Pilar and Lucy; To Twirl All Girly EdP

Lähdin kokeilemaan toista kertaa Pilar & Lucyn To Twirl All Girlyä, taisin ensimmäisen kerran testailla tätä viime keväänä. Minulla on tätä pikkuruinen sample Luckyscentista hankittuna. En oikein muista miksi nakkasin tämän ostoskoriini...taisin haluta jonkun oikein tyttömäisen ja makean ja vähän överin tuoksun.

Pilar and Lucy pitää majaa enkelten kaupungissa, tarkemmin sanottuna Hollywoodissa. Sen perustivat ex-ballerina, näyttelijä ja malli Victoria sekä runoilija Gretchen. Talolla on vain kolme tuoksua, joiden inspiraatiolähteenä on toiminut vanha Hollywood ja sen glamour. Pilar and Lucyn tuoksuja fanittavat mm. Britney Spears, Carmen Electra, Mena Suvari ja Jennifer Love Hewitt. Hmmmm..... ;-)

To Twirl All Girlyn nuotteihin kuuluvat Fragrantican mukaan gardenia, jasmiini, suitsuke, ambra, vanilja, narsissi, vesimeloni ja champaca (joka kaiketi on jokin magnolia-lajike). Edelleen fragrantican mukaan gardenia olisi tuoksussa se voimakkain kukkaelementti.

Jaa-a. Ihan tuoreeltaan minulle tuli olo, että tämä tuoksuu makealta sotkulta. Ei mitenkään erityisen negatiivisella tavalla, mutta en myöskään ollut erityisen ihastunut. Tuoksun nuotit on pakattu niin tiiviisti limittäin, että niiden erottaminen toisistaan on minun nenälleni lähes mahdotonta. Jotenkin vanilja sitoo koko tuoksua kovasti dominoiden, vaikka se ei erotukaan joukosta selkeän vaniljaisena, se on vain jotenkin sellainen makea liima, joka pitää nuotteja tiukasti kimpussa.

En sanoisi, että gardenia erottuisi vahvimmin joukosta, ennemmin olisin veikannut tuota champacaa (vaikka en tiedäkään miltä se tuoksuu, mutta kuvittelen löytäväni tuoksusta magnoliaa). Narsissinkin saatan erottaa, mutta jasmiini jää kyllä aika lailla häviksiin. Ambrakaan ei ole mitenkään selkeä, mutta se tuonee tietynlaista lämpöä tuoksuun mukaan. Suitsuketta en sellaisenaan haista mutta kokonaisuudessa on jokin jännä vivahde, jonka tulkitsen suitsukkeeksi. Minun nenääni gardenia nousee voimakkaammin esille vasta tuoksun drydownissa.

Kokonaiskuva on mielestäni aika raskas, joskin loppua kohden tuoksu hieman keveneekin. Tämä ei kuitenkaan ole mikään syöjätär, vaan viihtyy aika nätisti melko lähellä ihoa. Minun ihollani tuoksu on aika lineaarinen ja voisin kuvitella tylsistyväni tämän kanssa suhteellisen nopeasti. Kestoltaan To Twirl All Girly on hyvä. Fragrantica listaa tämän tuoksun ryhmään floral fruity gourmand. Minun nenäni ei hedelmiä bongaa (ei edes sitä nuottiluettelon vesimelonia), mutta kyllä tämä selkeästi on kukkainen ja gourmand. Sen verran painostavuutta tässä tuoksussa on, että en suosittele kovin herkkähermoisille.

Mitenkään vakavasti en kyllä pysty tätä tuoksua ottamaan. En oikein osaa sijoittaa tätä mihinkään kategoriaan enkä keksi millainen tai minkä ikäinen käyttäjä tälle tuoksulle sopisi. Tai no, yllä lueteltu julkkisfanien kavalkadi on kai aika kuvaava.

Vaikka eipä sillä, ei tämä huono tuoksu ole an sich. Oikeastaan aika mielenkiintoinen ja hauskalla tavalla vähän outo. Minulle sen kaikki kiehtovuus jää kuitenkin siihen, en voisi kuvitella pukeutuvani tähän tuoksuun, vaikka sitä ihan hauska näin onkin nuuhkutella. Ehkäpä voisin kuvitella To Twirl All Girlyn leijailemaan entisaikojen Hollywoodiin B-leffojen näyttelijättärien pukuhuoneisiin...

Kuvat täältä ja täältä.

Lorenzo Villoresi; Teint de Neige EdT

Tervehdys kaikille tuoksuttelijoille pitkän kesätauon jälkeen! Le Mond des Rêvesin syksy alkaa pehmeän puuterisella Lorenzo Villoresin Teint de Neigellä. Villoresin tuoksut eivät ole minulle ennestään tuttuja, Teint de Neige on ensimmäinen tuoksu Villoresilta jota olen kokeillut.

Yleisesti käytetty käännös Teint de Neigelle tuntuu olevan "lumen väri", mutta oikeampi käännös lienee "lumivalkoinen hipiä".  Joskin Villoresin omilla nettisivuillakin nimi on käännetty sekä italiaksi että englanniksi "lumen väriksi". Tiedä sitten kumpi versio on oikein, mutta ainakin Villoresin sivuilla oleva kuvaus tuoksusta puhuisi "lumivalkoisen hipiän" puolesta.

"Teint de neige, “the colour of snow”, the delicate rosy hue of a powdered face. The unmistakable scent of perfumed powders, the fragrance of face powder, the perfume of talc, a soft, gentle, enveloping Eau de Toilette, yet intense and persistent. An aroma delicately permeated by the richness of the natural extracts of precious flowers, recalling the light, images and atmosphere of the belle-époque."

Useissa tämän tuoksun kuvauksissa viitataan lumeen ja yritetään etsiä tästä tuoksusta viitteitä lumen tuoksuun. Minä en koe tässä tuoksussa yhtään mitään lumista eikä tuo Villoresin kuvaus tuoksusta anna mitenkään ymmärtää, että tuoksussa olisi edes yritetty ilmentää lunta tai sen tuoksua.

Teint de Neige on selkeästi runsaan puuterinen tuoksu ja viittaus belle-époqueiin sopii siihen mielestäni erittäin hyvin. Tuoksu on minun nenääni makeahkon kukkainen. Tosin siinä on varsinkin alussa melko pistävä efekti josta en juurikaan pidä, mutta se hiipuu pikku hiljaa pois tuoksun kehittyessä.

Teint de Neige on mielestäni mukavasti erilainen kukkaistuoksu. Se on olemukseltaan tiivis, mutta ei kuitenkaan liian raskas. Se ei ole erityisen moniulotteinen mielestäni, mutta en koe sitä silti tylsäksi. Tuoksu on melko voimakas ja voisin kuvitella, että liikaa annosteltuna sillä saisi hyvin tilaa ympärilleen. Minulle Teint de Neige on niillä rajoilla, voisinko sitä itse käyttää. En todennäköisesti usein, mutta se voisi olla mukava tuoksu olla olemassa silloin tällöin käytettäväksi. En kuitenkaan pidä siitä niin paljoa, että haluaisin sijoittaa siihen.

En yleensä ole pitänyt heliotroopista. Ensi kerran Teint de Neigeä kokeillessani minusta tuntui, että voisin pitää siitä ellei siinä olisi niin paljon heliotrooppia. Sittemmin tuoksun heliotrooppisuus ei ole enää häirinnyt ja yllätyksekseni huomaan välillä jopa pitäväni siitä. Tuoksun nuottiluettelossa on heliotroopin lisäksi muitakin kukkia, kuten ruusu ja jasmiini, mutta minun nenääni heliotrooppi on niin voimakas, että se peittää tehokkaasti muut kukat alleen. Drydownissa tuoksuu ihanasti tonkapapu, ehdottomasti tämän tuoksun paras osio!

Teint de Neige on jotenkin sukupuoleton tuoksu, neutraalin intohimoton. Se on toki selkeästi naisellinen tuoksu, mutta siitä puuttuu totaalisesti kaikenlainen seksuaalisuus. Se on iloinen, vähän turhamainen ja kevytmielinen ja keskittynyt ilakoimiseen. Sen päätavoite on elämästä nauttiminen, mielellään kaiken keskipisteenä ja valokeilassa, täydelliseksi puuteroituna.

Kuvat täältä ja täältä.

Donna Karan New York: Be Delicious Fresh Blossom Juiced EdT, le

Hyvin kukkainen, aavistuksen vihertävä. Minun nenäni poimii tästä ihan ensimmäiseksi kielon, jota seuraa hentoisen puuterinen ruusu. Ruusu tosin pysyttelee hyvin lähellä ihoa ja ihan iholta haisteltuna ruusu tuoksuu selkeän voimakkaasti.

Kehityskaari tässä tuoksussa on aika suoraviivainen ja minun nenääni tämä tuoksuu koko kaarensa ajan yksinkertaisesti kukkaiselta. Kielon ja ruusun lisäksi olen aistivinani häivähdyksen hajuhernettä ja ihan pahnanpohjimmaisena tuoksuu myskin kuivakka jauhoisuus.

Fragrantican mukaan tässä pitäisi tuoksua mm. greippi ja mustaherukka mutta tuoksun kieloisuus peitti ne ainakin minulta hyvin tehokkaasti alleen. Voisin kuvitella käyttäväni tätä kevyenä arkituoksuna, tämä on sellainen harmittoman kaunis ja helppo tuoksu.

Serge Lutens; Douce Amére EdP

Ihan alussa tuoksuu jokin nuotti jota en osaa asettaa kartalle. Se on jollain tapaa vähän kirsikkainen tavallaan. Tässä tuoksussa pitäisi olla tiare-kukkaa jota en toistaiseksi tunnista, joten mietiskelin itsekseni voisiko tuo tuoksu, jota en osaa määritellä, olla juurikin tiare.

Douce Amére on aika erilainen kukkaistuoksu kuin mihin olen tähän mennessä ollut tottunut. Se on lämpimän mausteinen ja pehmeä, siitä tulee mieleen kanelilla ja vaniljalla maustettu lämmin maito katettuna pöytään, jonka keskellä on maljakossa muutama kukkiva jasmiininoksa.

Kaneli ei ole erityisen ilmeinen tässä tuoksussa vaan se sekoittuu saumattomasti muihin nuotteihin. Se ei erotu selkeästi omana itsenään vaan se on ikään kuin saumaton osa tuoksua mutta kuitenkin havaittavissa. Douce Amére on tasapainoisen kaunis ja rauhallinen tuoksu.

Alun täyteläisyys asettuu nopeahkosti melko lähellä ihoa viihtyväksi, lämpöisen mausteiseksi kukkaisuudeksi. Vanilja tuoksuu mukana pehmoisena ja miellyttävänä taspainottaen kanelin tuomaa särmää. Vanilja ei ole kuitenkaan millään lailla äänekäs. Tämä tuoksu on kuin kaunista moniäänistä laulua jossa stemmat ovat todellakin kohdallaan.

Minun iholleni Douce Amére asettuu helposti, se on heti kuin kotonaan ja tuoksuu niin kuin se kuuluisi ihooni, olisi osa sitä. Tuoksun nuoteista pitäisi löytyä anista, itse en sitä kuitenkaan löydä. Douce amére on ranskaksi kitkerän makea ja se on myös punakoison ranskankielinen nimi. Punakoiso on hyvin myrkyllinen kasvi. En tiedä onko tuoksu nimetty mitä mielessä pitäen mutta tavallaan molemmat merkitykset siihen sopivat.

Kuva täältä.

Cartier; Roadster EdT

Miesten tuoksut eivät ole tässä vaiheessa "tuoksuttelu-uraani" minulle kovin helppoja tuoksuja, varsinkaan sellaiset tuoksut, jotka tuoksuvat "perinteisiltä" miesten tuoksuilta. Monet niistä tuoksuvat vain voimakkailta, pistäviltä, rajuilta ja aika lailla in your face-tyyppisiltä. Tai toivon, että tuoksuivat, koska aion jatkossa yrittää selättää tämän miehisen maailman. ;-)

Roadster on miehinen minttutuoksu. Se avautuu aluksi melko voimakkaana ja aggressiivisena ja sen kärjessä rymistelee bergamotti ja minttu. Aloitus on kieltämättä raikas. Nenäni poimii siitä myös paljon vetiveriä, joka tosin avautuu enemmän vasta, kun tuoksu on saanut hiukan tekeytyä iholla.

Roadsterin minttu on enemmän sitä minttua, jonka haistan tuoreesta kasvista, pirteää ja raikasta. Se ei kuitenkaan ole millään lailla piparminttuista tai hammastahnamaista. Tuoksun kehittyessä minttu pikkuhiljaa muuntautuu hieman tunkkaiseen suuntaan mutta sen tunkkaisuus ei onneksi kuitenkaan ala dominoimaan tuoksua ja on onneksi suhteellisen hetkellistä. Patsulia minun nenäni ei pysty erottamaan kaiken minttuisuuden keskeltä.

Haistan Roadsterissa myös jotakin pippurista ja tervaisaa tuoksun keskivaiheilla. Kehittyessään tuoksusta häviää kaikki alun aggressiivisuus ja pistävä raikkaus, siitä astuu esille vaniljan mukanaan tuoma pehmeys. Minttu ei häviä tuoksusta kokonaan edes loppuvaiheessa, vaan sekoittuu saumattomasti vaniljaiseen labdanumiin erittäin sulavasti ja viehkeästi.

Alun ärjyisyydestään huolimatta kutsuisin Roadsteria melko kevyeksi ja lempeäksi tuoksuksi. Roadster ei ehkä ole erityisen monimutkainen ja mielenkiintoinen tuoksu mutta pidän siitä. Minusta on hauskaa miten se aluksi ärjyy kuin mahtavakin roadsterin moottori ikään, uhoten ja melskaten ja muuttuu sitten pikku hiljaa pehmeitä lemmensanoja korvaan kuiskivaksi, leikkisäksi rakastajaksi.

Tuoksun drydown ei suinkaan ole lälly vaan se on enemmän juurikin leikkisä ja kujeileva. Tuoksua on kuvattu toisaalla yrttiseksi ja myös kovin miehiseksi tuoksuksi. Itse en kuvailisi sitä yrttiseksi vaikka se hyvin minttuinen tuoksu onkin. Minulle yrttisyys on kuitenkin muutakin kuin pelkkää minttua. Maskuliinisuus sitten...onhan Roadster aika selkeästi niin sanottu miesten tuoksu. Voisin silti kuvitella käyttäväni sitä joskus koska se on mielestäni suhteellisen helppo tuoksu kantaa myös naiselle. Raikas, vihreähkö tuoksu joka on samalla myös vaniljaisen lämmin.

Roadster kestää minun ihollani pitkään. Loppua kohden siihen tulee kuivahko puinen aromi josta en kuitenkaan saa niin selkeästi kiinni, että osaisin eritellä sitä tarkemmin. Mielestäni drydown ihan loppumetreillään on miehisin osa Roadsteria. Vielä lähes vuorokaudenkin kuluttua iholla tuoksuu selkeä, joskin vienohko häivähdys. Tuoksusta on hävinnyt minttu ja vanilja ja raikas pehmeys ja jäljellä on  pippurinen aavistus.

Kuvat täältä, täältä.

PP Perfumes; Hannele EdP

Hannele on Ranskassa valmistettu mutta synnyltään suomalainen tuoksu. Se tehtiin alunperin lahjaksi ja sen kolme ensimmäistä käyttäjää olivat nimeltään Hannele, josta tuoksu sai nimensä.

Ensi kerran Hannelea kokeillessani se assosioitui hyvin nopeasti Chanelin vitoseen. Tuoksussa oli jotakin kovin  samanlaista. Sittemmin kun olen Hannelea kokeillut jo useamman kerran, en enää koe sitä mitenkään erityisen samanlaisena Chanelin vitosen kanssa.

Minun ihollani ja minun nenääni Hannelen alkutuoksu on todella ruusuinen. Haistan alusta lähtien myös santelipuun ja se tuoksuu minusta lämpimän kuivalta. Joka kerta tuoksua kokeillessani sen alku tuntuu minusta aina vain lämpöisemmältä, tällä hetkellä lähes kuumalta.

Hannelen nuotteja ovat myös sireeni ja jasmiini mutta varsinkin sireeni minun on vaikea tuoksusta löytää. Kaikki kolme kukkanuottia ovat hyvin tiiviisti yhdessä, ruusun tuoksuessa minun nenässäni päällimäisenä. Kaikki ne siellä ovat mutta hyvin tiiviisti toisiinsa kietoutuneina. Yleisvaikutelma tuoksusta on mielestäni pehmeä ja naisellinen.

Jossain keskivaiheilla olen haistavinani ihan lähellä ihoa jotakin sitruksista mutta en tiedä onko nuoteissa mitään mikä voisi sitruksiselle tuoksua. Haistan myös jotakin myskin tapaista mutta en ole siitäkään varma koska se ei ole lainkaan kuivan pölisevä, kuten yleensä myskin koen. Keskivaiheilla vanilja alkaa nousta hyvin pehmeänä ja notkeana esille, hyvin kermaisena. Ruusun tuoksu pysyy mukana edelleen.

Jossain vaiheessa loppua kohden ruusu ja muut kukat häviävät mutta kuvittelen haistavani drydownin pääasiassa vaniljaisesta pilvestä häivähdyksen aavistuksen eritteisestä jasmiinista. Santelipuu tuo tuoksun loppuvaiheeseen pientä terävyyttä. Lopun vaniljaisuus on hillityn makeaa. Drydown ei ole mielestäni yhtä lämmin kuin tuoksun alku. Drydown on minun suosikkivaiheeni tämän tuoksun kehityskaaressa. Kestävyys Hannelessa on mainio.

Minun mielestäni Hannele on hyvin lämmin kukkaistuoksu, tiivis ja vähän raskaskin. Se ei ole kuitenkaan häiritsevän äänekäs eikä sen raskauskaan häiritse kunhan muistaa annostella sopivasti. Liikaa annosteltuna Hannelesta saa kyllä överit aikaiseksi, vaikka tuoksu pysytteleekin mielestäni suhteellisen lähellä ihoa.

Kokonaisuus on puuterinen ja tyylikäs. Voisin kuvitella, että moni pitäisi Hannelea aikuisen naisen tuoksuna. Itsekin ajattelen, ettei Hannele ehkä ole teinitytölle juuri se sopivin tuoksu itse tuoksun luoman mielikuvan perusteella, mutta miksei teiniprinsessakin sitä voisi käyttää jos se miellyttää.

Minun mielestäni Hannelen imago on ihanan naisellinen ja vähän glamoröösi, gracekellymäinen. Se sijoittuu ihan selvästi 1950-luvulle. Runsaat helmat, selkeä vyötärö, sirot avokkaat, hansikkaat ja turkiskeeppi. Jos Hannele tupakoisi niin hänellä olisi tyylikäs holkki ja yksinkertaisen tyylikäs savukerasia. Jos Hannelella olisi koira niin se olisi toyvillakoira ("minipuudeli").

Grace Kellyn kuva, piirros.

Heeley; Ophélia EdP

Ensireaktio: jasmiini, tuberosa, ylang-ylang. Aika lailla yhtenä. Minulle ehkä liian kukkaisan mehevän voimakas. Hetken päästä tuoksun asetuttua paremmin iholle, siitä muodostuu vähemmän ärjyvä, se tasapainottuu, herkistyy ja muuttuu sitä hienostuneemmaksi mitä pidempään se iholla kypsyy.

Toisella kokeilukerralla alku ei enää tunnu ihan yhtä ärjyvältä, vaikka se kovaa ääntä pitääkin.  Kovin lähelle ihoa ei nenää tee silti mieli tunkea heti tuoksun lisäämisen jälkeen. Tuoksun inspiraatiolähteenä sanotaan olevan Shakespearen Hamlet-näytelmän traagisen surullinen Ophelia-neito.

Hamlet ei ole koskaan kuulunut omiin lemppareihini, joten myös Ophelia hahmona on minulle vähän etäisempi. Mutta se vähä mitä Ophelian henkilökuvasta tiedän niin sanoisin, että Heeleyn tuoksutulkinta sopii kyllä hahmoon.

Ehkä voisin harkita käyttäväni tätä kesällä, juhannuksen nurkilla...kesäinen aamuyö, satakieli on juuri aloittanut liverryksensä, maa on kasteesta kostea ja pelloilla hiipii hentoinen usva. Auringon ensimmäiset säteet hiipivät pikku hiljaa kultaamaan korkeimpien puiden latvat. Livahdamme hiljaa heinälatoon. On vähän kylmä mutta ei se haittaa, lämmitämme toisiamme.

Ophélian jasmiini on mielestäni hyvin aidon oloinen eikä se muutu liian painavaksi tai eritteiseksi niin kuin toisinaan tuppaa jasmiinituoksuissa käymään. Pidän tässä tuoksussa siitä, että kukat ovat kiitettävästi tasapainossa keskenään, ne eivät hukuta toisiaan allensa vaan tuoksuvat sulassa sovussa yhdessä. Tosin minun nenääni jasmiinilla on tässä tuoksussa aavistuksen dominoiva rooli mutta se ei käyttäydy kuitenkaan diivan elkein.

Tuoksu kestää hyvin, sen intensiteetti on ihailtava vielä tuntienkin päästä lisäämisestä. Jasmiini kehittyy ajan mittaan todella kauniisti. Uskaltaisinko sanoa, että tähän mennessä tuoksuttelemistani jasmiituoksuista tämän on kaunein ja aidoin. Tosin en ole mikään konkari todellakaan ja kokemukseni on vähäistä. Tuberosa tuoksuu minun nenääni tukituoksuna mikä vähän yllätti. Usein haistan tuberosan aika raskaana mutta tässä se sointuu hyvin kauniisti toisiin nuotteihin. Ylang-ylang tuntuu matkan varrella jäävän vähän muista jälkeen, liekö hieman ujo.

Drydown tuoksuu minun nenääni ihanan makeana. Myski tuntuu siinä hempeänä ja lempeänä. Sitä on minun makuuni juuri sopivasti ja houkuttelevan vähän. Se ei viivy kauaa, käy vain pikaisesti kylässä. Jasmiini ja tuberosa astuvat alas näyttämöltä useiden tuntien esityksen jälkeen ja lavalle jää kainosti tanssahtelemaan ylang-ylang. Tosin jasmiini on sen verran turhamainen, että sen on pakko käydä välillä pyörähtämässä ihan vain näön vuoksi vaikka back stage jo enemmän kutsuukin.

Ophélia pääsi yllättämään kehityskaarellaan. Heti iholle pääsyn jälkeen se tuntui aivan liian ärtsyltä ja tukahduttavalta mutta ajan kanssa tuoksusta kehittyikin vallan kaunis kokonaisuus. Miellän tämän kovin kesäiseksi mutta enemmän viileisiin ja kuulaisiin kesäöihin sopivaksi kuin helteeseen. Henkilökohtaisesti koen voimakkaat ja raskaat kukkaistuoksut kuten esim. jasmiini ja tuberosa helposti kyllästyttäviksi, ne vain alkavat jossain vaiheessa kärytä raatomaiselle. Tähän tuoksuun se toisaalta olisi kenties ollut ihan osuvakin loppuhuipennus...

Tässä tapauksessa en tuota ikävää raatoefektiä kuitenkaan kokenut (mitä en toki jäänyt harmittelemaan), vaan tuoksu pysyi kauniina loppuun saakka. Ophélian drydown on kertakaikkisen ihana!

Tätä tuoksua voisin kuvitella käyttäväni mutta en taida pitää siitä ihan niin paljoa, että raaskisin sijoittaa kokonaiseen pulloon. Varsinkaan, kun pullossa on 100 ml ja se maksaa toistasataa euroa.  Lisärajoitteena vielä sekin, että tuoksun raskauden ja täyteläisen kukkaimelyyden takia sitä tulisi todennäköisesti käytettyä suhteellisen harvoin.

En osaa laittaa näitä rehevän mutta toisaalta herkän kukkaisia tuoksuja minkäänlaiseen järjestykseen tässä vaiheessa "tuoksuttelu-uraani". Mikä on paras jasmiinituoksu, entä tuberosa? Erot ovat hienonhienoja silloin, kun kysymys on selkeästi kukkaistuoksuista. Tämän kaltaisia tuoksuja pitäisi kenties tuoksutella useampaa yhtä aikaa (jos vaan moiseen kykenee) voidakseen erotella tuoksujen eroavaisuuksia ja yksilöllisiä ominaisuuksia muutenkin kuin vain mutu-tuntumalla.

Syysviiru arvioi kanssani Ophélian simultaaniarviona.

Kuvat täältä, täältä ja täältä.