Serge Lutensilla tuntuu olevan kova maine niche-tuoksujen maailmassa ja erityisen vankka fanikunta. Välillä kun tuolla netin syövereissä pyörähtelee ja lueskelee erinäisiä kirjoituksia aiheesta, niin tulee väkisinkin olo, että jos et osaa arvostaa Luntensejasi et ymmärrä mistään mitään, ja että Lutensin tuoksut ovat jonkin sortin mittapuu jolla erotellaan rikat rokasta ja jyvät akanoista.
Minä kun olen tällainen vaikea ihminen ja asetun usein automaattisesti vastustamaan vaateita ja massan mielipiteitä, niin tuollainen herättää minussa heti kapinan. Niinpä kun aloin kokeilemaan Serge Lutensin tuoksuja, ei asenteeni niitä kohtaan ollut ehkä ihan paras ja otollisin. Toisaalta odotin kokevani jotakin todella mullistavaa ja pään räjäyttävää.
Chergui on hyvin miellyttävä ja pehmeä. Sen savuisuus on kevyesti leijailevaa ja makeus kermaisaa. Se syvenee ja kehittyy iholla kauniin kiehtovasti, jopa hieman viekoitellen.
Tuoksun alku on kuin vähän kevytmielinen nuori nainen, joka flirttailee nuoruuden pettämättömällä mutta kokemattomalla itsevarmuudella. Tuntien kuluessa se muuttuu sensuelliksi elämää nähneeksi ja kokeneeksi aikuiseksi naiseksi, jonka ei tarvitse erikseen flirttailla. Tämän tuoksun drydown on suorastaan herkullinen.
Chergui on omalla tavallaan täydellinen tuoksu. Täydellisyys tekee siitä kuitenkin vähän tylsän. Pidän Cherguista kovasti mutta palaan aina vain yhteen ja samaan sanaan yrittäessäni miettiä miten tätä tuoksua kuvaisin ja se sana on miellyttävä. Tässä on kaikki niin hirmuisen miellyttävää, että sen miellyttävyys alkaa jo melkein tökkimään.
Chergui on siis erittäin, erittäin miellyttävä tuoksu. Tätä voisin käyttää arkituoksuna johon on helppo turvautua sellaisina päivinä, kun mikään muu tuoksu ei oikein inspiroi ja haluaa kääriytyä johonkin hyvään ja miellyttävään.
Kuva täältä.
Musta tuntuu että Lutensit joka kolahtavat tai eivät. Itse tykkään Sheldrakesta koska hän on laajentanut luontaista lempigenreäni orientaaleja suuntiin joita en tavaratalosta löydä.
VastaaPoistaMinun on vaikea nimetä lempi-Lutensiani, koska niitä on monta. Ne ovat minulle, aika rationaaliselle ihmiselle, tunteiden ja alitajunnan tuoksuja. On ihanaa että ne ovat olemassa ja kääriydyn niihin välillä mutta se ei tietenkään estä haistelemasta ja rakastamasta paljon muutakin. Tuoksuelämyksinä ne ovat minulle sieltä voimakkaimmasta ja kokonaisvaltaisimmasta päästä - nämä eivät mulle ole tuoksujen muzakia.
Lutensien tuoksuttelu on ollut hauskaa. Ne eivät samalla tavalla ole aiheuttaneet tunnevyöryjä kuten Tauerin tuoksut (eikä noita kahta voi verrata toisiinsa muutenkaan) mutta niissä on joku hassu piirre, että vaikka en tykkäisikään niistä niin ne jotenkin ihmeellisesti laittavat silti lopulta tykkäämään ainakin jostakin osasta tuoksua.
VastaaPoistaEhdottoman viihdyttäviä ja mielenkiintoisia!