En ole mitenkään erityisesti ruusutuoksujen ystävä. Pidän kyllä ruusun tuoksusta mutta se ei varsinaisesti herätä intohimoa minussa. Innostuin kuitenkin ajatuksesta erilaisista versioista ruususta ja päädyin tilaamaan sample-setin Les Parfums de Rosinelta.
Kyseessä on ruusutuoksuihin erikoistunut tuoksutalo. Sen on perustanut parfyymisukuun syntynyt Marie-Hélène Rogeon, jolla omien sanojensa mukaan on kaksi intohimoa; parfyymit ja ruusut. Hänen ruusutuoksuissaan käytetään luonnollisia esansseja ja tuoksuissa pyritään eri nuottien selkeään tunnistettavuuteen.
Rogeonin ensimmäinen luomus oli Rose d'Eté, joka lanseerattiin 1998. Sen jälkeen erilaisia ruusutuoksuja on putkahdellut ulos tasaiseen tahtiin, joukossa myös muutama miehille suunnattu ruusuelämys. Laadukkaiden raaka-aineiden lisäksi Les Parfums de Rosine on tarkka estetiikasta ja pyrkii pulloissaan ja pakkauksissaan kauneuteen.
Tilasin 15 näytteen setin, joka toimitettiin suht nopeasti kirjeenä suoraan kotiin. Kirjekuori oli kuplamuovitettu ja näytteet oli vielä erikseen huolellisesti pakattu kuplamuovin sisälle.
Näytteet oli aseteltu vielä pieneen muovipussiin johon oli päälle taiteiltu kaunis rusetti tyylikkäästi ruusukuvioidulla, pinkillä satiininauhalla.
Näytepullot ovat ampulleja ja jokainen on erikseen kiinnitetty omaan pahviseen korttiinsa. Melkein jokaisen ampullin kaulassa on pieni ohut, oman värisensä satiininauha.
Olen muutamaa jo ehtinyt tässä pikaisesti testailemaan ja tuoksut ovat kauniita ja....no, ruusuisia. Jos ei pidä ruusun tuoksusta niin ehdottomasti ei kannata näihin tutustua. Ellei sitten halua opiskella lisää omasta inhokistaan, mikä ei mielestäni ole ollenkaan huono ajatus sekään.
Jos taas pitää ruusun tuoksusta niin suosittelen kokeilemaan. Ensitestailujeni perusteella sanoisin, että vaikka kyseessä onkin kovin ruusuisa setti niin se on myös mielenkiintoinen ja hauskalla tavalla viihdyttävä. Itseäni ainakin kiinnostaa tutustua ruusun erilaisiin variaatioihin ja mitä kaikkea siitä voikaan saada aikaan. Kaiken ei aina tarvitse olla niin kovin vakavaa ja grandea!
Coriander and cumin, carefully blended with petitgrain. HEART NOTES A warm heart note with rock rose and a hint of jasmine. BODY NOTES Dry cedar woods and vetiver, brilliantly joined on a fine ambergris background.
Powerful, sensual and pure
Laying on the bed, watching the moon raising over the sandy hills of the Saharan desert, he dreamt the fragrance of a Moroccan night.
Kun suihkaisin tätä ranteelle niin lähes samantein mieleen nousi vahva tuntemus isästäni. Ei niinkään mikään tarkka muisto, vaan nimenomaan tuntemus. Todella selkeä ja vahva. Tässä tuoksussa on pakko olla jotakin samaa, kuin jossakin isäni aikoinaan käyttämässä tuoksussa.
Jostain syystä L'Air du Désert Marocain tuoksuu minun isälleni. Kurkkua kuristaa ja itku on lähellä. Ikävä. Valtava tunteiden vyöry. Isäni ei ole koskaan käyttänyt tätä tuoksua, häntä ei enää ole ollut olemassakaan, kun tämä tuoksu on lanseerattu.
Seuraavaksi koin pienoisen järkytyksen haistaessani lehmänlannan. Mieleen nousi muistikuva lapsuudesta, ihan mummolan ajotien vieressä oli lehmihaka. Lehmät hengaili usein juurikin siinä kohdilla, niitä oli viihdyttävää pällistellä keittiön pöydän äärestä heti aamusella.
Isän kanssa leikittiin sähköpaimenilla, kumpi uskaltaa ottaa kiinni. Minä olin jo pienenä yllytyshullu, totta kai tartuin aina haasteeseen! Oikeastaan minä taisin vähän pelätä lehmiä.
Onneksi lehmänlannan häivähdys on vain outo ja nopea välähdys, joka häipyy saman tien. Ranteelta paljastuu täydellisen upea, täydellisen harmoninen ja täydellisen tasapainoinen kokonaisuus. Kun tuoksu kypsyy ranteella hetken aikaa, siitä muodostuu lähes meditatiivinen. Istun hiljaa ja silmät kiinni, nenä melkein kiinni ranteessani ja annan tuoksun vallata jokaisen sopen aivoissani. Mielikuva isästä ei ole enää ollenkaan yhtä voimakas, kuin se oli tuoksun alussa.
Nuotit soljuvat nenääni pehmeästi, lempeästi. Ne kietoutuvat toisiinsa kuin tanssivat savukiehkurat, aluttomina ja loputtomina, hypnoottisen sulavasti. L'Air du Désert Marocain on minulle äärettömän rauhoittava tuoksu. Kaunis ja täydellinen.
Näin äkkiseltään en voisi kuvitellä käyttäväni tätä. Paitsi todella harvoin, silloin kun tarvitsen rauhoittumista ja lohtua. Haluaisin silti omistaa tämän.
"The signature scent of a sensual and glamorous woman, in the seductive game that sparks the imagination but makes no revelations"
Tämä on toinen tuoksu Annick Goutalilta jota olen kokeillut. En juurikaan syttynyt sille edelliselle eikä tämäkään onnistu minua sen paremmin sytyttämään. En koe tuoksua lainkaan yllä olevan kuvauksen kaltaiseksi. Mon Parfum Chéri, par Camille ei tunnu inspiroivan minua millään tasolla.
Fragrantican mukaan: Top notes: Indonesian patchouli, plum
Heart: iris, powder, violet and heliotrope
Base: patchouli
En osaa kuvata sanoin mikä tässä tuoksussa potkii vastaan mutta jokin siinä tuoksuu vastenmieliseltä ja vähän tunkkaiselta. Olin alkuun hieman hämmentynyt koska jokin tässä tuoksussa muistutti minua mintusta.
Ehkä se on patsuli. Se kuuluu samaan kasviheimoon kuin minttu (tämä minttuinvaasio alkaa tuntumaan jo suorastaan uskomattomalta ja saamaan suorastaan naurettavia ulottuvuuksia)!
Ensikokeilulla tämä tuntui jotenkin hirmu tutulta, muistutti jostain tuoksusta hyvin voimakkaasti. Hetken päästä mieleen nousikin sitten Chanelin No 5. En pysty erottelemaan sen tarkemmin mikä tässä muistuttaa tuosta Chanelin vitosesta, lieneekö iiris ja tuoksun puuterisuus.
Tuoksun kesto ärsyttää. Se muuttuu hyvin nopeasti erittäin lähellä ihoa roikkuvaksi ja kummallisen olemattomaksi. Toisaalta tuoksu leijailee ranteelta nenään aavistuksenomaisena ja vähän kuin varkain. Kun sen kuvittelee jo kadonneen lähes kokonaan, se soljuukin täyttämään otsalohkon pehmeän puuterisella pölykerroksella.
En pidä tästä. Se ei aiheuta niinkään inhoreaktiota vaan se tuntuu enemmänkin ärsyttävänä. Tämä tuoksu saa minut jostain syystä kiukustumaan.
HEAD NOTES
A citrus chord with lemon and bergamot with a whisper of lavender.
HEART NOTES
Sumptuous bouquets of roses and violets, kissed by luscious raspberries.
BODY NOTES
The richness of vanilla, sandalwood and tonka beans, touched by the elegance of ambergris.
UNE ROSE VERMEILLE is a gourmand rose, exquisite, and rare.
It combines a generous amount of luxurious ingredients such as natural, steam distilled rose oil from Bulgary, real essential oil from Fiji Sandalwood, natural vanilla pod extracts and plays happily with a wild raspberry note. Fresh in its head notes, it develops into a rich assemblage, always circling an exclusive chord of rose petals, on a base of brilliant ambergris. A true homage to rose.
"Mutta taimi lakkasi pian kasvamasta ja alkoi valmistaa kukkaa. Pikku prinssi, joka seurasi suuren nupun kehittymistä, aavisti, että sieltä puhkeaisi jokin aivan ihmeellinen ilmestys. Mutta kukkanen antoi hänen odottaa kauan. Se laittoi itseään kauniiksi vihreän kammionsa suojissa. Se valitsi tarkoin ja huolellisesti värinsä. Se pukeutui hitaasti, ripustaen terälehtensä yksitellen paikoilleen. Se ei halunnut näyttäytyä ryppyisenä kuten unikonkukat. Se halusi tulla näkyviin vasta, kun se oli kauneimmillaan. Niinpä niin! se oli hyvin turhamainen! Sen salaperäinen valmistautuminen kesti useita päiviä. Ja sitten vihdoin eräänä aamuna, juuri auringonnousun aikaan, se näyttäytyi." - Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi, suomennos Irma Packalén
Tämä tuoksu vie minut satujen ja fantasioiden haaremiin, jossa toinen toistaan kauniimmat naiset elävät elämäänsä ainoana tehtävänään näyttää kauniilta ja haluttavilta. Todellisuus haaremeissa on varmasti ollut ihan jotain muuta mutta tämän tuoksun sisältämä kuvaus niistä on raukeata kauneutta, pehmeätä hitautta ripauksella itsekkyyttä ja turhamaisuutta.
Jalokiviä, helmiä, soljuvaa silkkiä. Ilmassa tuoksuu ambra. Oman lisänsä tuovat ihanasti tuoksuvat samettisen pehmeät ihot, jokainen hieman erilaisine ominaistuoksuineen ja -väreineen. Laiskat päivät, jotka soljuvat ohitse raukeina, pehmeinä. Ilma on väreilevää, valo siivilöityy pehmoisen pastellisena ja puuteroi loistavat ja kirkkaat värit utuisella harsolla. Täydellistä harmoniaa, täydellistä, makeaa kauneutta.
Une Rose Vermeille on mielestäni hyvin elegantti, tyylikäs ja naisellinen. Hyvällä tavalla turhamainen ja itsekäs. Kaunis ja tasapainoinen kokonaisuus, herkkä.
Appivanhempani toivat minulle joskus Bulgarian tuliaisena bulgarialaista ruusuparfyymia. Olin riemastunut, kun haistoin tästä tuoksusta juurikin samaisen bulgarialaisen ruusun vivahteen. Riemastunut siis siitä, että pystyin sen tunnistamaan.
Alun sitruunaisuus on hyvin tasapainoista, hienovaraista, ei millään muotoa päällekäyvää. Vadelma sen sijaan kätkeytyy minulta, ujostelee. Vanilja on mukana alusta lähtien mutta se vahvistuu selkeästi loppua kohden. Santeli tuoksuu lopussa häivähdyksenä, tuoden kokonaisuuteen aikuisuutta ja vastuullisuutta. Ambra tuo tuoksuun uskomatonta, kaunista pehmeyttä, se on mukana hienovaraisena ja arvokkaana, kooten tuoksun upeaksi ja tyylikkääksi kokonaisuudeksi.
Ruusu tuoksuu mukana koko tuoksun elinkaaren ajan, se on hyvin kaunis, hyvin herkkä ja muistuttaa minua paljon Pikku prinssin ruususta. Toisaalta erittäin turhamainen ja omanarvontuntoinen, toisaalta myös hyvin lempeä ja rakastava. Ehdottomasti ylpeä.
"Kukka yskäisi. Mutta se ei johtunut vilustumisesta. - Olen ollut tyhmä, se sanoi vihdoin. - Pyydän sinulta anteeksi. Koeta olla onnellinen. Pikku prinssiä ihmetytti, ettei kukka moittinut häntä. Hän jäi seisomaan aivan ymmällään lasikupu käsissään. Hän ei ymmärtänyt tätä hiljaista lempeyttä. - Mutta minähän rakastan sinua, sanoi kukka. - On minun syyni, jos et tiennyt sitä. Ei sillä ole väliä. Mutta sinä olet ollut yhtä tyhmä kuin minä. Koeta olla onnellinen... Jätä rauhaan se lasikupu. En halua sitä enää. - Mutta tuuli... - En ole pahasti vilustunut...Raikas yöilma tekee minulle hyvää. Olenhan kukka. - Mutta eläimet... Minun täytyy kyllä kestää pari lehtimatoa, jos haluan tutustua perhosiin. Ne ovat kuulemma niin kauniita. Kukapa minua muuten kävisi tervehtimässä? Sinäkin olet kaukana. Mitä suuriin eläimiin tulee, niin en pelkää mitään. Minullahan on kynteni. Ja se näytteli lapsellisesti neljää piikkiään. Ja lisäsi sitten: - Älä vetelehdi noin, se on ärsyttävää. Koska kerran olet päättänyt lähteä, niin lähde pois! Sillä se ei tahtonut, että pikku prinssi näkisi sen itkevän. Se oli niin ylpeä kukka..." - Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi, suomennos Irma Packalén Kuva kirjasta Pikku Prinssi.
Tästä ei nyt irtoa mitään sen suurempaa revittelyä eikä elämysmatkailua. Se on se minttu.
Alkutuoksu on ihana sitruunapommi. En onnekseni törmännyt WC-Ankkoihin, mikä ehkä vähän yllätti vaan aivan ihanasti kirkuvaan keltaiseen sitruskuoroon.
Siihen se sitten jäikin. Sitruunoiden pompsahdeltua yksi kerrallaan alas ranteeltani alkoi joukosta luikerrella nenääni tunkkainen minttu. Muut osat tuoksusta jäivät taas mintun jalkoihin, se piilotteli niitä selkänsä takana ja lällätteli minulle todella ikävään ja lapselliseen tapaan.
Todella harmillista, tässäkin tuoksussa haistan ihan selkeästi taustalta ihanuutta ja varsinkin basilika olisi kiinnostanut. Sitä en kuitenkaan minttuisuuden takaa tavoita. Eau du Sudissa minttu on sellaisena mummominttuna, vähän tunkkaisena, aavistuksen ummehtuneena.
Tuoksu on kovin kevyt ja sen kesto on suorastaan naurettava. Tai no, säilyi tuo minttuisuus suhteellisen pitkään mutta nenän sai todellakin parkkeerata iholle hyvin tiiviisti tuoksun haistaakseen. Ja tämä siis jo muutamassa tunnissa.
Eau du Sud on kevyt ja hempeä, alun kirkuvasta sitruskuorosta huolimatta. Tästä nousee mieleen kuva vaaleankeltaisesta valosta ja sitruunankeltaisesta shifongista. Kenties vähän marenkia. Huoleton, ehkä jopa vähän ylimielisen välinpitämätönkin, kuriton kenties. Syötävän söpö mutta hieman pikkuilkeä sitruunakeiju.
En muuten ymmärrä suhdettani mintun tuoksuun. En ole koskaan aikaisemmin kokenut sitä vastenmieliseksi ennen kuin nyt hajuvesissä Yuzu Fou-tuoksuttelun jälkeen. Sen jälkeen olen siis haistanut tuon tietyn hajuvesissä tuoksuvan mintun aromin muualtakin enkä todellakaan muista kiinnittäneeni siihen koskaan aikaisemmin mitään huomiota. Jännittävää!
Kaivelin tuossa hajuvesiarkkuani (esikoiseni puukässyissä väkäämä ihanan sininen aarrearkku) ja tajusin siinä tuoksujani tutkaillessani, että mitä ihmettä; minullahan on kaksin kappalein Nina Riccin Ninaa! Whaaat??
Ja eikun nettiin tutkimaan. Viisastuin sen verran, että ensimmäinen Nina on julkaistu 1987. Sen luoja on Christian Vacchiano. Tiesin toki, että minulla on siellä vanha Nina Ricci. Jostain syystä muistan sen aina olevan L'Air du Temps. Mikä on sinänsä hassua, koska en ole koskaan omistanut kyseistä tuoksua. Ostaessani uudempaa Ninaa en todellakaan muistanut, että minulla on jo yksi Nina.
Käytin hajuvesiä parinkympin molemmin puolin ihan kiitettävästi ja rakastin tuoksuja. Sitten perustin perheen ja elin hetken aikaa enemmän ja vähemmän hörhöistä vauva- ja pikkulapsiperheen elämää ja olin noin 8 vuotta käyttämättä tuoksuja. Tarkoitan tuoksuilla nyt hajuvesiä ja sen tyyppisiä tuotteita.
Toki henkilökohtaisesta hygieniasta huolehdin myös tuoksuvilla tuotteilla (vaikkakin esim. kristallikividödö oli useamman vuoden aktiivisessa käytössä). Varmasti olen jokusen kerran noiden vuosien aikana jotain hajuvettäkin iholleni sivellyt mutta kerrat ovat olleet hyvin harvassa. Siitä johtuen minulla on tuoksuarkussani joitakin vintage-tuoksuja, kuten tuo Nina.
Kun sitten taas aloin käyttää tuoksuja siirryin ostamaan uusia, vanhat tuoksut eivät juurikaan enää kiinnostaneet. Ennen kuin nyt. ;-) Onneksi olen kuitenkin vahingossa ymmärtänyt säilyttää tuoksuni valolta suojattuina, jokainen omassa alkuperäisessä pahvipakkauksessaan. Olen muuten tuon asian suhteen järkyttävän pikkumainen ja tarkka, pakkaukset pitää aina säilyttää!
Oma vintage-Ninani on hankittu todennäköisesti joko ihan 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa ja se on refill-versio, 50 ml:n EDT. Pullossa on jäljellä vajaa puolet. Tuoksua ei enää valmisteta. Fragrantica kuvaa tuoksua näin:
"Top notes are aldehydes, mimose, orange blossom, currant buds, green notes, peach, basil, marigold, bergamot and lemon; middle notes are mimose, violet, orris root, jasmine, ylang-ylang, west indian bay and rose; base notes are iris, sandalwood, patchouli, musk, civet, oakmoss, blackcurrant syrup and vetiver."
En tiedä olisiko edt:ni jo vähän ajan saatossa kärsinyt, alkutuoksu on melko pistävä. Se kyllä häviää hetken päästä ja tuoksu muuttuu ihanan kukkaiseksi puuteripilveksi. En oikein osaa arvostella tätä, käytin tuoksua joskus silloin 90-luvun alussa ja se selkeästi muistuttaa minua erilaisista tunnetiloista.
Tuoksu on yllättävän julkea ja rohkea ollakseen niinkin naisellinen kukkaistuoksu. Toisaalta se on 80-luvun tuote, jolloin tuoksut olivat julkeita ja rohkeita. Tuoksu on niin puuterinen etten juurikaan kykene erottelemaan joukosta yksittäisiä nuotteja.
Alkuperäinen Nina olisi varmaan monelle tämän päivän nuorelle naiselle turhan tymäkkää tavaraa, vaikka todella puuterinen onkin. Se on ihanan naisellinen ja romanttinen mutta se viestittää kuitenkin itsenäisestä ja oman tahdon omaavasta naisesta, joka ei turhia jää kummastelemaan. Mielestäni tämä on enemmänkin voimatuoksu, kuin hempeilyä ja romanttista sutinaa.
Uusi Nina on julkaistu 2006 ja sen kehittäjät ovat Olivier Cresp ja Jacques Cavallier. Sillä ei ole nimeä enempää mitään tekemistä aikaisemman Ninan kanssa. Tässä Fragrantican kuvaus tuoksusta:
"Nina is a new modern fairytale fragrance aimed at younger audience. Nina is an elegant floral-fruity gourmand fragrance, the scent of candied fruits. The composition starts sparkly and spontaneous, just like a carefree laughter with the fresh citrus notes of lemon and lime. The sweet gourmand heart is juicy and caramelly due to candied apple, praline note and vanilla whose opulent veil wraps the softly sweet peony and the Moonflower. Finally the apple tree, white cedar and balmy musk notes are touching your skin with their warm and soft sensuality."
Minun nenääni Ninan ensituoksu on todellakin sitruksinen, hyvällä tavalla. Itse en kuvaisi sitä ehkä raikkaaksi, enemmänkin makeaksi. En löydä omenaa sellaisenaan vaikka se epäilemättä joukossa pyöriikin. Vaniljaa tuoksussa on minun makuuni sopivasti, se tuoksuu karkkimaisen makeana ja kiusoittelevana.
Ajan kuluessa tuoksu pehmenee ja karkkimaisuus ja sokerisuus muuttaa muotoaan. Tuoksun luonne muuttuu kikattelevasta ja vähän punastelevastakin neidosta pitkiä ja merkityksellisiä silmäyksiä luovaan kaunottareen. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että tuo lumoojatar saattaa yhtäkkiä puhaltaa hubba bubbaisan purkkapallon...
Tämä uusi Nina on iloisen harmiton tuoksu, täynnä värikästä ja auringontäyteistä kujeilua kukkivassa puutarhassa, kimaltavasiipisten pikkukeijujen piilotellesa lehtien varjoissa. Se on karkkia ja sokeria ja imelää tikkaria, jonka kanssa on varottava etteivät hiukset tartu siihen kiinni kaiken ilonpidon keskellä.
Auringon laskettua horisonttiin puutarhan valtaa pehmeä samettisuus. Hiljaiseksi se ei kuitenkaan muutu; keskellä puutarhaa pulppuaa pieni suihkulähde, joka jatkaa iloista pulputustaan pitkälle yöhön. Se on varmasti nähnyt yhden jos toisenkin varastetun suudelman...
Edt:ksi tämä on todella kestävä, ranteellani häivähtelee hanasti keijupölyä vielä aamullakin.
Rakastan tuota omppopulloa, se vaan on ihana! Vaikutti muuten ainakin minun ostopäätökseeni, vaikka toki se tuoksu pääosassa olikin. Flankereita Ninasta on tullut tasaiseen tahtiin, niihin en ole tutustunut.
Tämä arvostelu on kirjoitettu alunperin 27.10.2010
Löysin tuoksun ihan sattumalta. Liittyen erääseen pikkujouluiseen tapahtumaan hommasin loppukesästä joitakin tuoksunäytteitä ja tämän kyseisen näytteen otin lähes pelkästään sen takia, miltä se näytti. Pakkaus ja ulkonäkö siis vetosi. Nuuhkittuani näytettä rakastuin tuoksuun oitis ja päätä pahkaa, ja niinhän minun oli ihan pakko saada kunnon pullollinen itselleni.
En muista, että olisin tätä tuoksua ikinä missään aikaisemmin nähnyt saati nuuhkinut (edit: nykyään tätä myydään ainakin Kickseissä). Se kantaa tatuointitaiteilija Don Ed Hardyn nimeä, samoin kuin Christian Audigierin (ranskalainen muotisuunnittelija) luoma Ed Hardy-vaatemallisto. Kyseiset herrat ovat sittemmin ilmeisesti riitaantuneet ja herra Hardy on esittänyt korvausvaatimuksia herra Audigierille sopimusrikkomusten takia.
Tämä kyseinen tuoksu on tullut markkinoille vuonna 2008, joten en suostu tuntemaan huonoa omatuntoa sen käytöstä, herrojen riidat alkoivat kaiketi joskus viime vuonna. Ei sillä, että ne minulle edes kuuluisivat. En nyt kuitenkaan linkitellyt tähän mitään sivuja, jokainen voipi itsekseen Googletella jos haluaa nähdä/lukea enemmän.
Kuten jo kerroin, tuotteen ulkonäkö viehättää. Olen jokseenkin rockhenkinen sielultani ja lausahdus Love Kills on palanut lähtemättömästi jonnekin aivokuoreni sisäpuolelle luettuani aikoinani teininä Nancy Spungenin elämästä kertovan kirjan Nancy, joka teki tuolloin minuun suuren vaikutuksen. Yksi lisäsyy miksi kyseinen ilmaus sinne aivokuoren sisäpuolelle kärvähti oli dramaattinen riita poikaystävän kanssa, jonka jälkeen poikaystäväni kävi maalaamassa kyseisen fraasin lähikoulun pihassa olevan puisen hiekoitushiekkalaatikon kylkeen kissan kokoisin kirjaimin. Huhhuh sitä nuoruuden draamaa ja elämää suurempia tunteita! ;-)
Tuoksua on kuvattu tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi kukkaistuoksuksi, samanlaiseksi kuin tusina muita. Sitä on myös kehuttu ainutlaatuiseksi ja kiehtovaksi. En oikein osaa sanoa mikä siinä minua viehätti. Virallinen kuvaus kuulostaa tältä:
"The brilliant, almost blinding scent of the Ed Hardy tattoo art inspired this super vibrant and sexy fragrance. An explosion of fruits opens the accent including Tropical Mango, Wild Strawberries and Ruby Red Grapefruit vintage floralcy with a Rock'n Roll Edge brings a dark eeriness including Black Freesia. This contrast of floralcy merges into a background of Hot Skin and Warm Soulful Amber. It is a delicious and very addictive fragrance statement."
Enpä tiedä onko se tuoksu niin erityisen rock mutta minua se miellyttää. Tuoksun on kehittänyt Caroline Sabas ja sen kuvataan sisältävän seuraavia tuoksuja: omenasuflee, mango, villimansikka, verigreippi, freesia, kielo, lehmuksenkukka, lämmin ambra, myski, tonkapapu ja vaniljavanukas.
Ensituoksu on jotenkin raikas ja vihreä, mikä on mielestäni vähän yllättävää koska sydäntuoksu on kuitenkin makea ja kukkainen. Minun nenääni kielo leijailee voimakkaimmin juuri ensituoksussa ja se lienee juuri se raikas ja vihreä. Siitä se sitten lähtee melko nopeasti muuttumaan makean kukkaiseksi, joskin verigreippi tuokin aavistuksen särmää. Sydäntuoksu on sitten lämpöisempi ja tummemman makea, syvempi, sinne asettuvat ambra, myski ja vanilja. Vaikka kyseessä on EDP niin tuoksun kesto ei mielestäni juurikaan poikkea EDT:n kestosta, siitä siis miinusta. Minulla on tosin tapana kantaa mukanani käsilaukussa viihteellä ollessani aina käyttämäni tuoksun näytepulloa, josta sitä voi näppärästi vähän lisäillä tarpeen vaatiessa.
Tämän tuoksun on kuvattu olevan samantapainen Ralph Wildin ja Miss Dior Chérien kanssa, kumpiakin olen mielestäni joskus jossain nuuskinut mutta kumpaakaan en kykene palauttamaan mieleeni juuri nyt.
Jonkin aikaa sen jälkeen kun tuoksu oli kotiutunut, osuin Koruharakan sivuille missä silmilleni pompsahtivat yllä olevat korvikset. En voinut vastustaa kiusausta vaan pakkohan ne oli hommata. Minulla on vasemmassa korvassa useampi lävistys ja niihin vähän ylempiin minä nuo pikkunapit halusin. Tykkään niistä todella paljon!
En voi sanoa keräileväni "Love Kills"-teemaa mutta jotenkin se aina vain säväyttää ja laittaa muistelemaan sitä hiekoitushiekkalaatikkoa ja sen valuvan märkää ja suuria tunteita kirkuvaa julistusta. ;-)
Kun olin pikkutyttö kävin usein isäni kanssa jääkiekkopeleissä. En minä (vielä) silloin jaksanut olla kovin kiinnostunut itse pelistä, kiinnostavampaa antia olivat herkut erätauoilla. Yksi kiinteästi noihin muistoihini liittyvä "herkku" olivat tervapastillit. En muista merkkiä mutta ne olivat sellaisia kovia pyöreitä pastilleja, joissa oli sisällä pehmeää litkua. Ah nam, rakastin niitä!!! Ja niitä sai aina iskän kanssa pelissä. *muistelee*
Lonestar Memories toi ensimmäisenä mieleeni tuon muiston noista tervapastilleista. Ennakkokäsitykset tästä tuoksusta olivat kovin erilaiset, kuin millaiseksi tuoksu ihollani muodostui. Lähdin kokeilemaan tätä pienen uhmakkuuden vallassa, ehkä jopa hieman uhoten.
Mitä sitten odotin? No niitä asfalttimiehiä ja Houstonia, hyttysiä ja jänkhää. Eniten kai kuitenkin sitä yksinäistä cowboyta, jonka tämän tuoksun mainosteksti lupaa.
"An ode on birchtar: True and unique, rich and lasting
The scent of a lonesome rider, wearing old jeans and leather jacket, after a long day on the horse in the dry woods, preparing his coffee on the open, smoky fire"
Ensituoksu on minun nenääni pelkkää tervaa, pehmoista ja hiukan savuista, turvallista. Hetken päästä erotan seasta myös nahkaa. Sukat alkavat pyöriä jaloissa, jostain syystä nahka saa minut kiihtymään, taas kerran.
Kun suljen silmäni mieleeni nousee kaksi sanaa; Marlboro Mies. Huhhuh! Kannukset kilahtelevat kun bootsit iskeytyvät rosoiseen lautalattiaan. Ei mitään sipsutusta vaan kunnollista kanta-askellusta, jämäkkää, voimakasta, itseriittoista. Pari vanhaa arpea kasvoissa, kiinteät, auringon paahtamat käsivarret, karhea parransänki. Päässä alkaa soida vähintäänkin Ennio Morricone.
Pakko nielaista. Kilisevätkö nuo kannukset kenties minulle?
No eivät kilise vaan lattia alkaa kopista ihan muusta syystä.
WTF?? Mihin hävisi minun arpinen, ihanan sopivasti hevoselle, hielle ja nahalle tuoksuva, jäntevä cowboy, jonka piti kaapata minut ratsunsa selkään ja viedä minut auringonlaskuun?
Ja mistä näitä kukkahattumummoja oikein ryntäilee, helmat hulmuten? Nyt ne nakuttaa kaikki rivitanssia, minun ihana cowboyni eturivissä, muutama mummo molemmissa kainaloissa kikattaen. Näyttää muuten kikattavan minun lehmipoikakin.
Pakko tuijottaa suu auki. Ei jukolauta, nyt kyllä!! Kiristän korsettiani, kokoan ylävartaloa edustavampaan asentoon ja käyn vispaamassa vähän kermavaahtoa saluunan kyökissä. Kyllä tämä tilanne tästä vielä otetaan haltuun! Ripaus vaniljasokeria kermavaahdon joukkoon ja se on valmista.
Syöksyn kermavaahtoni kera takaisin saluunan puolelle, valmiina kolkkaamaan mummon jos toisenkin, minä näin sen ensin, Marlboro Miehen! Onneksi mummot ovat hävinneet, heiluriovien takaa kuuluu enää etäinen kälätys. Marlboro Mies seisoo hiljaa saluunan nurkassa, nojaa kevyesti seinään, kasvot ovat piilossa stetsonin lierin alla.
Sukat varmaan pyörisivät taas ellen olisi justiinsa kiristänyt sukkanauhojani. Epäröiden kävelen cowboyni luokse, kermavaahdon makea tuoksu leijailee ilmassa. Marlboro Mies nostaa katseensa ja tuijottaa. Vilkaisu kermavaahtoon, villi hymy. Se on kuulkaa menoa nyt!
Jos ei tuosta vielä käynyt selväksi niin taidan tykätä tästä tuoksusta. Tämä ei todellakaan ole ollenkaan sellainen millaiseksi sen lukemieni kuvausten perusteella kuvittelin. Kun valitsin samplejani Tauerilta, minun teki mieleni tätä mutta en uskaltanut ottaa. Kuvaukset tästä olivat jotenkin niin...voimallisia ja ekstremeä ja täynnä erikoisuuden julistusta.
En osannut lainkaan varautua kukkahattumummoihin hulmuavine helmoineen enkä siihen, että tässä tuoksussa on myös iloa ja huumoria. Keskivaiheilla tuoksua on hetki, kun en niin kauheasti siitä välitä, mummot alkavat käydä hermoille ja päätäkin alkaa melkein särkeä, liikaa mummoja, liikaa jasmiinia. Mutta alun tervaisuuden ja lopun huumaavan ihanan makeuden takia kestän mummotkin.
Lopun makeus on sekoittunut tervaan ja nahkaan kiinnostavalla ja jännittävällä tavalla. Se on se mikä laittaa vispaamaan sen kermavaahdon. Minä ja cowboy emme suinkaan ratsasta auringonlaskuun mutta jokunen heinänkorsi saattaa auringon noustessa pörröisten hiusten seasta löytyä.
Tämä arvio on kirjoitettu tuoksun ensikokeilulla, en tiedä muuttuuko mielipiteeni mahdollisesti mikäli kokeilen tätä uudestaan. Luulenpa, että minun on pakko kokeilla tätä vielä ainakin kerran, ranteeni tuoksuu niin ihanalle, että alkaa epäilyttää...
Kun kokeilin tätä ensimmäistä kertaa niin ensimmäinen ajatus tuoksua nuuhkaistessani oli isovanhempieni samovaari. Että kaippa tässä jotain venäläistä on. ;-)
Ambre Russe Parfum d'Empiren sanoin: An opulent elixir , as passionate as the Slavic soul. In this intense elixir, the opulence of the Russian Empire is conjured by the golden warmth of ambergris, intensified by vibrant spices, the smoky aroma of Russian tea and the spirituality of incense. Ambre Russe, a fragrance for impassioned souls.
Minun esiesiesi-isäni ovat kotoisin Venäjältä. Minä olen kuitenkin aivan täysin paljasjalkainen hämäläinen. Ainoa vähänkään venäläisyyteen viittaava asia elämässäni on ollut mummolan samovaari. Kuitenkin koen Ambre Russen jotenkin venäläiseksi. Yllättäen myös kotoisaksi ja tutuksi. Mitä ihmettä??
Rakastan Ambre Russen savuista teen aromia, jonka Parfum d'Empirekin kuvaa tuoksussa olevan. Kerrankin todellakin erotan savuisuuden tuoksusta. Mahtavaa! Ambre Russe on jotenkin todella levoton, suorastaan kiihkeän levoton. Tässäkin olen samaa mieltä tuoksun kuvauksen kanssa. Mieleen nousee mielikuva levottomista jaloista.
Toisaalta tuoksu on myös rauhallinen. Tekee mieli haaveilla slaavilaisesta rakastajasta! Jos haave toteutuisi niin jäisikö siitä kuitenkaan jäljelle muuta kuin sydänsurut ja muistot, joita olisi kenenkään vaikea ylittää...? Mitään pysyväähän olisi nimittäin turha odottaa.
Jostakin mielen perukoilta ryömii päivänvaloon muisto eräästä TV-sarjasta; Tsaarin kuriiri oli ohjelman nimi. Olen ollut aika pieni kun sarjaa on esitetty Suomen televisiossa, mutta se jäi näköjään melko lähtemättömästi mieleen. Vladimir Cosman säveltämä Nadjan teema tuntuu heti kovin tutulta (joka ei ole kuitenkaan sarjan tunnusmusiikki).
Olen jostain syystä aina kuvitellut etten pidä Ambre Russen kaltaisista, melko mausteisista tuoksuista. En osaa sanoa miksi. Ehkäpä ne olivat liian tujuja pikku-Mohnille ja olen sitten kartellut niitä myös aikuistuttuani.Tästä kuitenkin pidän. Saattaa jopa olla, että olen vähän rakastunut.
Ambre Russe kiehtoo. Se on herkullisen lämmin, viettelevä, mutta kuitenkin helposti lähestyttävä ja silti vähän pelottava. Se herättää luottamuksen, mutta ei lupaa mitään. Se tulee ja menee miten tykkää eikä kysele lupaa keneltäkään. Se hurmaa, rakastaa ja antaa kaikkensa. Niin kauan kunnes se lähtee, ilman selityksiä. Tosin joskus saatat huomata toivovasi, että se jo lähtisi...
Myös Gogolin nenä on tuoksutellut Ambre Russea, lähdenpä tästä itsekin lukemaan mihin Gogol on päätynyt arviossaan.
Onni suosi minua viime vuoden puolella, kun osallistuin Oopiumiluolan hajuvesiarvontaan jossa palkintona oli Salvatore Ferragamon tuoksu Incanto Heaven. Se kuuluu Ferragamon Incanto-sarjaan jossa on useampi erilainen tuoksu. Sarjan ensimmäinen tuoksu Incanto julkistettiin 2003 ja sittemmin Incanto-sarjaa on täydennetty ainakin kuudella muulla Incanto-tuoksulla ja myös miesten Incanto kuuluu sajaan. Incanto Heaven julkistettiin vuonna 2007.
Incanto-sarjan pullojen muoto on aina sama. Uusimmassa Incanto Bloomissa on erilainen korkki kuin aikaisemmin ilmestyneissä Incanto-tuoksuissa. Pullot ovat minun silmääni miellyttäviä niin malliltaan kuin värimaailmaltaan. Sellaista ihanaa sokeria ja hattaraa. ;-)
It opens with fresh and sparkling-sourish notes of grapefruit with sering flowers (very similar to jasmine) and apple notes. Floral notes of peony and hibiscus mix with fruity touch of apricot in the heart. The base is composed of iris root, violet and sensual musk.
Fragrantica luokittelee Incanto Heavenin hedelmäis-kukkaisiin tuoksuihin, joihin se eittämättä kuuluukin.
Minun nenääni Incanto Heaven tuoksuu hieman pistävältä heti laittamisen jälkeen, hyvin greippiseltä. Tuoksu tasoittuu kuitenkin nopeahkosti ja minun nenääni sieltä nousee esille omenainen persikka (tai miksei aprikoosikin, persikka tulee yleensä ensimmäisenä mieleen). Myskin tuoksu on mielestäni melko aavistuksenomainen mutta kyllä sekin sieltä on havaittavissa. Fragrantican mainitsema jasmiini sekoittuu melko huomaamattomaksi muiden tuoksujen joukossa. Tyttäreni oli sitä mieltä, että tämä tuoksuisi hyvin samalta kuin Versacen Bright Crystal, itse en ota kantaa sen kummemmin, kyllähän ne voivat toisiaan muistuttaa... Minä pidän kuitenkin enemmän tästä kuin Bright Crystalista.
Tuoksu sopii minulle oikein hyvin. Kevyt, kukkaishedelmäinen mutta kuitenkin sen verran myskiä mukana, että tuoksusta ei jää mieleen pelkästään hattaraa ja perhosia. Kestävyys minun ihollani ei ole mitenkään mullistava, tuoksu kuluu suht nopeasti. Minusta tämä lukeutuu selkeästi päivätuoksuihin mutta kesällä se voisi mennä myös iltatuoksusta. Olen erittäin iloinen arpaonnestani, tulen oikein hyvin toimeen Incanto Heavenin kanssa!
Minun tuoksuhaasteeni etenee kovin hitaasti mutta näillä nyt mennään. Taidan puuhastella tämän haasteen parissa vielä joulukuussakin. ;-) Tämäkin on tavallaan taas huijausta koska kyseessä on vintage-versio. En ole tuoksutellut nykyisin myytävää versiota enkä osaa sanoa tuoksuuko se jotenkin erilaiselta kuin alkuperäinen Beverly Hills. Omani on hankittu joskus 80-luvun loppupuolella.
Giorgio Beverly Hills löytyy siis minulta ihan omasta takaa. Se oli noin parikymppisen minäni yksi lempparibaarituoksu. Jep, luit ihan oikein, parikymppinen Mohn lotrasi tätä tuoksua antaumuksella lähtiessään tyttöjen kanssa viihteelle. En voi kuin toivoa, että kukaan viaton sivullinen ei joutunut takiani sairaalahoitoon tai muuta yhtä ikävää.
Ei sillä, että tuoksu olisi mielestäni varsinaisesti huono tai karmea tms. mutta se on erittäin intensiivinen ja voimakas. Beverly Hills tuotiin markkinoille 80-luvun alussa ja se on ajalleen tyypillisesti runsas ja mahtipontinen, kunnon olkatoppauksilla varustettu Elämys. Se myös jakoi ihmisiä tehokkaasti kahteen leiriin, joko siitä tykkäsi tai sitä vihasi.
Tuoksun luoja Bob Aliano on sittemmin tehnyt tuoksuja ymmärtääkseni lähinnä BOSS:ille (Hugo ja jokunen Hugon variaatio). Tiedä sitten mitä siitäkin ajatella. Ehkä ei pidä ajatella ollenkaan. ;)
Beverly Hillsin alkunuotit koostuvat aprikoosista, bergamotista, appelsiinin kukasta ja persikasta. Keskivaiheilla hallitsevat keikarinkukka (gardenia), jasmiini, orkidea, ruusu, tuberoosa ja ylang-ylang. Pohjatuoksu tarjoilee meripihkaa, valkohankijäkälää (oakmoss), kamomillaa, vaniljaa, myskiä, patsulia, seetriä ja santelipuuta.
Fragrantican mukaan Giorgio Beverly Hills edusti 80-luvulla ylellisyyden symbolia. Sen väitetään olleen tuolloin epätoivottu vieras ravintoloissa intensiteettinsä takia. Mitä en yhtään ihmettelisi, pari kolme tältä tuoksuvaa naista samassa ravintolassa saattaisi viedä kenen tahansa ruokahalun. Tai lähinnä kai kyvyn ruokailla. Tässä tuoksussa on melko valtaisa sillage.
Beverly Hills on raskaan, ehkä jopa siirappisen kukkainen, paksu ja hyvin tiivis. Se kietoutuu kantajansa ympärille kuin toinen iho eikä mielellään päästä irti. Minun nenääni jasmiini on hyvin erottuva tässä tuoksussa ja alan pikkuhiljaa kallistua sille kannalle, että jasmiinia on erittäin vaikea vangita hajuveteen tekemättä siitä melko raskasta tuoksua. Minusta jasmiini on tässä tuoksussa selkeästi dominoiva ja muut kukat tuntuvat kilpailevan raivoisasti saadakseen sen selätettyä.
Giorgio Beverly Hills on todella naisellinen tuoksu, glamouria piisaa ja tuoksusta löytyy myös melkoisen suuri ego. Tämä ei ole paras tuoksu seinäruusulle tai kotihiirelle, liittäisin tähän kirkkaan punaiset huulet, mustat rajaukset, saumasukat, tyylikkään mutta rohkean kotelomekon ja miestennielijän joka ne kaikki kantaa. ;-) Ehdottomasti savuke ja holkki kuuluvat kuvaan myös. Tämä ei suinkaan ole hienostunut tai elegantti, ei mikään viileän tyylikäs englantilaisruusu vaan kunnon kurvit omaava bombshell. ;-D
Pidän tästä tuoksusta mutta sitä on hyvin vaikeaa annostella sopivasti. En myöskään oikein tiedä mihin tilanteeseen tämä tuoksu sopisi koska se tuntuu täyttävän tilan kuin tilan vaikka sitä laittaisi kuinka vähän kerrallaan. Tämän tuoksun kanssa ei varmasti jää huomiotta. Se onkin sitten oma lukunsa saako sillä positiivista vai negatiivista huomiota. Kai minä sitten edelleen kuitenkin käyttäisin tätä iltatuoksuna..... Ympäri mennään, yhteen tullaan! ;-)
Ihan heti alkuunsa täytyy sanoa, että ei ole Mohnin juttu tämä. Tätä arviota varten pakotin itseni testaamaan tätä tuoksua toista kertaa iholleni ja jouduin hetken keräämään rohkeutta tehdäkseni sen. *yökkää*
En tiedä päteekö tuoksuihin sama kuin makuihin eli että vierasta makua on maisteltava noin 15 kertaa ennen kuin siihen tottuu. Vaikka se olisi alkuun maistunut pahalle siitä usein alkaa pitämään - tai sitä oppii ainakin sietämään - viidentoista makustelukerran jälkeen. Noh, ainakaan tämän tuoksun kanssa en aio asiaa testata.
En muista nyt ainkaan kovin äkkiseltään hajuvettä joka olisi aiheuttanut minussa näin voimakkaan vastenmielisyyden tunteen. Hämmästyksissäni luin useita ylistäviä arvioita tämän tuoksun ihanuudesta, en nopealla etsimisellä löytänyt yhtäkään negatiivista tuoksukokemusta Yuzu Fousta. Onkohan minun nenäni rikki....
Yuzu Fou kuvattuna Parfum d'Empiren sanoin: A splash of freshness from Japan. Yuzu Fou opens with the crackling scent of Japanese yuzu, set in a cocktail of concentrated citrus extracts (kumquat, sweet orange, bitter orange...) topped off with an icy splash of mint. Verbena absolute and a green bamboo accord boost the coolness of this "crazy yuzu". Blond cedar wood, neroli and white musk flesh it out. Yuzu Fou, a green, zesty splash inspired by modern Japan, where nature blends with urban life...
Juu ei! Jos moderni Japani tuoksuu tältä niin morjens! Alun sitruksisuus on tässä aika ihana. Harmistuksekseni se jää kuitenkin kaiken sen tunkkaisuuden ja homeisuuden alle joka tuoksusta puskee ja tunkee väkisin nenääni. Vatsassa tuntuu suorastaan vastenmielisyyden möykky. En osannut alkuunsa sanoa mikä vastenmielisyyden aiheutti. Epäilin rautayrttiä (verbena). Nyttemmin olen ikäväkseni saanut huomata, että se on minttu! Valitettavasti Yuzu Foussa tuoksuva minttu on tämän tuoksuttelun jälkeen "pilannut" minulta joitakin minttuisia juttuja. En ollut esimerkiksi tajunnut aikaisemmin etten pidä käytetyn piparminttuteepussin tuoksusta. Nyt tiedän.
Jos tämä tuoksu olisi väri niin kuvaisin sen vihertävän homeisen kirjavaksi, harmaaksi betoniseinäksi. Ärsyttävästi tuoksun elinkaaren edetessä tuon homeisen seinän takaa yrittää nenääni kiemurrella ihania, hentoja, kauniita ja herkkiä vaalen vihreitä versoja mutta eivät ne löydä reittiä kammottavan kostean ja homeisen betoniseinän lävitse. Tiedän niiden olevan seinän takana mutta en pääse niiden luokse eivätkä ne saavuta minua. Turhauttavaa!
Mitä pidempään tuoksu ranteellani kypsyy sen kuivemmaksi betoniseinä kuivuu ja homekin siitä pikkuhiljaa häviää. Ällöttävä homeenvihertävä harmaus ei kuitenkaan häviä kokonaan. Tämä tuoksu todellakin on "hullu"! Se saa minutkin enemmän ja vähemmän sekopäiseksi.
Voin kuvitella jonkun pitävän tästä tuoksusta. Se on taiten rakennettu ja jännittävä eikä todellakaan tavanomainen. Sitäpaitsi, ei kaikkien iholla kasva homeista betoniseinää, että senkin puolesta tämä tuoksu varmasti saa ihan uuden muodon jonkun toisen iholla. Minulle tämä on ehdoton inhokki ja luulenpa, että en voisi koskaan oppia pitämään tästä. Sietämään ehkä, nippa nappa.
En tiedä onko tuossa hometta, lienee suurimmaksi osaksi sammalta. Hmmm, tarpeeksi kun tuota tuijottaa niin sehän alkaa näyttää jopa kauniilta....no, minä en kuitenkaan tule koskaan pitämään Yuzu Fousta, ihan sama miten paljon sitä sisääni kiskoisin.
HEAD NOTES A fresh citrus accord with mandarines and clementines . HEART NOTES Juicy lemon grass and clean orange flowers. BODY NOTES A rich ambergris base with Tonka beans and hints of vanilla.
A fresh take on citrus. Discover a rich citrus fragrance with a clean orange flower in its heart, and a soft elegant base that seems to last forever.
Hmm, tämä olikin aika vaikea arvioitava minulle. Kun ihan ensimmäisen kerran kokeilin tätä oli ensireaktioni "en tykkää!". Olin samalla kovin pettynyt koska yleensä pidän sitruksisista tuoksuista ja se oli yksi syy miksi valitsin samplesettiini juuri Orange Starin.
Orange Star tuntuu alkuun kovin pistävältä. Se vie minut jonnekin lapsuuteeni, mieleeni nousee mielikuva isästäni. Voimakas ja mielen lävistävä tuoksu muistuttaa minua jostakin mutta en saa millään kiinni, että mistä. Voisikohan se olla joku isäni käyttämä partavesi... Tai ehkä joku saippua tai pesuaine...
Taas olen hieman eri mieltä Tauer Perfumesin oman kuvauksen kanssa; en todellakaan sanoisi tätä raikkaaksi. En myöskään saa oikein kiinni mandariineista saati klementiineistäkään. Mehukas sitruunaruoho ei myöskään saavuta minun nenääni enkä löydä appelsiininkukkaakaan. Tai sitten en vain osaa etsiä.
Ambra ja tonkapapu ovat minulle vähän vieraampia tuoksuja mutta oletan sen olevan nimenomaan ambran joka tunkee nenääni kaiken muun edellä. Vaniljaa on mukana vain aavistus, sen verran, että se pehmentää tuoksua ainakin nimellisesti. Vanilja tuo tuoksuun mukaan myös lämpöä.
Orange Star on minun ihollani ja minun nenässäni aluksi voimakkaan pistävä ja epämääräisine muistikuvineen jopa hieman häiritsevä. Pistävä alkutuoksu tuo kaiken muun lisäksi mieleeni pyykinpesuaineen. Nimenomaan jauhemaisen sellaisen. Alkutuoksu ei ole mielestäni erityisen miellyttävä. Alun pistävyyden hävittyä suht nopeasti muuttuu Orange Star miellyttävämmäksi. Se pehmenee ja toden totta muuttuu pikkuhiljaa hienostuneemmaksi.
Tässä välissä oli pakko pitää taukoa ja suihkaista sitten uudestaan tuoksua iholle. Edelleen ensituoksu singahti terävänä jonnekin otsalohkon taakse saaden pyykinpesujauhelaatikot tanssimaan silmieni edessä. Hetken päästä, ensituoksun terävyyden laimennettua, minusta tuntui jonkin aikaa, että voisin jopa tykätä tästä. Kunnes se alkoi taas potkimaan vastaan. Pakko se on vain myöntää; Orange Star ei ole minun tuoksuni. Se on kaunis tuoksu enkä koe sen eri osien riitelevän keskenään millään lailla mutta en vain pääse millään eroon sen luomasta pesuainevaikutelmasta.
Mitä pidemmälle tuoksun elinkaari etenee sitä miellyttävämmäksi se muuttuu mutta ei tarpeeksi miellyttäväksi minulle. En osaa kuvata tuoksua mitenkään järkevästi. Väriltään se on minusta keltaisen oranssi, liikkuva, elävä, lämmin. Se on kuumana paahtava aurinko ja kuivana väreilevä ilma. Hiekkadyynejä ja lämmintä tuulta. Loppua kohden se muuttuu pikkuhiljaa väreileväksi kangastukseksi, pehmeän utuiseksi. Se säilyttää kuitenkin osan särmästään hiekan pistellessä paljaissa varpaissa.
Orange Starin kestävyys on hyvä, joskaan ei mielestäni yhtä hyvä kuin Zetalla. Tämä voisi mennä iltatuoksusta. Päivälläkin ihan käytettävä kunhan tämänkin kanssa muistaa annostella kohtuudella.
Gogol heitti siis haasteen ilmaan: valitse kirjain ja tuoksuttele löytämäsi tuoksut kyseisen kirjaimen kohdalta. Itse valitsin G:n käymättä ensin tarkistamassa "koti-Emotionin" tuoksuhyllyä. Pöh! Ensinnäkään tuoksut eivät ole siellä aakkosjärjestyksessä. Tai sitten olen tyhmä ja sokea. Toisekseen tuoksuja oli jotenkin kauhean vähän. :-O
En pääse päivittäin testaamaan tuoksuja joten minulla on vähän huijauksen makua tässä haasteessa eli joudun osan tuoksuista arvostelemaan pelkästään niille paperiliuskoille suihkittuna. Niin näistäkin toisen. Mikä on toki harmillista koska tuoksut pääsevät oikeuksiinsa vasta iholla. Tai pitäisikö sanoa, että tuoksu on todellinen vasta iholla. Toisaalta, tuoksut reagoivat hieman eri tavalla jokaisen iholla eli siinä mielessä paperille tuoksuteltu näyte kertonee ehkä miltä tuoksu "puhtaana" tuoksuu. Hmmm.
Flora by Gucci on nimensä mukaisesti kukkaistuoksu. Sen kuvataan tuoksuvan alkuunsa sitrukselta ja pionilta, sydäntuoksun koostuvan ruususta ja osmanthuksesta ja lopulta patsulilta ja santelipuulta. Tuoksuttelin tätä paperiliuskalta - jossa tuoksu muuten tuntuu kestävän ikuisesti.
Alun sitrusaromit eivät ole kovin voimakkaat, sen verran vain, että ensituoksuun tulee pientä pistävyyttä. Sen hävittyä melko nopeasti jäljelle jää ihanan puuterinen pilvi. Pastellivärinen. Mutta ei kuitenkaan ihan höttöä. Kaunis tuoksu, hyvin naisellinen, melko kevyt ja ilmava.
Pidän tästä, voisin harkita jopa hankkivani. Kiiltokuvamaisen ihana. Mutta pakko sanoa, että vähän tylsä. Kulmat ovat pyöreät ja pehmeät. Jos Flora by Gucci olisi nainen niin se näyttäisi renessanssin muodin mukaiselta pehmeän pyöreältä ja maidonvalkealta. Jos se olisi taulu niin sen olisi luultavasti maalannut Sandro Botticelli.
Flora by Gucci Eau Fraîche pääsi iholle. Harmillisesti tuoksuttelin nämä näin päin koska au fraîche osoittautui mielestäni huonommaksi. Sen alkutuoksussa kuvataan tuoksuvan mandariini, bergamotti, kumkvatti, sitruuna ja pioni. Sydäntuoksuihin kuuluvat ruusun terälehdet ja osmanthus vihreällä ja vetisellä lisällä, pohjatuoksun koostuessa santelipuusta, patsulista ja pink pepperistä (mikä lie suomeksi, joku roseepippurin sukulainen)
Aluksi kun suihkaisin iholle olin ihastuksesta ymmyrkäisenä, ihana, ihana tuoksu. Vaan pisarapilven häivyttyä jäi iholle tuoksumaan hieman kitkerä, pistävän kuivakka katku. Periaatteessa eau fraiche-versio ei ole kovin erilainen mutta minun nenääni siihen on lisätty terävyyttä, joka kai raikkaudeksi on tarkoitettu mutta jota ainakaan minä en sellaisena tavoita.
Jos Flora by Gucci olisi se renessanssin rehevän ihana posliiniunelma niin eau fraîche taitaa siihen verrattuna olla Shakespearen Macbethin kolme noitaa. Noh, ehkä hieman liioittelen tuossa mutta olin vaan niin pettynyt, että se taitaa lisätä negaatioita. Eau fraîche ei ollut kestävyydeltään kovinkaan kummoinen. Se ei myöskään luonut samaa ihanaa puuteripilveä ympärilleen kuin emotuoksunsa. Ei minun teekuppini.
Molemmissa pidin pullon ulkonäöstä. Suhteellisen simppeliä muotoilua mutta ei turhan tylsää kuitenkaan. Rusetti kiva lisäasuste mutta ei liikaa. Selkeätä, suoraviivaisuutta romanttisella lisällä.
The fragrance opens up with a bright chord of lemon and bergamot with a sweet orange note. Ylang, orange blossom absolute and steam distilled neroli all join a natural and vivid Linden blossom in the heart of the fragrance that shines together with a honey yellow rose.
It is light, gentle yet brilliant. A vibrant orris root note, in balance with natural sandalwood from Mysore and natural vanilla, form a base note that melts into the linden blossom heart and imparts a luxurious element.
Minun nenäni, vaikka tarkka onkin, ei ole tarpeeksi harjaantunut voidakseni erotella nuotteja kovinkaan tarkasti. Erotan kyllä tuoksuista itselleni tutut ja sitä kautta tunnistettavat tuoksut mutta en osaa esimerkiksi erottaa tiettyjen iiristen juurta ja nimenomaan Mysorelaista santelipuuta. Vielä. ;-) Se ei kuitenkaan estä minua nauttimasta tuoksuista, kuten vaikkapa tästä vihreän värisestä Zetasta.
En siis kuvaa tuoksua vihreäksi vaan tuoksun väri on mielestäni vihreä. Joka vuosi lehmuksen kukkiessa nuuhkin ilmaa ihastuksissani ja mietin itsekseni, että tämän tuoksun kun saisi pulloon! Zetan sydän on lehmuksenkukka mutta se ei ole minusta tässä samanlaisena kuin suomalaisessa kuulaassa kesäyössä vaan voin kuvitella sen ennemmin keski-Euroopan yön lämpimän pimeään pehmeyteen.
Minulle Zeta ei aukea mitenkään erityisen sitruksisena jostain syystä vaikka kuvauksen perusteella sen voisi kuvitella olevan hyvinkin sitruksisen. En kuvaisi sitä myöskään kevyeksi (kuten en toisiakaan Tauer-samplejani) mutta pehmeä ja lempeä se kyllä on. Sitruunaiset aromit sekoittuvat ihanan harmonisesti lehmuksenkukkaan, joskaan ne eivät säily kovinkaan pitkään. Ensituoksu on mielestäni Zetassa aika lyhytikäinen.
Kuvaisin Zetaa sanoilla pyöreä, kenties jopa pirskahtelevan pyöreä, iloinen ja positiivinen. Zetassa ei ole mitään eroottista eikä salaperäistä, se on ihana aurinkoinen kesäpäivä, täynnä iloa ja ystävyyttä. Aavistus vaniljaa tuo siihen lämpöä ja lempeyttä. Minun ihollani tuoksusta puskee sen keskivaiheilla melko voimakkaana esille ylang mutta jossakin siellä syvällä on aistittavissa koko tuoksun elinkaaren ajan ihana lehmuksenkukka. Erityisesti huomaan lehmuksenkukan kun painan nenän kunnolla kiinni ihoon, silloin aistin sen lähes sellaisena kuin suomen kesässä. Tosin tuoksu pakenee salakavalasti kuin savukiekurat nenäni edestä.
Loppua kohden iiris ja santelipuu nousevat enemmän esille mutta lehmuksenkukka säilyy tuoksussa mukana koko matkan ajan. Loppua kohden tuoksuun tulee mukaan häivähdys joulua, mikä on ehkä hieman hämmentävää koska tuoksu muuten on selkeästi kesäinen. Mutta korostan siis sanaa häivähdys.
Kesäisyydestään ja ihanasta lempeydestään huolimatta Zeta ei ole mikään kevyt tuoksu. Se on pehmeä, pyöreä, jopa raskas hetkittäin. Ei kuitenkaan millään lailla tunkkainen. Minun makuuni Zeta on paksua ja tiivistä, täyttä tuoksua. Ikäänkuin siinä olevat ainesosat olisivat jotenkin enemmän tuoksuvia kuin useimmissa massatuotannon tuoksuissa.
Zetan laittamisen kanssa kannattaa olla huolellinen. Pienikin määrä tuoksuu jo kivasti; yhtään liikaa ja herkullinen tuoksu muuttuu kiusaksi. Zetan kestävyys on hyvä, se tuoksuu ihollani vielä ihan selkeänä 8 tuntia laittamisesta ja jopa seuraavana aamuna se saattaa kummitella vienona, häivähdyksen omaisena varjona iholla. Mielestäni Zeta on selkeästi päivätuoksu ja kesäisyydestään huolimatta se sopii minusta kaikkiin vuodenaikoihin. Erityisesti pidän siitä miten Zeta sulautuu ihoon, se ikään kuin tulee osaksi sitä. Pidän tästä tuoksusta kovasti sopivasti annosteltuna.
En omista hyllymetreittäin hajuvesiä ja yleensä, kun hankin kokonaisen pullon jotain tuoksua niin todella pidän siitä. Elämässäni oli useamman vuoden pituinen vaihe, jolloin en juurikaan käyttänyt muita hajusteita, kuin erittäin mietoja deodorantteja tai hajutonta kristallikiveä. En myöskään heitä mitään käyttökelpoista roskiin. Tästä johtuen minulla on muutamia "vanhoja" tuoksuja varastoissani.
Yksi "ikivanhoista" tuoksuistani on Yves Saint Laurentin Paris. Pullo on 50 ml ja siitä on kulutettu suhteellisen pieni määrä. Nettiä kolutessani jäin siihen uskoon, että kyseessä olisi "alkuperäinen" Paris ja sitä vahvistaa tuoksun laatu, se on nimittäin Fleur de Parfum.
En ole mikään tuoksuasiantuntija joten en osaa sanoa miksi se on Fleur de Parfum eikä Eau de Parfum. Olin ymmärtävinäni tutkimusretkelläni, että se olisi kenties voimakkaampi kuin Eau de Parfum mutta en ole lainkaan varma asiasta. Jos joku teistä ihanista osaa selittää mistä on kyse niin mielelläni kuulisin.
Parisistahan on tehty näitä nykyisin kovin suosittuja uusintaversioita jotka ovat vähän niin kuin alkuperäinen tuoksu mutta ei kuitenkaan sama. Itse en ole ollenkaan ollut kiinnostunut tämän tuoksun eri versioista enkä ole niitä käynyt haistelemassa enkä siis yhtään tiedä monta niitä on tullut markkinoille tai mitään muutakaan.
Minun pulloni on kultakorkkinen ja netissä seikkaillessani huomasin, että kultakorkkisesta pullosta puhuttiin vintagena. Huhhuh, vai on meikäläisen biletuoksu vintagea...eli minäkin olen siis vintagea...? No joo, ehkä en kuitenkaan ole ihan vielä museoon parkkeeraamassa. ;-)
Paris on tyypillinen 80-luvun tuoksu. Voimakas ja aika raskas vaikka onkin kukkaistuoksu. Jostain syystä rakastuin siihen viime viikolla uudestaan. Minun Parisini on vuosikaudet majaillut pimeässä ja viileässä vaatehuoneessa. Nykyään se majailee tyttäreni tekemässä ihanan sinisessä puisessa lippaassa, omassa pahvilaatikossaan ja valolta suojassa. Kuitenkin käden ulottuvilla. Olen onnessani tuoksutellut sitä muutamana päivänä ihan vain kotioloissa. Sitä ei todellakaan tarvitse laittaa paljoa, vähän on tässä tapauksessa enemmän. ;-)
En osaa kuvailla sen tarkemmin tuoksun elementtejä, paitsi että se on ruusutuoksu. Netistä löytyy kyllä kattavia kuvauksia Parisista. Ehdottomasti se kuuluu niihin tuoksuihin joita ei voi suihkia suihkimisen ilosta vaan sen laittamisen kanssa täytyy olla varovainen. Liian raskaalla kädellä annosteltuna Parisista muodostuu ympäristöhaitta.
Ihan niin kuin aika monesta muustakin 80-luvun tuoksuluomuksesta. Tähän voisi joku näppärä lisätä, että ihan niin kuin monesta 80-luvun luomuksesta ylipäätään...
Vuodet ovat toki saattaneet tuoda oman lisänsä tuoksuuni mutta niin tai näin niin tällä Fleur de Parfumilla on kyllä mieletön stamina! Olen laittanut tuoksua ranteeseeni tätä kirjoittaessani yli 10 tuntia sitten ja rannetta nuuhkaistessani tuoksu on edelleen erittäin selkeästi havaittavissa. Se on toki pehmennyt ja sekoittunut eikä luonnollisestikaan enää niin terävä mutta erittäin hyvin löydettävissä.
Parfum d'Empire on korsikalaista syntyperää olevan Marc-Antoine Corticchiaton perustama tuoksutalo. Jo pienestä pojasta saakka ratsastusta intensiivisesti harrastanut Marc-Antoine harkitsi uraa ratsastuksen parissa mutta kiinnostus aromaattisia tuoksuja kohtaan ajoi hänet opiskelemaan kemiaa.
Saatuaan tohtorin paperit Marc-Antoine jatkoi opiskelua kansainvälisessä parfyymikoulussa ISIPCA:ssa Ranskassa. Hän aloitti uransa aromaterapeuttisten tuoksujen parissa mutta huomasi pian olevansa enemmänkin kiinnostunut parfyymeistä ja perusti oman yrityksensä Parfum d'Empiren.
"Driven by passion for the most beautiful raw materials and their use in different cultures, he seeks out the most complex yet great empire, the realm of the senses..."
Parfum d'Empiren sivuilta voi tilata joko kolmen tuoksun samplesetin tai kolmentoista tuoksun setin kohtuulliseen hintaan. Ensin mainittu maksaa postikuluineen 10€, jälkimmäinen 22€.
Itse tilasin tuon isomman setin. Se saapui isossa kirjekuoressa, kuninkaallisesti arvokkaan väriseen paperiin verhoiltuna kera kirjekuoren, johon oli kirjoitettu vastaanottajan nimi. Tyylikästä mielestäni.
Kirjekuoressa oli niin ikään käsin kirjoitettu tervehdys ja kiitokset mielenkiinnosta Parfum d'Empiren tuoksuja kohtaan. Edelleen tyylikästä.
Itse tuoksut tulevat yksittäin pieniin pahvisiin "rasioihin" pakattuina. Takakannessa on tuoksujen INCI-lista. Tuoksut ovat pikkuisia, vajaan 2 millilitran vetoisia muovisia "atomizereita".
Kirjekuoressa oli lisäksi vihkonen jossa kerrotaan lyhyesti tuoksutalosta ja sen luojasta ja siinä on myös luhyt kuvaus jokaisesta tuoksusta. Lopussa esitellään myös tuoksukynttilöitä.
Mielestäni erittäin tyylikäs kokonaisuus, erinomaisen hyvää PR:ää! Varmasti tulen tilaamaan myös kokonaisen tuoksun jossain vaiheessa, tiedä vaikka innostuisin lähipiiriä jopa lahjomaan Parfum d'Empiren jollain tuotteella.
Olen nyt tuoksutellut osan tuoksuista kertaalleen, joitakin pariinkiin kertaan ja osa vielä odottaa kokeilua. Tulen kirjoittamaan näistä arvioita harvakseltaan mutta sen verran voin paljastaa, että joukkoon mahtuu rakkautta ensi nuuhkaisulla ja myös yksi yököttävimmistä tuoksuista joita olen ikinä nuuhkinut.
En ole mitenkään erityisesti ruusutuoksujen ystävä. Pidän kyllä ruusun tuoksusta mutta se ei varsinaisesti herätä intohimoa minussa. Innostuin kuitenkin ajatuksesta erilaisista versioista ruususta ja päädyin tilaamaan sample-setin Les Parfums de Rosinelta.
