Heeley; Ophélia EdP

Ensireaktio: jasmiini, tuberosa, ylang-ylang. Aika lailla yhtenä. Minulle ehkä liian kukkaisan mehevän voimakas. Hetken päästä tuoksun asetuttua paremmin iholle, siitä muodostuu vähemmän ärjyvä, se tasapainottuu, herkistyy ja muuttuu sitä hienostuneemmaksi mitä pidempään se iholla kypsyy.

Toisella kokeilukerralla alku ei enää tunnu ihan yhtä ärjyvältä, vaikka se kovaa ääntä pitääkin.  Kovin lähelle ihoa ei nenää tee silti mieli tunkea heti tuoksun lisäämisen jälkeen. Tuoksun inspiraatiolähteenä sanotaan olevan Shakespearen Hamlet-näytelmän traagisen surullinen Ophelia-neito.

Hamlet ei ole koskaan kuulunut omiin lemppareihini, joten myös Ophelia hahmona on minulle vähän etäisempi. Mutta se vähä mitä Ophelian henkilökuvasta tiedän niin sanoisin, että Heeleyn tuoksutulkinta sopii kyllä hahmoon.

Ehkä voisin harkita käyttäväni tätä kesällä, juhannuksen nurkilla...kesäinen aamuyö, satakieli on juuri aloittanut liverryksensä, maa on kasteesta kostea ja pelloilla hiipii hentoinen usva. Auringon ensimmäiset säteet hiipivät pikku hiljaa kultaamaan korkeimpien puiden latvat. Livahdamme hiljaa heinälatoon. On vähän kylmä mutta ei se haittaa, lämmitämme toisiamme.

Ophélian jasmiini on mielestäni hyvin aidon oloinen eikä se muutu liian painavaksi tai eritteiseksi niin kuin toisinaan tuppaa jasmiinituoksuissa käymään. Pidän tässä tuoksussa siitä, että kukat ovat kiitettävästi tasapainossa keskenään, ne eivät hukuta toisiaan allensa vaan tuoksuvat sulassa sovussa yhdessä. Tosin minun nenääni jasmiinilla on tässä tuoksussa aavistuksen dominoiva rooli mutta se ei käyttäydy kuitenkaan diivan elkein.

Tuoksu kestää hyvin, sen intensiteetti on ihailtava vielä tuntienkin päästä lisäämisestä. Jasmiini kehittyy ajan mittaan todella kauniisti. Uskaltaisinko sanoa, että tähän mennessä tuoksuttelemistani jasmiituoksuista tämän on kaunein ja aidoin. Tosin en ole mikään konkari todellakaan ja kokemukseni on vähäistä. Tuberosa tuoksuu minun nenääni tukituoksuna mikä vähän yllätti. Usein haistan tuberosan aika raskaana mutta tässä se sointuu hyvin kauniisti toisiin nuotteihin. Ylang-ylang tuntuu matkan varrella jäävän vähän muista jälkeen, liekö hieman ujo.

Drydown tuoksuu minun nenääni ihanan makeana. Myski tuntuu siinä hempeänä ja lempeänä. Sitä on minun makuuni juuri sopivasti ja houkuttelevan vähän. Se ei viivy kauaa, käy vain pikaisesti kylässä. Jasmiini ja tuberosa astuvat alas näyttämöltä useiden tuntien esityksen jälkeen ja lavalle jää kainosti tanssahtelemaan ylang-ylang. Tosin jasmiini on sen verran turhamainen, että sen on pakko käydä välillä pyörähtämässä ihan vain näön vuoksi vaikka back stage jo enemmän kutsuukin.

Ophélia pääsi yllättämään kehityskaarellaan. Heti iholle pääsyn jälkeen se tuntui aivan liian ärtsyltä ja tukahduttavalta mutta ajan kanssa tuoksusta kehittyikin vallan kaunis kokonaisuus. Miellän tämän kovin kesäiseksi mutta enemmän viileisiin ja kuulaisiin kesäöihin sopivaksi kuin helteeseen. Henkilökohtaisesti koen voimakkaat ja raskaat kukkaistuoksut kuten esim. jasmiini ja tuberosa helposti kyllästyttäviksi, ne vain alkavat jossain vaiheessa kärytä raatomaiselle. Tähän tuoksuun se toisaalta olisi kenties ollut ihan osuvakin loppuhuipennus...

Tässä tapauksessa en tuota ikävää raatoefektiä kuitenkaan kokenut (mitä en toki jäänyt harmittelemaan), vaan tuoksu pysyi kauniina loppuun saakka. Ophélian drydown on kertakaikkisen ihana!

Tätä tuoksua voisin kuvitella käyttäväni mutta en taida pitää siitä ihan niin paljoa, että raaskisin sijoittaa kokonaiseen pulloon. Varsinkaan, kun pullossa on 100 ml ja se maksaa toistasataa euroa.  Lisärajoitteena vielä sekin, että tuoksun raskauden ja täyteläisen kukkaimelyyden takia sitä tulisi todennäköisesti käytettyä suhteellisen harvoin.

En osaa laittaa näitä rehevän mutta toisaalta herkän kukkaisia tuoksuja minkäänlaiseen järjestykseen tässä vaiheessa "tuoksuttelu-uraani". Mikä on paras jasmiinituoksu, entä tuberosa? Erot ovat hienonhienoja silloin, kun kysymys on selkeästi kukkaistuoksuista. Tämän kaltaisia tuoksuja pitäisi kenties tuoksutella useampaa yhtä aikaa (jos vaan moiseen kykenee) voidakseen erotella tuoksujen eroavaisuuksia ja yksilöllisiä ominaisuuksia muutenkin kuin vain mutu-tuntumalla.

Syysviiru arvioi kanssani Ophélian simultaaniarviona.

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Serge Lutens; Feminité du Bois EdP

Yritin tuoksutella tätä tarkistamatta nuotteja etukäteen. Menestys ei ollut kummoinenkaan. Ensimmäisenä mielessä häivähtivät seetri ja ruusu ja sitten tuoksu valtasikin otsalohkon ihan vain tuoksuna. Kukkaispuisena.

Hetken kypsyttelyn jälkeen tuoksusta kehittyy ulos siihen särmää tuova myski. Tuoksu pölisee jonkin verran puuterisena. Se on hienostunut, jakkupukumainen, tummanharmaa ohuilla vaaleanharmailla raidoilla, konservatiivinen. Voisin kuvitella sen sulautuvan saumattomasti miehiseen businessmaailmaan, keskelle tummapukuisten herrojen palaveria pilvenpiirtäjän ylimpiin kerroksiin. Tyylikäs, sopivasti miehekäs mutta kuitenkin selkeästi feminiininen.

Feminité du Bois on selkeä mutta maltillinen. Se on voimakas tuoksu mutta ei liian päällekäyvä. Se antaa varoituksen voimasta ja valmiudesta käyttää sitä mutta kutsuu samalla ystävällisesti peremmälle. Kehittyessään se pehmenee ja hienostuu entisestään.

Voiman ja särmän alta alkaa paljastua vaaleanpunaista silkkiä ja sensuellia vetovoimaa. Avaran, ikkunoiden ympäröimän toimiston valtava puinen kirjoituspöytä alkaa kutsua luokseen muutenkin kuin työnteon puitteissa. Niitä, joilla on kravatti kaulassa se alkaa hienoisesti kiristää.

Laskeva aurinko osuu suoraan toimistoon ja alkaa hellästi kuumotella ja lämmittää ilmaa. Feminité du Bois riisuu samaan tahtiin jakkupukuaan ja silkkinen alushamekin alkaa tuntua nihkeältä hien pisaroidessa iholle. Jäljellä on kiimainen kutsu lopettaa palaveri tältä päivältä ja siirtyä vallan muihin agendoihin.

Minun ihollani Feminité du Bois ei ole kovin pitkäkestoinen. Sen drydown on hyvin hiipivää sorttia joka häviää iholta kuin notkeavartinen tanssijatar. Lopun kiimaisuus on jotenkin todella yllättävää, se ei olisi tullut mieleenkään tuoksun alussa ja muutenkin Feminité du Bois'n koko kehityskaari on jotenkin ristiriitaisen vastakkainen ja yllättävä.

Gogolin kokemus tästä tuoskusta oli hieman erilainen. Siinä missä minun Sirkka-Liisani pukeutuu kalliiseen tummaan jakkupukuun astellakseen lähinnä miehistä koostuvaan johtoryhmän palaveriin, pukeutuu Gogolin Sirkka-Liisa Pelastusarmeijan univormuun. Tässä mielestäni kiteytyy mainiosti eräs tuoksuharrastuksen helmistä; yksi tuoksu, kaksi aivan erilaista tulkintaa.

Kuva.

Serge Lutens; Jeux de Peau EdP

Monilla Lutensin tuoksuilla on jännä tapa tuntua ensialkuun epämiellyttäviltä. Useista tulee ensimmäiseksi fiilis, että en pidä tästä. Kuitenkin jossain vaiheessa  tuoksun kehityskaarta huomaan suhtautuvani siihen hyvinkin positiivisesti ja vähintään toisella kokeilulla löydän itseni jossain vaiheessa mietiskelemästä miten tykkään tuoksusta. Siis aika monesta sellaisestakin joista en ole ensi alkuun pitänyt.

Tämän tuoksun innoittaja taisi olla muisto ranskalaisen leipuriliikkeen tuoksusta pikkupojan kokemana. Tai jotain sinne päin. Itse haistan tässä palaneen maidon heti alussa. Haalean, palaneen maidon.

Se voisi olla myös lämmin, vaniljalla maustettu maito ja aamiaispöydän keskellä olevassa tuhkakupissa käryävä, puoliksi poltettu savuke. Aamiaispöydästä löytyy myös sopivasti tummaksi paahdettuja paahtoleipiä ja auringonkultaista aprikoosimarmeladia. Kahvin sijaan on tarjolla vaniljainen Café au lait.

En pidä alun käryävästä maidosta, kaiken lisäksi se on jotenkin häiritsevällä tavalla perverssi. En osaa selittää edellistä lausetta sen kummemmin. Onneksi se ei ole kovin pitkäikäinen. 

Raikkaan aprikoosimarmeladin ahmin sen sijaan halulla. Mitä enemmän sitä ahmin, sitä enemmän minun tekee sitä mieleni. En muista, että olisin koskaan saanut näin herkullista aprikoosimarmeladia! 

Jeux de Peau tuoksuu siltä, että voisin kuvitella sen addiktoivan melko vaivatta ja nopeasti. Ensin siitä ei pidä ollenkaan. Sitten se tekee sinulle jotakin ja huomaatkin pitäväsi siitä. Seuraava askel on, että toteat pitäväsi siitä oikein kovasti. Oikeastaan rakastat sitä! Argh, sinun on itseasiassa pakko saada se!!

En löydä kaikkia nuotteja joita tuoksussa pitäisi olla. Mutta ei se haittaa. Tämä on kieroutunut tuoksu joka ärsyttää ja häiritsee samalla, kun se tuoksuu vastustamattoman puoleensavetävältä ja toimii kuin magneetti. Mukamas viaton, mukamas harmiton, mukamas pullantuoksuinen.

Toisaalta Jeux de Peau on todella pehmoinen tuoksu, lempeä ja notkea, hyvin mukautuvainen, miellyttävä. Tässä ei ole mitään pistävää tai hyökkäävää eikä päällekäyvää ja voisin kuvitella, että tuoksuille kovin herkätkin henkilöt voisivat tätä ehkä käyttää.

Taidan sijoittaa tämän tuoksun kakkosaaltooni. Se tarkoittaa sitä, että saatan ehkä joskus hankkia sen omaksi, sitten kun kiireellisemmät hankinnat on joskus tehty. ;-)

Kuvat täältä ja täältä.

Naomi Campbell; Cat Deluxe EdT

Alku on erittäin kukkaishedelmäinen, paino sanalla hedelmäinen. Tuoksun kypsyessä iholla se muuttuu puuterisemmaksi ja kukkaisemmaksi. Tässä pitäisi olla kaardemummaa mutta minun nenäni ei sitä löydä. Cat Deluxe on tosin selkeästi lämmin tuoksu, ehkä sen  kaardemummaisuus on enemmän lämpöä kuin selkeästi havaittavaa tuoksua.

Freesian ja persikan jälkeen tuoksu jotenkin jämähtää paikoilleen. Siitä tulee tasaisen lämmin, tasaisen puuterinen ja pakko myöntää, ehkä vähän tasaisen tylsä. Pohjanuoteista pitäisi nousta esille vanilja, patsuli ja myski mutta aika hiljaisia tuntuisivat olevan. Myski ehkä vähän yrittää päästä noista enemmän esille ihan lopussa vaniljan tasatessa myskin terävyyttä. Toisaalta drydown on tasapainoinen ja eheä ja kun nenän asettaa oikein lähelle ihoa tuoksu saa syvyyttä aavistuksenomaisesta persikkaisesta vivahteesta joka tuo siihen makeutta.

Minulle henkilökohtaisesti Cat Deluxella ei olisi käyttöä. Minun on lisäksi vaikeaa ottaa tuota pulloa ihan tosissaan, vaikka vaaleanpunaisen ystävä olenkin. Eläinkuosit tosin eivät ole minuun koskaan vedonneet millään tasolla.

Cat Deluxe on sellainen harmiton, miellyttävällä tavalla kukkaishedelmäinen, lämmin ja kevyt tuoksu. Loppujen lopuksi Cat Deluxe vaikuttaa vähän mitäänsanomattomalta mutta se ei toki tarkoita, että tuoksu olisi huono. Oletan, että se on suunnattu vähän nuoremmalle yleisölle ja se onkin varmasti ihan kohdallaan teiniprinsessoilla ja nuorilla aikuisilla. Tuoksun keveys ja pieni ärsytyskynnys lisäävät varmasti sen käytettävyyttä varsinkin teinitytöillä.

Frederic Malle; L'Eau d'Hiver

Ensimmäisenä L'Eau d'Hiver muistuttaa minua aniksesta. Tässä on alkutuoksussa todellakin hyvin voimakas aniksen tuoksu, tulee mieleen Annick Goutalin Mandragore.

 

Heliotrooppi on minulle aika outo nuotti, en osaa tarkalleen sanoa miltä heliotrooppi tuoksuu. Niinpä oletan, että tuoksu jota en tästä tunnista enkä osaa määritellä voisi olla juurikin heliotrooppi. Tosin minun on vaikeaa löytää L'Eau d'Hiveristä tuoksun eri osia muutenkaan, niiden erittely tuntuu jotenkin mahdottomalta.Tässä ei tuoksu yksi ja sama nuotti, sen erotan kyllä selkeästi mutta aivoni eivät suostu erittelemään tuoksuja toisistaan mitenkään järkevällä ja konkreettisella tavalla.

Ajattelin ensin, että se johtuu siitä, että en vain tunnista nuotteja, että ne eivät ole minulle tuttuja. Kun tarkistin nuotit niin totesin, että aika moni niistä on sellaisia jotka minun pitäisi kyllä tunnistaa. En silti löydä niitä.

Minun ihollani L'Eau d'Hiver haipuu erittäin nopeasti muuttuen vain pieneksi aavistukseksi. Jos yritän tuoksutella sitä nenä kiinni ihossa niin tuntuu kuin tuoksuttelisin tyhjyyttä. Kuitenkin hetkittäin, kun keskityn johonkin muuhun niin huomaan yhtäkkiä kiinnittäväni huomioni tähän tuoksuun, se leijailee kevyesti ilmassa ja sen pienen hetken haistan sen aivan selvästi. Silti iholta se tuntuu häviävän tunnissa, viimeistään kahden kuluttua se on kokonaan poissa.

Tuoksussa on jotakin selkeästi vihreää. Talvea en tästä löydä vaikka miten etsisin, ellei oteta lukuun aavistuksenomaista kylmyyden tunnetta sieraimissa, kun tätä nuuhkii. 

Tai oikeastaan tämä voisi kuvata  kevättalvea, silmujen puhkeamista, osittain sulaneen lumen ja märän kuran keskeltä pilkottavia leskenlehtiä, kevätauringon huikean sokaisevaa kimallusta kevätpurossa, joka iloisesti pilkahtelee sulista kohdista jään alta.

L'Eau d'Hiver on hämmentävä tuoksu, se askarruttaa, ihmetyttää, saa mieleen liikettä. Se ei kuulu suosikkeihini mutta siinä on jotakin.

Leskenlehtikuva upeasta luontoaiheisesta blogista Hullukaalisalaattia, joka tosin juuri muutti Bloggerin puolelle ja tuntee nimen Hullis 2.0. Mielettömän upeita kuvia, suosittelen tutustumaan!

Serge Lutens; Chypre Rouge EdP

Rakastan mäntyä; se näyttää kauniilta ja se tuoksuu hyvältä. Lapsuuden kesämökillä kasvoi mäntyjä. Myös mummolassa kohosi kohden taivasta ihana, iso mänty. Siinä oli mahtavaa kiipeillä, kädet suloisesti pihkassa. Männikkö nousevan tai laskevan auringon punaamana on upea näky, mäntyjen runkojen liekehtivä meri tummanvihreän katon alla.

Chypre Rouge muistuttaa alkutuoksussaan minua männyistä, niiden punaisista rungoista ja ihanasta tuoksusta. Paljaista ja pihkaisista käsistä ja jaloista, siitä miltä männynrunko tuntuu kehoa vasten kun sen latvaan kiipeää. Miltä tuntuu sovittaa jalkansa oksanhankaan, kurkottaa kätensä yhä vain ylöspäin etsien seuraavaa tukevaa oksaa josta tarttua. Miltä tuntuu seistä yläilmoissa, korkealla kaiken yläpuolella, tuulen tuivertaessa hiuksissa, maailma jalkojen juuressa. Miltä tuntuu olla voittaja!

Tämä ei ole todellakaan mikään hempeilytuoksu eikä tällä houkutella soidinmenoissa. Tämä on voiman ja vapauden tuoksu täynnä itsenäisyyttä ja varmuutta, horjumattomuutta. Askel on vakaa, katse suora ja rehti. Kun tehdään niin tehdään kunnolla, kun aloitetaan niin se myös lopetetaan! Tässä on pohjalaista suoruutta.

Tuoksu vaimenee tuntien kuluessa, mäntyisyys väistyy erityisesti patsulin ja myskin tieltä. Yllätyin etten löydä vaniljaa kovin helposti, se sekoittuu tehokkaasti jasmiiniin, joka puolestaan peittää alleen hunajan ja mehiläisvahan joita en tavoita. En löydä tuoksusta myöskään kuminaa kovinkaan helposti. Se käy ikään kuin kärkkymässä nurkan takana mutta en onnistu tavoittamaan sitä kunnolla.

Aloitukseen nähden drydown on kovin kesy. Ei toki sekään mitään tusinatavaraa mutta selkeästi pehmeä ja feminiinisempi verrattuna alkutuoksuun. Chypre Rouge on miellyttävällä tavalla erilainen tuoksu, kiinnostava ja....no, erilainen. ;-)

Mäntykuva Paula Mikkonen

Serge Lutens; Datura Noir EdP

Tästä tuli ensimmäisenä mieleen lapsuudesta tuttu vaaleanpunainen penisilliini. Jotkin karkit maistuvat saman tapaiselle kuin se vaaleanpunainen litku. Onneksi en joutunut sitä litkimään samoissa määrin kuin reppana sisareni, jolla oli korvatulehdus vähän väliä ja tämän tästä. Tuo penisilliinin häivähdys on nopea ja häviää lähes saman tien.

Datura Noirissa minun nenääni tunkee ehdottomasti selkeimmin tuberosa. Se on niin voimakas, että sen alta on vaikea erottaa muita nuotteja. Tämä jätti ihooni jäljen, pienen punerruksen kämmenselkään. Kuvittelin myös tuntevani pientä kihelmöintiä iholla jossain vaiheessa.

Tämä on täyttä tuoksua. Tyylikäs ja määrätietoinen, jotenkin sellainen kummallinen risteytys piinkovaa bisnestä ja röyhelöistä naisellisuutta. Kaiken kukkuraksi tuoksun eläessä siihen tulee jossakin vaiheessa mukaan ripaus rahvaanomaisuutta, hameen helma nousee kadunkulmassa ja esille pyrkii sukkanauhoin kiinnitetty verkkosukka.

Kadunkulmasta päästään kuitenkin suht nopeasti ohitse ja helmatkin laskeutuvat omalle paikalleen. Poskien punoituksen laskemiseen menee tosin hetken verran pidempään. Loppua kohden tuoksu pehmenee ja tulee kiltimmäksi. Tuberosa antaa (ehkä vähän vastentahtoisesti) tilaa toisillekin nuoteille, joskaan se ei päästä kokonaan irti.

Drydown on silti aavistuksen homssuinen ja äklö, tuoksu alkaa pikkuisen kyllästyttää loppua kohden. Siitä tulee hiukan tyrkky olo. Levinnyt huulipuna, kokoalushame joka on yläosastaan vähän vinossa, verkkosukkiinkin on tullut reikä. Pölynimurikauppias....




Jos et pidä tuberosasta niin tämä ei todennäköisesti ole sinun tuoksusi. Jos taas pidät niin kannattaa kokeilla. Itselleni Datura Noirin tuberosa on vähän turhan ylitsepursuava ja vanilja sekä kookos tekevät siitä hieman turhan raskaan yhdistelmän. Tuoksu on tavallaan kiehtova mutta ihan liian täyteläinen minun makuuni, ainakin jos mietin sen käytettävyyttä.

Tauer Perfumes; Homage, No 08 Une Rose Chyprée EdP

Tauer Perfumesin sivuilta:

HEAD NOTES:
Soft bay and hot cinnamon complemented by bergamot, lemon peel and clementine.
HEART NOTES:
A rich rose chord with Bulgarian rose oil and rose absolute, and Bourbon geranium.
BODY NOTES:
Dark and resinous labdanum, oak moss, patchouli, vetiver and vanilla.

An exclusive oriental rose on a vintage chypre chord.
Une Rose Chyprée is a modern vintage perfume. It reaches back to the craft of traditional high perfumery, using a luxurious setting of raw materials. At the same time, I wanted it to be a rose of today, that speaks our language.

Olen tainnut haksahtaa Andy Tauerin tuoksuihin. Mikä tuntuu jotenkin ihan väärältä ja nurinkuriselta. Kun sain ihkaensimmäiset niche-sampleni loppuvuodesta -11 ne sattuivat olemaan Tauer Perfumesin tuoksuja. Nuuhkiessani niitä aivan innoissani oli ensireaktioni pieni pettymys. Aivan liian voimakkaita minulle jotta voisin niistä pitää, aivan liian kaikkea, jotta voisin niistä pitää. Harmi! No, on täällä onneksi yksi tuoksu josta tykkään.

Sittemmin, useiden kokeilujen jälkeen, useamman kuin noiden viiden samplen tuoksuttelun tuloksena, voin sanoa pitäväni Tauer Perfumesin tuoksuista! Niiden voimakkuus ei ole hävinnyt mihinkään. Ne ovat edelleen aivan käsittämättömän vahvoja tuoksuja, juuri sellaisia joita olen aina luullut inhoavani ja joita olen syyttänyt päänsäryn ja migreenikohtauksen aiheuttajiksi.

Une Rose Chyprée tuoksuu tyypillisen tauermaisesti heti alkusekunneiltaan lähtien eli täysillä. Ensikokemukseni siitä oli vaisu ja tylsähkö, kun nuuhkaisin sitä kerran nopeasti sample vialista heti sen saatuani. Ajattelin, että tästä en varmaankaan niin tule pitämään. Iholla se kuitenkin alkoi elää omaa elämäänsä ja pakko se on tämänkin Tauerin kohdalla todeta, että tykkään, tykkään, tykkään!

Tätä voisin käyttää heti ensimmäisen jouluisan ailahduksen läikähtäessä sydämessä, todennäköisesti marras-joulukuun tienoilla. Tuoksun kanelisuus on enemmän tunnetta kuin tuoksua; se kiidättää silmien eteen katkeamattoman filminauhan kaikesta ihanasta joulussa; joululaulut, enkelit, lapsuuden tunnelmat, Mummun keittiön loputtoman ihanan jouluherkkujen täyteisen tuoksun. Joulukuusen koristelun, valkoisella pumpulilla kuorrutetut puut ja lumen peittämät, kumpuilevat pellot.

Hautausmaan loputon kynttilämeri kireässä pakkasessa, hengityksen huurutessa pimeydessä. Vaari löysi aina oikeat haudat helposti, samat rutiinit, samat reitit ja joka joulu ne tuntuivat lähes seikkailulta! Minun Vaarini oli maailman viisain mies ja rakkain Vaari mitä ihmisellä saattaa olla!

Tässä sitä taas ollaan, keskellä kuohuvaa tunnemerta! Mikä näissä Tauereissa oikein on, että ne saavat aikaan näin mielettömän voimakkaita tunnekokemuksia, elämyksiä, muistoja? Une Rose Chyprée on lapsuuden joulua, lämpöä, rakkautta ja hellyyttä. Ruusu on tässä tuoksussa hyvin lempeä ja ystävällinen, helposti lähestyttävä, vaatimaton. Se on kuin lämmin ja turvallinen syli, joka on aina valmis kietomaan sinut syleilyynsä, syli jossa voit hetken aikaa levätä kaikessa rauhassa, käpertyä itseesi ja olla vähän aikaa taas pieni lapsi.

Kanelin ja sitruksisten tuoksujen yhdistelmä on kertakaikkiaan upea! Se on hienovarainen ja tyylikäs. Ruusu yhdistyy nuotteihin uhkeana ja kauniina mutta tällä kertaa upean lämpöisenä ja pyyteettömän rakastavana. Tuoksu kehittyy todella hienosti. Jonkin aikaa kypsyttyään tuoksuun tulee selkeä vaniljainen aromi, se valtaa pikkuhiljaa alaa itselleen.

Jouluateria on syöty, tunnelma on hidas ja raukea. Valaistus on lämmintä ja pehmeää, kynttilänliekit lepattavat luoden ympärilleen taianomaista kultaista hehkua. Hetkeksi jopa aika pysähtyy. Sydämen täyttää hyvä olo, vähän aikaa saa vain olla. Onnellisena, tyytyväisenä ja juuri tässä.

Kuvat täältä ja täältä.

Serge Lutens; Fumerie Turque EdP

Lähdin katsomaan teinittäreni luokan näytelmää ja ranteissa tuoksui Fumerie Turque. Hyvin maltillisesti tosin. Olin kokeillut sitä jo kerran aikaisemmin, ihan vaan kotona, kaikessa rauhassa.

Kun sen kanssa lähti ihmisten ilmoille niin se selkeästi muuttui maskuliinisemmaksi, autoon istuessani tuli hetkeksi kovin miehekäs olo. Voin kertoa, että en todellakaan ole millään muotoa vähääkään miehekäs. Ainakaan siis ulkoiselta olemukseltani. Hauska fiilis kuitenkin. ;-)

Fumerie Turque aukeaa ihanan savuisena. Sen savu on pehmeää mutta paksua. Fragranticassa joku arviossaan ehdotti tälle käyvän nimeksi Burleski cabareen vanhat verhot. Oi kyllä! Tämä tuoksu sopisi oikein mainiosti vähän hämyiseen ja ajan saatossa jo hieman nuhjuiseksi muuttuneeseen burleski cabareen saliin, jonka seinät on verhottu brokadikuvioisella, paikka paikoin haalistuneella tapetilla.

Ikkunoiden edessä roikkuvat raskaat samettiverhot pitämässä ylimääräisen valon poissa. Ilma on sakeana sikarin savusta, sen hitaan ja verkkaisen kiemurtelun voi nähdä pienessä valojuovassa, joka siivilöityy erään huolimattomasti suljetun verhon raosta.

Ilmassa väreilee ilo ja nauru, hauskanpito ja välittömyys. Tunnelma on estottoman rento. Pöytien alla, lähellä lattiaa leijailee sähköinen lataus, se on valmistautunut koska tahansa vaihtamaan ilon ja naurun intohimoon ja hiljaiseen voihkeeseen, hauskanpidon ja välittömyyden kiihkeään syleilyyn ja unohdukseen.

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että lataus ei koskaan purkaudu, se on aina ja ikuisesti löydettävissä burleski cabareen hämyisestä salista, kiertelemässä pöydänjalkoja, kietoutumassa nilkkojen ympärille... Katsojat nauravat, viihtyvät, pitävät hauskaa ja jokaisen nilkkoja hivelee sanaton ja näkymätön intohimo, hyväilee niitä hiljaa ja salaa.

Kypsyessään tuoksun voimakas savuisuus muuttuu makeammaksi, hunajaisemmaksi. Tuoksussa on aistittavissa hienoinen saippuainen puhtaus, kenties yhteinen kylpyhetki burleski show:n päätteeksi? Fumerie Turque on kaikessa pehmeydessään ja harmonisuudessaan hyvin seksikäs tuoksu, hyvin viettelevä, jopa viekas. Sen drydown on erittäin herkullinen, suorastaan hypnoottinen.

Jos vertaan tätä tuohon aikaisemmin arvostelemaani Cherguihin niin Fumerie Turque on mielenkiintoisempi ja moniulotteisempi. Chergui on helppo ja varma, alusta loppuun. Fumerie Turque taas haastaa, se kiusoittelee ja antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä välttämättä antaa. Kunnes yhtäkkiä huomaatkin sen ottavan ilman minkäänlaista vastarintaa. Etkä itsekään ole ihan varma mitä tapahtui. Chergui on kiltti, kaunis, tylsästi täydellinen. Fumerie Turque on näennäisen kiltti, komea, särmikäs.

Ihania ne on molemmat, täytyy vaan tarkkaan miettiä mitä haluaa ennen kuin iskee kiinni. ;-)

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

L'Artisan Parfumeur; Dzing! EdT

Dzing! alkoi kiinnostaa luettuani siitä mm. Gogolin nenästä ja Nuuh beibe!:n Vasilisakin siitä on jokusen sanan maininnut.

Odotin jotain enemmän, kuin mitä sain. Dzing! tuoksui heti lisäämisen jälkeen pissaiselta. Muistelen lukeneeni jostain päin nettiä jonkun haistaneen tässä lannan tuoksun. Sitä en havainnut mutta jotakin pissamaista nenääni tarttui.

Ihan alussa tässä tuoksuu nahka erittäin nahkamaisena, realistisena. Se on jollain tapaa hyvin naisellinen nahan tuoksu, tulee mieleen ohut ja pehmeä, hyvin notkea lammasnappa. Sen tuoksu on kevyt ja raikas ja poikkeaa mielestäni selkeästi muista tähän mennessä tuoksuttelemistani nahkatuoksuista.

Minun ihollani Dzing! tuoksuu hyvin kevyenä, lähes olemattomana. Sen sillage on pieni ja tuoksu pysyy erittäin lähellä ihoa. Täytyy sanoa, että olin vähän pettynyt. Tämä tuoksuu minun nenääni melko mitäänsanomattomana ja yksitotisena. Dzing! ei suinkaan ole epämiellyttävä tuoksu eikä huono, se vaan jää kovin vaisuksi ihollani.

Ajan mittaan tuoksu ei juurikaan muutu vaan pysyy samanlaisena loppuun saakka. Alun nahkaisuus tosin hävisi melko nopeasti. Dzing! on siis kevyt tuoksu pienellä sillagella mutta sen kestävyys iholla on suhteellisen hyvä. Pystyin haistamaan sen selkeänä ranteelta vielä vuorokauden kuluttua sen laittamisesta. Kauniin herkkä tuoksu kaiken kaikkiaan mutta ei minun heiniäni.


Kuva täältä.

Aus Liebe zum Duft - rakkaudesta tuoksuihin

Tuolla Tuoksut-keskustelufoorumin puolella Gogol otti puheeksi otsikon puljun joten ajattelinpa kirjoittaa siitä muutaman sanasen.

Aus Liebe zum Duft on nettikauppa, jonka sivuja voi selailla saksaksi tai englanniksi. Fyysisesti pääkallopaikka sijaitsee Saksassa, Baden-Württembergin osavaltiossa, Karlsruhen piirikunnassa, kaupungissa nimeltään Bruchsal. Noissa yllä olevissa kuvissa on noita pupuja luonnollisesti tämän viestin kirjoittamisen ajankohdan johdosta. ;) 

Aus Liebe zum Duft myy niche-tuoksuja ja heiltä saa tilattua myös sampleja suurimmasta osasta valikoiman tuoksuja. He mainostavat itse omaavansa euroopan suurimman valikoiman niche-tuoksuja. He myyvät tuoksujen lisäksi mm. kosmetiikkaa, huonetuoksuja, asusteita ja jopa high end pyykinpesuaineita.

Itse tilasin tuolta muutaman tuoksunäytteen ja olin hirmu tyytyväinen sekä palveluun, että näytteisiin. Kokonaisuutena Aus Liebe zum Duft on mielestäni erittäin laadukas, miellyttävä ja positiivisuutta henkivä sivusto. Jos olet saksankielentaitoinen niin heillä on sivuillaan myös viihdyttävä blogi johon kannattaa tutustua.

Tilaaminen tapahtui helposti ja tuttuun nettikauppatyyliin, klikkailet vain tavaraa ostoskoriin ja kun olet valmis, painelet kassalle. Seuraavaksi täyttelet tilaustiedot ja maksat ja jäät odottelemaan innokkaana Kustia saapuvaksi.

Samplet ovat kooltaan 1,5 - 2,5 ml ja ne on pakattu pieniin muovisiin spraypulloihin. Eurooppaan postikulut ovat 5€, paitsi Italiaan, jonne lähettämisestä veloitetaan 12€. Jos tilaat pelkästään sampleja niin tilauksen loppusumman on oltava vähintään 16€. Maksimissaan pelkkiä sampleja voi tilata 10 kpl yhteensä. Jos tilaat kokonaisia tuoksuja, voit valita kolme samplea ilmaiseksi.

Tilaus oli pakattu hyvin, kuplamuovisen kirjekuoren sisällä oli vielä erikseen kuplamuoviin kääritty valkoinen paperipussi, jonka sisällä tuoksunäytteet olivat, teipattuina kiinni toisiinsa. Mukana tuli käsin kirjoitettu tervehdys ja nippu paperisia tuoksuliuskoja.

Pulloissa on käsin kirjoitetut etiketit joissa on luonnollisesti valmistajan ja tuoksun nimi.

Yhtään kaupanpäällistä en saanut. Mikä oli vähän tylsää. Pidän yllätyksistä kovasti. Kaiken kaikkiaan asiointi Aus Liebe zum Duftin kanssa sujui ongelmitta ja päällimäiseksi jäi miellyttävä ja positiivinen mielikuva. Todennäköisesti tulee tilattua toistekin.  

Serge Lutens; Chergui EdP

Serge Lutensilla tuntuu olevan kova maine niche-tuoksujen maailmassa ja erityisen vankka fanikunta. Välillä kun tuolla netin syövereissä pyörähtelee ja lueskelee erinäisiä kirjoituksia aiheesta, niin tulee väkisinkin olo, että jos et osaa arvostaa Luntensejasi et ymmärrä mistään mitään, ja että Lutensin tuoksut ovat jonkin sortin mittapuu jolla erotellaan rikat rokasta ja jyvät akanoista.

Minä kun olen tällainen vaikea ihminen ja asetun usein automaattisesti vastustamaan vaateita ja massan mielipiteitä, niin tuollainen herättää minussa heti kapinan. Niinpä kun aloin kokeilemaan Serge Lutensin tuoksuja, ei asenteeni niitä kohtaan ollut ehkä ihan paras ja otollisin. Toisaalta odotin kokevani jotakin todella mullistavaa ja pään räjäyttävää.


Chergui on hyvin miellyttävä ja pehmeä. Sen savuisuus on kevyesti leijailevaa ja makeus kermaisaa. Se syvenee ja kehittyy iholla kauniin kiehtovasti, jopa hieman viekoitellen.

Tuoksun alku on kuin vähän kevytmielinen nuori nainen, joka flirttailee nuoruuden pettämättömällä mutta kokemattomalla itsevarmuudella. Tuntien kuluessa se muuttuu sensuelliksi elämää nähneeksi ja kokeneeksi aikuiseksi naiseksi, jonka ei tarvitse erikseen flirttailla. Tämän tuoksun drydown on suorastaan herkullinen.

Chergui on omalla tavallaan täydellinen tuoksu. Täydellisyys tekee siitä kuitenkin vähän tylsän. Pidän Cherguista kovasti mutta palaan aina vain yhteen ja samaan sanaan yrittäessäni miettiä miten tätä tuoksua kuvaisin ja se sana on miellyttävä. Tässä on kaikki niin hirmuisen miellyttävää, että sen miellyttävyys alkaa jo melkein tökkimään.

Chergui on siis erittäin, erittäin miellyttävä tuoksu. Tätä voisin käyttää arkituoksuna johon on helppo turvautua sellaisina päivinä, kun mikään muu tuoksu ei oikein inspiroi ja haluaa kääriytyä johonkin hyvään ja miellyttävään.
Kuva täältä.