesta. Kauniin herkkä tuoksu kaiken kaikkiaan mutta ei minun heiniäni.


Kuva täältä.

Tauer Perfumes; Classics, No 03 Lonestar Memories EdT

Kun olin pikkutyttö kävin usein isäni kanssa jääkiekkopeleissä. En minä (vielä) silloin jaksanut olla kovin kiinnostunut itse pelistä, kiinnostavampaa antia olivat herkut erätauoilla. Yksi kiinteästi noihin muistoihini liittyvä "herkku" olivat tervapastillit. En muista merkkiä mutta ne olivat sellaisia kovia pyöreitä pastilleja, joissa oli sisällä pehmeää litkua. Ah nam, rakastin niitä!!! Ja niitä sai aina iskän kanssa pelissä. *muistelee*

Lonestar Memories toi ensimmäisenä mieleeni tuon muiston noista tervapastilleista. Ennakkokäsitykset tästä tuoksusta olivat kovin erilaiset, kuin millaiseksi tuoksu ihollani muodostui. Lähdin kokeilemaan tätä pienen uhmakkuuden vallassa, ehkä jopa hieman uhoten.

Mitä sitten odotin? No niitä asfalttimiehiä ja Houstonia, hyttysiä ja jänkhää. Eniten kai kuitenkin sitä yksinäistä cowboyta, jonka tämän tuoksun mainosteksti lupaa.

"An ode on birchtar: True and unique, rich and lasting
The scent of a lonesome rider, wearing old jeans and leather jacket, after a long day on the horse in the dry woods, preparing his coffee on the open, smoky fire" 

Ensituoksu on minun nenääni pelkkää tervaa, pehmoista ja hiukan savuista, turvallista.  Hetken päästä erotan seasta myös nahkaa. Sukat alkavat pyöriä jaloissa, jostain syystä nahka saa minut kiihtymään, taas kerran.

Kun suljen silmäni mieleeni nousee kaksi sanaa; Marlboro Mies. Huhhuh! Kannukset kilahtelevat kun bootsit iskeytyvät rosoiseen lautalattiaan. Ei mitään sipsutusta vaan kunnollista kanta-askellusta, jämäkkää, voimakasta, itseriittoista. Pari vanhaa arpea kasvoissa, kiinteät, auringon paahtamat käsivarret, karhea parransänki. Päässä alkaa soida vähintäänkin Ennio Morricone.

Pakko nielaista. Kilisevätkö nuo kannukset kenties minulle?

No eivät kilise vaan lattia alkaa kopista ihan muusta syystä.







WTF?? Mihin hävisi minun arpinen, ihanan sopivasti hevoselle, hielle ja nahalle tuoksuva, jäntevä cowboy, jonka piti kaapata minut ratsunsa selkään ja viedä minut auringonlaskuun?

Ja mistä näitä kukkahattumummoja oikein ryntäilee, helmat hulmuten? Nyt ne nakuttaa kaikki rivitanssia, minun ihana cowboyni eturivissä, muutama mummo molemmissa kainaloissa kikattaen. Näyttää muuten kikattavan minun lehmipoikakin.

Pakko tuijottaa suu auki. Ei jukolauta, nyt kyllä!! Kiristän korsettiani, kokoan ylävartaloa edustavampaan asentoon ja käyn vispaamassa vähän kermavaahtoa saluunan kyökissä. Kyllä tämä tilanne tästä vielä otetaan haltuun! Ripaus vaniljasokeria kermavaahdon joukkoon ja se on valmista.

Syöksyn kermavaahtoni kera takaisin saluunan puolelle, valmiina kolkkaamaan mummon jos toisenkin, minä näin sen ensin, Marlboro Miehen! Onneksi mummot ovat hävinneet, heiluriovien takaa kuuluu enää etäinen kälätys. Marlboro Mies seisoo hiljaa saluunan nurkassa, nojaa kevyesti seinään, kasvot ovat piilossa stetsonin lierin alla.

Sukat varmaan pyörisivät taas ellen olisi justiinsa kiristänyt sukkanauhojani. Epäröiden kävelen cowboyni luokse, kermavaahdon makea tuoksu leijailee ilmassa. Marlboro Mies nostaa katseensa ja tuijottaa. Vilkaisu kermavaahtoon, villi hymy. Se on kuulkaa menoa nyt!

Jos ei tuosta vielä käynyt selväksi niin taidan tykätä tästä tuoksusta. Tämä ei todellakaan ole ollenkaan sellainen millaiseksi sen lukemieni kuvausten perusteella kuvittelin. Kun valitsin samplejani Tauerilta, minun teki mieleni tätä mutta en uskaltanut ottaa. Kuvaukset tästä olivat jotenkin niin...voimallisia ja ekstremeä ja täynnä erikoisuuden julistusta.

En osannut lainkaan varautua kukkahattumummoihin hulmuavine helmoineen enkä siihen, että tässä tuoksussa on myös iloa ja huumoria. Keskivaiheilla tuoksua on hetki, kun en niin kauheasti siitä välitä, mummot alkavat käydä hermoille ja päätäkin alkaa melkein särkeä, liikaa mummoja, liikaa jasmiinia. Mutta alun tervaisuuden ja lopun huumaavan ihanan makeuden takia kestän mummotkin.

Lopun makeus on sekoittunut tervaan ja nahkaan kiinnostavalla ja jännittävällä tavalla. Se on se mikä laittaa vispaamaan sen kermavaahdon. Minä ja cowboy emme suinkaan ratsasta auringonlaskuun  mutta jokunen heinänkorsi saattaa auringon noustessa pörröisten hiusten seasta löytyä.

Tämä arvio on kirjoitettu tuoksun ensikokeilulla, en tiedä muuttuuko mielipiteeni mahdollisesti mikäli kokeilen tätä uudestaan. Luulenpa, että minun on pakko kokeilla tätä vielä ainakin kerran, ranteeni tuoksuu niin ihanalle, että alkaa epäilyttää...