Tuoksujen ihmeellinen maailma

Kuulin kerran jälkikasvultani (tässä tapauksessa näppäriä nuoria miehiä), että hammasharjassani on mitä ilmeisimmin ulostebakteereja. :-O Juu-u, näin kuulemma on, Myytinmurtajat olivat asian todistaneet. Tai jotakin sinne päin.

En ole perehtynyt asiaan sen tarkemmin enkä ehkä haluakaan. Olen nimittäin antanut itseni ymmärtää, että ihmisen aistima tuoksu/haju/löyhkä/mikä onkaan koostuu pienistä "hajuhiukkasista" (oikeasti niitä kutsutaan molekyyleiksi), jotka sitten kulkeutuvat nenäonteloon. Niin, että mielelläni en tätä ajatusta nyt sovella ylläolevaan sen tarkemmin. ;-)

Vasilisa on kirjoittanut informatiivisen ja mielenkiintoisen postauksen hajusteallergiasta ja -yliherkkyydestä, kannattaa käydä lukaisemassa. Minua se kiinnosti kovasti, koska olen jossan määrin herkistynyt hajusteille. Allerginen en ole, onneksi!

Minusta on mielenkiintoista, että nisäkkäillä hajuaistiin liittyvät hajureseptorisolut ovat ainoat hermoston osat, jotka kykenevät uusiutumaan koko eliniän ajan. Toisin sanoen hajureseptorisolujen kuoltua niiden tilalle syntyy uusia. Iän karttuessa uusiutuminen tosin hidastuu ja näin ollen myös hajuaisti voi heiketä ihmisen vanhetessa. Toinen äärimmäisen mielenkiintoinen seikka on mielestäni se, että haju aistitaan isoaivoissa alueella, joka on osa tunne-elämää säätelevää keskusta.

Haju- ja makuaistin symbioosi on sekin kovin mielenkiintoinen ilmiö. Menettäessään hajuaistinsa ihminen yleensä menettää pikkuhiljaa myös kykynsä maistaa. Itsekin tämä on tullut jokusen kerran todettua kovassa flunssassa ollessa, kun ei kykene haistamaan ruokaa ei sitä myöskään maista.

Myös tuoksumuisti on todella mielenkiintoinen asia. Kun liittää hajuaistin, tunteet ja muistot yhteen saadaan aikaan voimakkaita elämyksiä. Aika monelle esimerkiksi jouluun liittyy paljon tuoksuihin liittyviä muistoja ja tunne-elämyksiä.

Koirilla on todella vahva hajumuisti, ne voivat muistaa vuosia sitten haistamiaan hajuja ja liittää ne tiettyihin tapahtumiin/henkilöihin jne., vaikka ne olisivat haistaneet hajun vain kerran. Koiran hajuaisti on tosin moninkertainen verrattuna ihmisen hajuaistiin. Uskon kuitenkin, että myös ihmiset kykenevät voimakkaisiin hajumuistoihin, joskaan ne eivät liene ehkä ihan yhtä spesifejä kuin koirilla.

Naisilla sanotaan olevan herkempi hajuaisti, kuin miehillä. Kuukautisten aikaan hajuaisti herkistyy hetkellisesti. Myös raskauden aikana hajuaisti herkistyy. Se johtuu estrogeenin lisääntymisestä elimistössä. Taas uusi mielenkiintoinen aspekti hajuaistiin liittyen.

Liekö luonto suunnitellut homman niin, että kuukautisten aikaan naiset ehtivät sopivasti nuuhkimaan potentiaalisia geeninluovuttajia ja etsimään sen parhaalta tuoksuvan. Feromoneistahan käydään toisinaan kaikenlaista keskustelua ja näkee noita tuoksujakin kaupattavan feromonien voimalla. Feromonit tosin aistitaan eri paikassa, kuin muut hajut; ihminen aistii ne vomeronasaalielimellä, joka sijaitsee nenässä sierainten välisessä seinämässä. Sitäpaitsi feromoneja tai ei niin tokihan esimerkiksi tuoksujen mainontaan liittyy erotiikka ja seksuaalisuus melko saumattomasti.

Itse olen jonkin verran yliherkkä hajuille. Voin saada hajuista päänsärkyä ja jotkut hajut aiheuttavat pahoinvointia. Jopa voimakkaasti pesu- ja/tai huuhteluaineelle haisevat vaatteet saattavat inhottaa minua. Kerran jos toisenkin olen joutunut vaihtamaan paikkaa etten joutuisi olemaan sellaisen ihmisen vieressä, jonka vaatteet haisevat esim. huuhteluaineelle. Kaupassa/kaupungilla/iltaa viettämässä olen jokusenkin kerran tehnyt terävät 180 astetta, kun olen joutunut sellaisen ihmisen "auraan", joka on suihkinut päällensä useamman suihkauksen käyttämäänsä hajustetta  ja siihen vielä varuiksi muutaman lisää. Kyse ei ole yleensä vastenmielisyydestä tuoksua itseänsä kohtaan, minä en vain pysty kohtaamaan sellaista määrää aistiärsykettä yhtäkkiä ja yllättäen.

Toisaalta, olen useamman kerran pyytänyt saada luvan haistella tarkemmin, kun joku tuoksuu minun nenääni hyvältä. En tosin tuntemattomilta. ;-) Rakastan nuuhkia ihmisiä, enkä vähiten sen takia, että jokaisen iho saa esimerkiksi hajuvedet tuoksumaan erilaiselta, käyttäjänsä tuoksuiselta.

Käytän itsekin hajusteita ja harvemmin reagoin niihin, siis itse käyttämiini hajusteisiin. Tosin  esim. Thierry Muglerin Alien-hajuvettä, joka tuoksuu melkoisen voimakkaasti, laitan useimmiten paperin kautta, en suoraan iholle ruiskimalla. Kun mieheni laittaa deodoranttia joudun "pakoilemaan" tuoksua ja yritän hengittää nenän kautta. Myöhemmin kyseisen dödön haju ei minua häiritse (ellen sitten epähuomiossa tunge nenääni mieheni kainaloon =) ), ainoastaan se "tuore" dödön haju häiritsee hetkellisesti.

Meillä pestään vaatteet hajustamattomalla pesuaineella ja huuhteluainetta emme käytä lainkaan. Sen sijasta lorautetaan huuhteluainelokeroon etikkaa. Etikka kirkastaa värejä, edesauttaa pesuaineen huuhtoutumista ja saattaa se kenties jopa vähän pehmittääkin. Lisäksi pyykki tuoksuu ihanasti puhtaalle, ei hajusteelle.

Mikä sitten on sopivasti ja mikä liikaa? Mistä voi tietää milloin esim. hajuvettä on tullut ruiskittua turhan reilulla kädellä? Jaa-a, en minä ainakaan tiedä ja usein minua asia häiritsee, jos joudun lisäämään hajuveden niin, että joudun hetikohta lisäämisen jälkeen astumaan ihmisten ilmoille. Pelkään "käryäväni" liikaa. Iltariennoissa tykkään lisätä tuoksua illan aikana (jos muistan) mutta yritän muistaa pitää lisäämisen määrällisesti kurissa ja teen sen aina vessassa omassa kopissani (välttääkseni häiritsemästä muita...tietty seuraava kyseisen kopin käyttäjä saattaa toki vähän häiriintyä...).

Sijoittelen tuoksuni lähes aina ranteisiin ja hiuksiin. Voimakkaita tuoksuja en pysty laittamaan korvan taakse tai kaulalle, koska siitä ne tuoksuvat jatkuvasti ja hallitsemattomasti omaan nenääni ja saatan saada pääni kipeäksi tai tulla huonovointiseksi. Kevyempiä tuoksuja taputtelen myös kaulalle ja korvan taakse. Hiuksiin laitan tuoksua arkena aika varovasti, joskus arkena jätän kokonaan hiukset väliin. Iltamenoihin sen sijaan tykkään lisätä tuoksua hiuksiin vähän runsaammalla kädellä. Joskus saatan laittaa tuoksua myös sisäreidelle ja polvitaipeisiin mutta aika harvoin.

Minun mielestäni tuoksu on toisilla annosteltu juuri sopivasti silloin, kun ihminen ei lemua puolen metrin päähän ja häntä kykenee helposti lähestymään. Parasta on, kun toinen tuoksuu niin, että tuoksusta kulkeutuu ihania häivähdyksiä hänen liikkuessaan ja tuoksu on ikään kuin osa persoonaa, vähän niin kuin se olisi henkilön ominaistuoksu. Minusta on herkullista, kun joku on osannut annostella tuoksunsa niin, että minun tekee mieli nuuhkia häntä.

Minusta hajuveden ei ole tarkoitus peittää kaikkea muuta alleen eikä sen ole tarkoitus täyttää kaikkea tilaa ympäriltään, saati imeä kaikkea happea tilasta. On aina mielenkiintoista tavata henkilö, jonka käyttämä tuoksu tuntuu sopivan hänelle, joko ulkoiseen olemukseen tai luonteeseen. Toki sekin on mielenkiintoista, kun tuoksu ja henkilö eivät jostain syystä tunnu sopivan lainkaan yhteen.

Tässäpä tällainen pohdiskelu. Saas nähdä saanko karvaasti kokea tuoksumuiston konkreettisuuden, kun seuraavan kerran kokeilen Thierry Muglerin Angelia. Testasin sitä nimittäin muutamaa tuntia ennen vatsataudin puhkeamista  ja myönnettäköön, että ei se ainakaan hillinnyt pahoinvoinnin tunnetta...

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, ja täältä.