Tauer Perfumes; Classics, No 03 Lonestar Memories EdT

Kun olin pikkutyttö kävin usein isäni kanssa jääkiekkopeleissä. En minä (vielä) silloin jaksanut olla kovin kiinnostunut itse pelistä, kiinnostavampaa antia olivat herkut erätauoilla. Yksi kiinteästi noihin muistoihini liittyvä "herkku" olivat tervapastillit. En muista merkkiä mutta ne olivat sellaisia kovia pyöreitä pastilleja, joissa oli sisällä pehmeää litkua. Ah nam, rakastin niitä!!! Ja niitä sai aina iskän kanssa pelissä. *muistelee*

Lonestar Memories toi ensimmäisenä mieleeni tuon muiston noista tervapastilleista. Ennakkokäsitykset tästä tuoksusta olivat kovin erilaiset, kuin millaiseksi tuoksu ihollani muodostui. Lähdin kokeilemaan tätä pienen uhmakkuuden vallassa, ehkä jopa hieman uhoten.

Mitä sitten odotin? No niitä asfalttimiehiä ja Houstonia, hyttysiä ja jänkhää. Eniten kai kuitenkin sitä yksinäistä cowboyta, jonka tämän tuoksun mainosteksti lupaa.

"An ode on birchtar: True and unique, rich and lasting
The scent of a lonesome rider, wearing old jeans and leather jacket, after a long day on the horse in the dry woods, preparing his coffee on the open, smoky fire" 

Ensituoksu on minun nenääni pelkkää tervaa, pehmoista ja hiukan savuista, turvallista.  Hetken päästä erotan seasta myös nahkaa. Sukat alkavat pyöriä jaloissa, jostain syystä nahka saa minut kiihtymään, taas kerran.

Kun suljen silmäni mieleeni nousee kaksi sanaa; Marlboro Mies. Huhhuh! Kannukset kilahtelevat kun bootsit iskeytyvät rosoiseen lautalattiaan. Ei mitään sipsutusta vaan kunnollista kanta-askellusta, jämäkkää, voimakasta, itseriittoista. Pari vanhaa arpea kasvoissa, kiinteät, auringon paahtamat käsivarret, karhea parransänki. Päässä alkaa soida vähintäänkin Ennio Morricone.

Pakko nielaista. Kilisevätkö nuo kannukset kenties minulle?

No eivät kilise vaan lattia alkaa kopista ihan muusta syystä.







WTF?? Mihin hävisi minun arpinen, ihanan sopivasti hevoselle, hielle ja nahalle tuoksuva, jäntevä cowboy, jonka piti kaapata minut ratsunsa selkään ja viedä minut auringonlaskuun?

Ja mistä näitä kukkahattumummoja oikein ryntäilee, helmat hulmuten? Nyt ne nakuttaa kaikki rivitanssia, minun ihana cowboyni eturivissä, muutama mummo molemmissa kainaloissa kikattaen. Näyttää muuten kikattavan minun lehmipoikakin.

Pakko tuijottaa suu auki. Ei jukolauta, nyt kyllä!! Kiristän korsettiani, kokoan ylävartaloa edustavampaan asentoon ja käyn vispaamassa vähän kermavaahtoa saluunan kyökissä. Kyllä tämä tilanne tästä vielä otetaan haltuun! Ripaus vaniljasokeria kermavaahdon joukkoon ja se on valmista.

Syöksyn kermavaahtoni kera takaisin saluunan puolelle, valmiina kolkkaamaan mummon jos toisenkin, minä näin sen ensin, Marlboro Miehen! Onneksi mummot ovat hävinneet, heiluriovien takaa kuuluu enää etäinen kälätys. Marlboro Mies seisoo hiljaa saluunan nurkassa, nojaa kevyesti seinään, kasvot ovat piilossa stetsonin lierin alla.

Sukat varmaan pyörisivät taas ellen olisi justiinsa kiristänyt sukkanauhojani. Epäröiden kävelen cowboyni luokse, kermavaahdon makea tuoksu leijailee ilmassa. Marlboro Mies nostaa katseensa ja tuijottaa. Vilkaisu kermavaahtoon, villi hymy. Se on kuulkaa menoa nyt!

Jos ei tuosta vielä käynyt selväksi niin taidan tykätä tästä tuoksusta. Tämä ei todellakaan ole ollenkaan sellainen millaiseksi sen lukemieni kuvausten perusteella kuvittelin. Kun valitsin samplejani Tauerilta, minun teki mieleni tätä mutta en uskaltanut ottaa. Kuvaukset tästä olivat jotenkin niin...voimallisia ja ekstremeä ja täynnä erikoisuuden julistusta.

En osannut lainkaan varautua kukkahattumummoihin hulmuavine helmoineen enkä siihen, että tässä tuoksussa on myös iloa ja huumoria. Keskivaiheilla tuoksua on hetki, kun en niin kauheasti siitä välitä, mummot alkavat käydä hermoille ja päätäkin alkaa melkein särkeä, liikaa mummoja, liikaa jasmiinia. Mutta alun tervaisuuden ja lopun huumaavan ihanan makeuden takia kestän mummotkin.

Lopun makeus on sekoittunut tervaan ja nahkaan kiinnostavalla ja jännittävällä tavalla. Se on se mikä laittaa vispaamaan sen kermavaahdon. Minä ja cowboy emme suinkaan ratsasta auringonlaskuun  mutta jokunen heinänkorsi saattaa auringon noustessa pörröisten hiusten seasta löytyä.

Tämä arvio on kirjoitettu tuoksun ensikokeilulla, en tiedä muuttuuko mielipiteeni mahdollisesti mikäli kokeilen tätä uudestaan. Luulenpa, että minun on pakko kokeilla tätä vielä ainakin kerran, ranteeni tuoksuu niin ihanalle, että alkaa epäilyttää...