Mieleen nousee mielikuvia lapsuuden puuhommista, kun moottorisahalla pilkottiin puita ja pienittiin kirveellä klapeiksi. Mummolan puuliiteri, jonka maalattiaa peitti paksu sahanpurujen kerros.
Minusta oli nautinnollista leikkiä sahanpuruilla, tuoksu oli hyvin miellyttävä ja kädetkin alkoivat tuoksua puulta. Koulussa puukäsitöitä oli kiva tehdä, puu tuntuu käsissä miellyttävältä käsitellä, taltta uppoaa siihen nautinnollisen helposti ja mikäpä olisi sen terapeuttisempaa hommaa, kuin puun veistely puukolla! Olen aina pitänyt puusta kaikissa muodoissaan ja rakastan puun tuoksua.
Haistan Wonderwoodissa myös jotain pehmeää ja kermaista...tai oikeastaan maitomaista. En varsinaisesti pidä siitä, mutta sitä ei ole niin paljon, että se pilaisi koko tuoksun minulta. Kokonaisuutena Wonderwood on mielestäni hienostunut ja hyvin tehty tuoksu. Sen puunuotit ovat tasapainossa ja lopputulos on harmoninen. Drydown on hyvin miellyttävä. Wonderwood on myös hyvin rauhallinen ja se huokuu turvallisuudentunnetta. Hyvin lohdullinen tuoksu.
Vaikka Wonderwood nostaakin mieleen lapsuuden kokemuksia puun tuoksusta, niin eihän se tokikaan tuoksu suomalaiselta puulta. Vaan eipä se haittaa, minulle riittää, että se tuoksuu puulta. Wonderwood on suhteellisen yksioikoinen tuoksu eikä se juurikaan kehity ajan mittaan iholla. Loppua kohden se kuitenkin selkeästi pehmenee ja pyöristyy. Wonderwood on yksinkertaisesti kaunis puutuoksu, se on alusta loppuun puinen eikä yritä olla yhtään mitään muuta. Minun ihollani se viihtyy enimmäkseen aika lähellä ihoa.
Tämän voisin joskus ostaa omaksi. Se ei kiilaa itseään rakettina ostoslistan kärkeen, vaan jää roikkumaan sinne jonnekin "ostan sitten joskus, kun on sopiva hetki"-osioon.
Kuvat täältä ja täältä.
