Serge Lutens; Feminité du Bois EdP

Yritin tuoksutella tätä tarkistamatta nuotteja etukäteen. Menestys ei ollut kummoinenkaan. Ensimmäisenä mielessä häivähtivät seetri ja ruusu ja sitten tuoksu valtasikin otsalohkon ihan vain tuoksuna. Kukkaispuisena.

Hetken kypsyttelyn jälkeen tuoksusta kehittyy ulos siihen särmää tuova myski. Tuoksu pölisee jonkin verran puuterisena. Se on hienostunut, jakkupukumainen, tummanharmaa ohuilla vaaleanharmailla raidoilla, konservatiivinen. Voisin kuvitella sen sulautuvan saumattomasti miehiseen businessmaailmaan, keskelle tummapukuisten herrojen palaveria pilvenpiirtäjän ylimpiin kerroksiin. Tyylikäs, sopivasti miehekäs mutta kuitenkin selkeästi feminiininen.

Feminité du Bois on selkeä mutta maltillinen. Se on voimakas tuoksu mutta ei liian päällekäyvä. Se antaa varoituksen voimasta ja valmiudesta käyttää sitä mutta kutsuu samalla ystävällisesti peremmälle. Kehittyessään se pehmenee ja hienostuu entisestään.

Voiman ja särmän alta alkaa paljastua vaaleanpunaista silkkiä ja sensuellia vetovoimaa. Avaran, ikkunoiden ympäröimän toimiston valtava puinen kirjoituspöytä alkaa kutsua luokseen muutenkin kuin työnteon puitteissa. Niitä, joilla on kravatti kaulassa se alkaa hienoisesti kiristää.

Laskeva aurinko osuu suoraan toimistoon ja alkaa hellästi kuumotella ja lämmittää ilmaa. Feminité du Bois riisuu samaan tahtiin jakkupukuaan ja silkkinen alushamekin alkaa tuntua nihkeältä hien pisaroidessa iholle. Jäljellä on kiimainen kutsu lopettaa palaveri tältä päivältä ja siirtyä vallan muihin agendoihin.

Minun ihollani Feminité du Bois ei ole kovin pitkäkestoinen. Sen drydown on hyvin hiipivää sorttia joka häviää iholta kuin notkeavartinen tanssijatar. Lopun kiimaisuus on jotenkin todella yllättävää, se ei olisi tullut mieleenkään tuoksun alussa ja muutenkin Feminité du Bois'n koko kehityskaari on jotenkin ristiriitaisen vastakkainen ja yllättävä.

Gogolin kokemus tästä tuoskusta oli hieman erilainen. Siinä missä minun Sirkka-Liisani pukeutuu kalliiseen tummaan jakkupukuun astellakseen lähinnä miehistä koostuvaan johtoryhmän palaveriin, pukeutuu Gogolin Sirkka-Liisa Pelastusarmeijan univormuun. Tässä mielestäni kiteytyy mainiosti eräs tuoksuharrastuksen helmistä; yksi tuoksu, kaksi aivan erilaista tulkintaa.

Kuva.