Ensimmäisenä L'Eau d'Hiver muistuttaa minua aniksesta. Tässä on alkutuoksussa todellakin hyvin voimakas aniksen tuoksu, tulee mieleen Annick Goutalin Mandragore.
Heliotrooppi on minulle aika outo nuotti, en osaa tarkalleen sanoa miltä heliotrooppi tuoksuu. Niinpä oletan, että tuoksu jota en tästä tunnista enkä osaa määritellä voisi olla juurikin heliotrooppi. Tosin minun on vaikeaa löytää L'Eau d'Hiveristä tuoksun eri osia muutenkaan, niiden erittely tuntuu jotenkin mahdottomalta.Tässä ei tuoksu yksi ja sama nuotti, sen erotan kyllä selkeästi mutta aivoni eivät suostu erittelemään tuoksuja toisistaan mitenkään järkevällä ja konkreettisella tavalla.
Ajattelin ensin, että se johtuu siitä, että en vain tunnista nuotteja, että ne eivät ole minulle tuttuja. Kun tarkistin nuotit niin totesin, että aika moni niistä on sellaisia jotka minun pitäisi kyllä tunnistaa. En silti löydä niitä.
Minun ihollani L'Eau d'Hiver haipuu erittäin nopeasti muuttuen vain pieneksi aavistukseksi. Jos yritän tuoksutella sitä nenä kiinni ihossa niin tuntuu kuin tuoksuttelisin tyhjyyttä. Kuitenkin hetkittäin, kun keskityn johonkin muuhun niin huomaan yhtäkkiä kiinnittäväni huomioni tähän tuoksuun, se leijailee kevyesti ilmassa ja sen pienen hetken haistan sen aivan selvästi. Silti iholta se tuntuu häviävän tunnissa, viimeistään kahden kuluttua se on kokonaan poissa.
Tuoksussa on jotakin selkeästi vihreää. Talvea en tästä löydä vaikka miten etsisin, ellei oteta lukuun aavistuksenomaista kylmyyden tunnetta sieraimissa, kun tätä nuuhkii.
Tai oikeastaan tämä voisi kuvata kevättalvea, silmujen puhkeamista, osittain sulaneen lumen ja märän kuran keskeltä pilkottavia leskenlehtiä, kevätauringon huikean sokaisevaa kimallusta kevätpurossa, joka iloisesti pilkahtelee sulista kohdista jään alta.
L'Eau d'Hiver on hämmentävä tuoksu, se askarruttaa, ihmetyttää, saa mieleen liikettä. Se ei kuulu suosikkeihini mutta siinä on jotakin.
Leskenlehtikuva upeasta luontoaiheisesta blogista Hullukaalisalaattia, joka tosin juuri muutti Bloggerin puolelle ja tuntee nimen Hullis 2.0. Mielettömän upeita kuvia, suosittelen tutustumaan!
Minustakin tämä tuoksu vihjailee, ei puhu. Siksi sen kuvailu ei ole helppoa.
VastaaPoistaMulla on sama kokemus, että tuoksu katoaa iholta ilmestyäkseen uudelleen, kun sitä ei osaa odottaa.
Tuoksun vaiteiliaisuus ja oikuttelu ovat mielestäni merkki äärimmäisestä ylellisyydestä.
Sinulle on tunnustus blogissani :) Olet tosin jo tehnyt sen toisessa blogissasi..
VastaaPoista