Rakastan mäntyä; se näyttää kauniilta ja se tuoksuu hyvältä. Lapsuuden kesämökillä kasvoi mäntyjä. Myös mummolassa kohosi kohden taivasta ihana, iso mänty. Siinä oli mahtavaa kiipeillä, kädet suloisesti pihkassa. Männikkö nousevan tai laskevan auringon punaamana on upea näky, mäntyjen runkojen liekehtivä meri tummanvihreän katon alla.Chypre Rouge muistuttaa alkutuoksussaan minua männyistä, niiden punaisista rungoista ja ihanasta tuoksusta. Paljaista ja pihkaisista käsistä ja jaloista, siitä miltä männynrunko tuntuu kehoa vasten kun sen latvaan kiipeää. Miltä tuntuu sovittaa jalkansa oksanhankaan, kurkottaa kätensä yhä vain ylöspäin etsien seuraavaa tukevaa oksaa josta tarttua. Miltä tuntuu seistä yläilmoissa, korkealla kaiken yläpuolella, tuulen tuivertaessa hiuksissa, maailma jalkojen juuressa. Miltä tuntuu olla voittaja!
Tämä ei ole todellakaan mikään hempeilytuoksu eikä tällä houkutella soidinmenoissa. Tämä on voiman ja vapauden tuoksu täynnä itsenäisyyttä ja varmuutta, horjumattomuutta. Askel on vakaa, katse suora ja rehti. Kun tehdään niin tehdään kunnolla, kun aloitetaan niin se myös lopetetaan! Tässä on pohjalaista suoruutta. Tuoksu vaimenee tuntien kuluessa, mäntyisyys väistyy erityisesti patsulin ja myskin tieltä. Yllätyin etten löydä vaniljaa kovin helposti, se sekoittuu tehokkaasti jasmiiniin, joka puolestaan peittää alleen hunajan ja mehiläisvahan joita en tavoita. En löydä tuoksusta myöskään kuminaa kovinkaan helposti. Se käy ikään kuin kärkkymässä nurkan takana mutta en onnistu tavoittamaan sitä kunnolla.
Aloitukseen nähden drydown on kovin kesy. Ei toki sekään mitään tusinatavaraa mutta selkeästi pehmeä ja feminiinisempi verrattuna alkutuoksuun. Chypre Rouge on miellyttävällä tavalla erilainen tuoksu, kiinnostava ja....no, erilainen. ;-)
Mäntykuva Paula Mikkonen
Hauskaa lukea Serge Lutens -arvioitasi, kun merkki on minulla vielä vähän pimennossa. En ole vielä kokeillut tuoksua, mutta täytyy sanoa, että mäntyynkiipeämiskuvauksesi teki siitä todella kiehtovan!
VastaaPoistaSitä olen joskus miettinyt, että kun jotkut tuoksut selkeästi laukaisevat mielessä jotain muistoja ja kokemuksia jostain asioista niin sehän on tavallaan täysin subjektiivinen juttu eikä lukija voi mitenkään päästä siihen samaan lopputulokseen vaikka kuinka nuuhkisi tuoksua.
PoistaToisaalta, voihan se olla, että vaikka tietyn tuoksun herättämä muisto/kokemus onkin kovin henkilökohtainen niin se saattaa silti sen toisenkin mielestä olla osuva ja tuoksua kuvaava vaikka hänellä ei itsellään samaa muistoa/kokemusta olisikaan.
Hmmm, mielenkiintoista! Kiitos Vasilisa inspiraatiosta, tätä täytyy varmaan vielä vähän pohdiskella lisää. ;)
Onko se alkutuoksu enemmän mäntyhalkoa vai pinjansiemeniä?
VastaaPoistaApua...ei kumpaakaan. Minulle tämän tuoksun mäntyisyys on elävän männyn tuoksua tai jos mäntyä on vaikka karsittu ja niitä oksia lojuu maassa. En puhuisi pinjansiemenistä mitään...tosin siitä on tovi, kun olen pinjansiementen kanssa ollut tekemisissä.
PoistaHyvä! Juoksen pinjansiemeniä karkuun. En ole nirso, mutta mua ällistyttää, että joku todella käyttää niitä ruoassa ;)
VastaaPoista